tiistai 6. tammikuuta 2015

Auli Leskinen: Petojen aika

Auli Leskinen: Petojen aika, 2013
Kustantaja: WSOY
Kansi: Timo Kelaranta ja Martti Ruokonen, (päällyksen kuva Michel Nashin perheen arkistosta)
Sivuja: 331
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta











                                                  Bando militar número cinco.

                                                    Sotilaskäsky numero viisi

Ilmiannot, niiden lajia ja sisältöä katsomatta, voi tehdä viranomaisille kaikissa asevoimien ja sotilaspoliisin yksiköissä ja kasarmeissa. Tiedot käsitellään luottamuksellisesti. Jokainen ilmiannon tehnyt henkilö nauttii sotilas- ja siviiliviranomaisen erityistä suojelua ja hienotunteisuutta. (S. 106.)

Auli Leskisen Petojen aika sijoittuu Chileen, vuosiin 1973 - 1990. Kaikki alkaa sotilasvallankaappauksesta 11.9.1973, jolloin kenraali Augusto Pinochet syrjäytti Chilen vasemmistohallituksen ja sosialistipresidentti Salvador Allenden. Maa syöksyi mielivaltaan, jossa äärioikeistolainen sotilasjuntta alkoi puhdistaa maata vääristä aatteista. Keinot olivat perusteelliset: teloituksia, kidutuksia, vankileirejä. Vasemmistohallitusta kannattaneet ihmiset ja heidän perheensä joutuivat silkan terrorin uhreiksi. Kirjaan on siroteltu uuden hallinnon julistamia, puistattavia sotilaskäskyjä, joiden sisältö kertoo järjestelmällisten petojen ajasta.

Leskisen esikoisteos on vaikuttava kirja. Kirjailija tuntee aiheensa ja antaa sen osua. Mietin monta kertaa lukiessani, miten kirjailija osaakin kirjoittaa niin suoraan, mutta mässäilemättä, kamalistakin asioista ja miten valmista voi kaunokirjallinen ilmaisu olla jo esikoisteoksessa. Mutta tarinahan on valmis, koska se on liian totta ja se täytyy kertoa juuri siksi.

Kirjan taustalla on todellisen historiallisen henkilön, Michel Nashin, kohtalo. Nuori mies katosi vallankaappauksen jälkeen, ja hänen perheensä nosti vuosia myöhemmin ensimmäisenä syytteen Augusto Pinochetin julmuuksia vastaan. Kirjailija Auli Leskinen on haastatellut Nashin perhettä ja tuntee Chilen verisen historian.

Vaikka kirja on fiktiivinen, se on totta - niin totta kuin ihmisten kyky julmuuteen on. Kauhu ajaa ihmiset nurkkaan, ja he yrittävät selvitä parhaan kykynsä mukaan. Myöhemmin tulee syyllisyys siitä, että jää henkiin tai paljastaa nimen, oikean tai keksityn, kenen vaan.

Tapahtumia kerrotaan vuorotellen Michelin ja Michelin tyttöystävän, Cristina Rojasin, näkökulmasta. Välillä äänen saa myös Cristinan veli, Ramón. Cristinan isä tunnetaan vasemmistolaisena, joten Rojasin perhe joutuu vainotuksi. Ramón saa turvapaikan Suomesta, ja sitä kautta romaaniin tulee kytkös myös Suomeen. (Suomalainen avustustyöntekijä nouseekin pienessä kohtauksessa päättäväiseksi sankariksi.)

Cristinan, selviytyjän, osa on vaikea, mutta ainoa, mitä jää jäljelle. Cristinojen tarinat täytyy kertoa, jotta tällaista ei tapahtuisi koskaan enää. Ikään kuin ei tapahtuisi nytkin, juuri nyt, kun kirjoitan tätä, kun joku jossain saa rangaistuksen vääristä mielipiteistään. Voiko silmittömästä väkivallasta toipua? Miten selviää ihminen, miten selviää kokonainen kansa? Tähän pitäisi suomalaisillakin olla vastauksia.

Viime syksynä luin Terhi Rannelan kirjan Punaisten kyynelten talo, joka kertoi Kambodzan punakhmerien ajasta. Rannelankin kirjan taustalla on todellisen henkilön järkyttävä kohtalo. Suomalaiset naiskirjailijat ovat tarttuneet vaikeisiin aiheisiin, silmittömään väkivaltaan, johon ihmiset pystyvät vallanhimossaan. Sofi Oksasen Puhdistuksen jalanjäljissä on syntynyt väkevää kirjallisuutta.

Jos en aiemmin, niin silloin päätin kirjoittaa sinusta. On paljon mitä en sinussa tunne. Olet elämän puun rungosta riuhtaistu oksa jonka joku uskoi piilottaneensa. Kun oksan haamun loihtii esiin ja panee paikalleen, voi nähdä sen hohtavat ääriviivat. Voi ymmärtää sen, että historia ei ole välttämättömyys. Se olisi voinut mennä toisin. (S. 327.)


Auli Leskinen oli Petojen ajalla ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2013. Kirja on luettu blogeissa P. S. Rakastan kirjoja, Mari A:n kirjablogi, Kulttuuri kukoistaa, Kirja joka maasta ja Lumiomena. Toivoisin kirjalle paljon lisää lukijoita.


7 kommenttia:

  1. Tämä oli hieno ja voimkas kirja. Todellakin, lisää lukijoita kirjalle - tämä on sen arvoinen!


    Kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksan jatkuvasti hämmästellä sitä, kuinka hienoa kirjallisuutta Suomessa kirjoitetaan. Ikävä kyllä monet hienotkin kirjat jäävät unohduksiin. Toivottavasti tämä ei jää.

      Poista
  2. Tämä totta tosiaan teki vaikutuksen. Paikoin kirja oli miltei liiankin rankka, mutta ei noista voi tai pidäkään kaunistellen kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei paljon ole kaunisteltavaa. Ihailen kovasti kirjailijaa ja hänen taitojaan. Tällaiset kirjat historiasta on pakko kirjoittaa, jotta opittaisiin jotain.

      Poista
  3. Voi, en ole vieläkään ehtinyt lukea tätä, vaikka se jo hyllyssä odottaa ja kiehtoo hirmuisesti. Jännittävä mutta myös erinomainen aihevalinta suomalaiselta esikoiskirjailijalta. Chilen historia on kiinnostanut minua kovasti siitä asti, kun luin Isabel Allenden Henkien talon, joka on yksi ehdottomista kirjasuosikeistani. Sen viimeinen osio käsittelee myös Pinochetin vallankaappausta. Suosittelen teosta lämpimästi, jos se ei ole vielä tullut vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne hyvät kirjat siellä hyllyssä pysyvät. On mukava olo, kun tietää, että on luvassa hyvää luettavaa... Suosittelen tätä ja olen nyt ruvennut kyttäämään tuota Allenden Henkien taloa, jota on monelta taholta minulle kehuttu. Pablo Nerudan Andien mainingit on tuossa kesken.

      Poista
  4. Petojen aika on kyllä huikean hieno romaani ja vakuuttava esikoinen. Ja niin rankka, etten olisi pystynyt millään lukemaan tätä uudelleen lukupiiriin, kun edellisestä lukukerrasta on vain reilu vuosi aikaa. Silti säilytän tätä hyllyssäni sillä ajatuksella, että haluan lukea tämän joskus vielä uudestaan.

    Kirjoitat kirjasta hienosti! <3 Toivon laillasi, että näin upea kirja saisi paljon lisää lukijoita.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!