Johanna Arola: Henkka Henkari pikku supersankari

Johanna Arola: Henkka Henkari pikku supersankari, 2.painos, 2011
Kustantaja: LK-julkaisut 2011
Kuvat: Nora El-Sayed
Sivuja: 71




Veljekset Vinski ja Henkka seikkailevat ritareina, arkeologeina ja salapoliiseina. Lisäksi he taistelevat avaruusolentoja vastaan, pelastavat delfiinien avulla haaksirikkoon joutuneen laivan matkustajat sekä aikamatkailevat dinosauruksia etsien. Vinski on noin 10-vuotias isoveli ja Henkka alle vuoden ikäinen vauva. Heidän välillään on lämmin ja kunnioittava suhde, jota on mukava seurata.

Henkka Henkari pikku supersankari -nimi on oivallinen nimi kirjalle. Erityisesti 5-vuotiaan pojan korvissa se on ilmeisen mahtava riimipari, koska sitä pitää hokea vähän väliä. Poika myös eläytyi esimerkiksi avaruusolentojen uhkaavaan lähestymiseen hyppäämällä jännityksestä ylös sangystään. Lastenkirja on hyvä, jos se toimii näin.

Teos on rakennettu siten, että joka toinen luku kertoo Henkan ja Vinskin todellisesta arjesta ja joka toinen luku on Vinskin kertomia seikkailutarinoita hänen ja pienen supersankari-veljen seikkailuista. Tarinoiden tarkoitus on viihdyttää Henkka-vauvaa, ja siinä ne myös onnistuvat.

Totuuden nimessä on sanottava, että tämän vauvaperheen arki on ankeaa. Äiti on uupunut, koska Henkka-vauva ei nuku, ei sitten millään. Äiti laulaa ja valvoo yöt läpeensä. Perheen isä on siirtynyt saunakamariin nukkumaan. Kun äiti sitten pääsee jumppaan, niin isä linnoittautuu katsomaan jalkapallomatsia ja sulkee vauvan huudon mielestään, kun ei saa sitä hiljenemään. Käy myös ilmi, että äiti kustantaa perheessä vauvan vaatteet omasta pussistaan. Kun väsynyt vauva pilaa riehumisellaan isän syntymäpäiväillallisen, niin isällä on otsaa heittäytyä sarkastiseksi. Miten isä voi ulkoistaa itsensä perhe-elämästä näin totaalisesti?

Kaiken lisäksi äidin ystävä tulee kylään ja kehuu omaa Aada-vauvaansa poskettomasti. Aada on kaikessa kehityksessä samanikäistä Henkkaa edellä, ja sen tämä ystävä jaksaa tuoda esiin jatkuvasti. Tästä kyläilystä Vinski pahoittaa kovasti mielensä, eikä ihme. Äidit osaavat olla julmia toisille äideille, ja siinä sivussa näköjään myös vauvojen sisaruksille.Vinskin ja Henkan äitiä käy surkean aviomiehen, tärkeilevän ystävän ja parkuvan vauvan ristitulessa suoraan sanottuna sääliksi.

Mutta onneksi äidillä on Vinski - huomaavainen ja viisas isoveli. Vinski näkee Henkan arvon eikä anna itkun pelottaa. Hän kertoo Henkalle tarinoita, jotka rauhoittavat Henkkaa. Henkasta tulee Vinskin tarinoissa lyömätön supersankari, joka alan asiantuntija.

Kirjan kieli ja kerronta ovat sujuvia. Ainut asia, joka kielenkäytössä haittasi minua, koska luin tätä ääneen lapsille, oli se, että kirjassa oli paljon sivistyssanoja. Niiden selittäminen kesken jännittävän tapahtumaketjun häiritsi etenemistä. Moitin myös kirjan kappaleiden pituutta. Jos kappaleella on mittaa yli sivun verran, niin se on liian pitkä - aikuisellakin hyppivät rivit jo silmissä, saati jos lukija olisi alle kymmenvuotias. Kappalejakoa keventämällä ja dialogia erottamalla kirjan sivumäärä olisi kasvanut, mutta lukeminen helpottunut. Aineksia seikkailuissa olisi riittänyt myös useampaan kirjaan.

Kuvitusta en osaa arvioida, koska en ole kuvituksen asiantuntija. Lapsille kuvat olivat tärkeitä ja niistä kyllä erottui kaikki tarinan kannalta olennainen. Ne myös katsottiin tarkkaan, joten ne olivat tarpeeksi vangitsevia.

Suomalainen lastenkirjallisuus on nykyään loistavaa ja monipuolista. Kirkkaimpana kärkenä ovat tietysti Nopolan sisarusten Risto Räppääjät, Mauri Kunnaksen kaikki kirjat, Havukaisen ja Toivosen Tatut ja Patut sekä Timo Parvelan Ella-kirjat. Kärkikaartia yhdistävät hulppeat, absurdit ideat ja tapahtumat. Mutta sen lisäksi niissä on iskevää dialogia, joka vie tarinaa eteenpäin yhtä lailla kuin varsinainen tapahtumaketjun selostus veisi. Kunnon dialogia jäin tästä lastenkirjasta kaipaamaan. Silti lukukokemus jäi mukavaksi.