Alkuteos: Winterland - Kriminalnoveller, 2003
Suomentaja: Martti Puukko
Kustantaja Like
Sivuja: 271
Åke Edwardsonin Winterland sisältää 11 rikosnovellia. Kirjan nimen mukaisesti ne sijoittuvat joko talviaikaan tai niissä on päähenkilönä Erik Winter, Göteborgin poliisin rikoskomisario. Näiden rikosnovellien lukeminen sopii erinomaisesti tähän vuodenaikaan, sillä joulutunnelma, pimeys ja kylmyys ovat keskeisiä useimmissa kokoelman novelleissa.
Niille, jotka odottavat Edwardsonilta laadukasta ja tarkkaa kerrontaa, voi tulla yllätyksenä se, että muutama novelli on selkeästi rakennettu leikitellen. On kuin kirjailija haluaisi harjoitella sorminäppäryyttään. Novellit ovat myös hyvin eri tasoisia: joukossa on muutama helmi, mutta suurin osa novelleista on kevyitä välipaloja. Kaikissa tarinoissa on kuitenkin johtoajatuksena Erik Winterin ajatus rikoksesta nimeltä murha: Yhtäkkiä hänen edessään oli kokonainen elämä, jonka menneisyys piti kartoittaa, koska tulevaisuutta ei enää ollut. Vastaus löytyi menneisyydestä, niin kuin aina. Menneisyys heitti vaikeasti paettavia varjoja.
Suosikkinovelleikseni nousi kolme täysin erilaista novellia: Ensimmäinen erikoinen oli Jääkausi, jossa päähenkilö on tarkastaja Berger. Hän joutuu etsimään päättömälle ruumiille henkilöllisyyden ja tutustuu samalla pikaluisteluun. Toinen mieleeni jäänyt novelli oli Merkkisoitto, jossa seikkaillaan Kyproksella. Novelli oli rakennettu painajaismaiseksi, eikä ratkaisua oikeastaan edes kerrota. Mutta erityiseksi suosikikseni nousee teoksen viimeinen novelli, Viareggio (joka on myös teoksen pisin novelli). Siinä on päähenkilönä Erik Winter, charmikas ja älykäs rikoskomisario, joka on tuttu Edwardsonin rikosromaaneista.
Viareggio viittaa toscanalaiseen rannikkokaupunkiin ja italialaiseen keittiöön. Novellissa tapahtuu tietenkin murha: Pohjoismaiden paras kokki, Winterin hyvä ystävä, Hirschman, murhataan. Winterin surua ystävän kuolemasta, älykästä päättelyä ja ruuanlaittotaitoa - snobismia, kuten vaimo määrittelee - tulee esiin juuri sopivasti. Lisäksi novelli on erityisen jännittävä, sillä Winter joutuu taas hengenvaaraan.
Olen lukenut rikosnovelleja joskus ennenkin, enkä ole ollut niistä kauhean vaikuttunut. Novelli tuntuu liian lyhyeltä muodolta kunnon rikostarinan tai henkilökuvien kehittelyyn. Novelleissa rikoskirjallisuuden viihteellisyys korostuu. Edwardsonin kokoelma on kuitenkin hyvää perustavaraa. Tätä maisteli mielikseen kuin konvehtirasian suklaaherkkuja. Ja nyt voinkin tarttua viimeisiin Winter-romaaneihin, joita en ole vielä lukenut. Odotukset niistä ovat korkella, sillä esimerkiksi Edwardsonin Kivinen purje on yksi tämän vuoden parhaista lukemistani romaaneista: Elämä täynnä kysymyksiä. Winterin elämä oli täynnä kysymyksiä ilman vastauksia. Elämä oli kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!