Tietävätkö kirjailijat mitä tekevät - Elina Hirvonen, Riina Katajavuori, JP Koskinen ja Jussi Valtonen?

Äidinkielen opettajien liiton talvipäiville oli järjestetty jymy-yllätys. Ohjelmassa oli vierailu WSOY:n ja Tammen toimipisteeseen Helsingissä 17.1.2015. Kirjailijavieraskin oli luvassa... Mutta että paikalla oli neljä kirjailijaa kotimaisen kirjallisuuden kuumimmasta kärjestä! Aika herkkua.

Paikalla olivat Jussi Valtonen, Elina Hirvonen, Riina Katajavuori ja JP Koskinen, joita haastatteli Anna-Riikka Carlson. Kirjailijat kertoivat uusimmista teoksistaan ja niiden teemoista, mutta he kertoivat myös lukemisestaan ja kirjoittamisestaan. Eniten odotin Jussi Valtosen puheenvuoroa, sillä sain juuri luettua hänen Finlandia-palkitun kirjansa He eivät tiedä mitä tekevät ja olen siitä kovin innostunut. On sanomattakin selvää, että myös Hirvosen, Katajavuoren ja Koskisen teokset päätyivät nyt lukulistalleni.

Näillä kaikilla sanataiteilijoilla oli itseironinen ja nöyrä suhde työhönsä. Jokainen oli harrastanut lukemista pienestä pitäen, kerännyt lukuvinkkejä esimerkiksi kavereiltaan ja lopulta ikään kuin pakottavasta tarpeesta ryhtyneet kirjoittamaan. Kaikilla oli myös sellainen näkemys, että jossain vaiheessa tekeillä olevan kirjan tapahtumat ja henkilöt lähtevät elämään omaa elämäänsä ja kirja kehittyy sellaiseen suuntaan, ettei se ollut välttämättä ollenkaan suunnitelmissa. Keskustelussa virisikin ajatus, että kirjailijat eivät todellakaan tiedä, mitä tekevät.

Elina Hirvoselta ilmestyy pian uusi teos ja haastattelija Carlson lupasi, että kirja on Hirvosen tyylin mukaisesti kaunista kieltä, vaikka aihe on rankka. Teemoina ovat esimerkiksi syyllisyys ja ilmastonmuutos. Hirvonen kertoi, että hän oli päättänyt kirjoittaa hauskasti, mutta huomasi, että eihän tekstistä tullut ollenkaan kevyttä.

Riina Katajavuori kertoi kirjoittaneensa Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen naisnäkökulmaa kirjoittaessaan Venla Männistö -nimistä uusinta kirjaansa. Hän oli puolestaan tavoitellut syvällistä ja vakavaa vaikutelmaa, mutta teksti olikin muuttunut poskettomaksi ja kirjailija oli pian todennut henkilöistään, että puhukoon nuoriso miten haluaa.

JP Koskiselta ilmestyy maaliskuussa uusi teos Kuinka sydän pysäytetään, joka sijoittuu talvisotaan. Luvassa on kuulemma eeppisyyttä ja tyylillisesti yllättäviä kohtia, joita kirjailijan mukaan oli "ihan parasta" kirjoittaa. Talvisota aiheena vaatii valtavan taustatyön, koska säätilankin pitää olla oikein kuvattu. Tarinan pitää upota taustaansa.

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -Finlandia-voittajassa on useita teemoja ja kerroksia. Alun perin kirjailija oli halunnut kirjoittaa ihailemansa nobelistin, Alice Munron, tyylistä novellitaidetta ja hän olikin kirjoittanut 50-sivuisen ihmissuhdenovellin. Mutta sitten hän keksi, että voisi liikkua ajassa eteenpäin ja tuloksena on paljon muutakin kuin ihmissuhteita - ja Finlandia-palkinto.

Haastattelussa paljastui yllättäviä lempikirjoja, muun muassa Riina Katajavuoren varhaisnuoruuden innostuminen Jalna-sarjaan ja Jussi Valtosen suosikki, Melissa Bankin Nyt nappaa! -chick-lit-teos, jonka olen joskus lukenut ja todennut aikanaan varsin mainioksi lajinsa edustajaksi. Ehkä kirja ansaitsisi uusintalukemisen, jos se inspiroi  Finlandia-tason kirjailijaakin. Kaikkiaan tuntui siltä, että kirjailijaksi tullaan, koska rakastetaan lukemista. Lisäksi kirjoittaminen taitaa olla pitkälti "käsityötaitoa", kuten Valtonen määritteli. Harjoitus tekee mestarin.


ÄOL:n talvipäivillä tapasin Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin ihanan Tuija-kollegan, jonka raportti kirjailijatapaamisesta on luettavissa täällä.