keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Leena Krohn: Erehdys








Leena Krohn: Erehdys, 2015
Kustantaja: Teos
Kansi: Marjaana Virta
Sivuja: 155
Mistä sain kirjan: arvostelukappale






Usko minua, Beeda-kulta, eivät saksalaiset esteetikot kauneutta keksineet. Kauneus, Beeda, on luonnon perusperiaate. Se on puhtainta, pyhintä matematiikkaa. Se on totuus, joka läpäisee kaiken olevaisen. Siksi jokaista ihmistä maan päällä korventaa kauneuden jano. Kauneus on universumin pysyvin ominaisuus, se toistuu atomeissa ja galakseissa, luvuissa ja suhteissa ja siinä tavassa, millä puu kasvaa. (S. 40.)

Leena Krohnin Erehdys on minulle vuoden odotetuin kirja. Hotel Sapiens kaksi vuotta sitten oli niin huima lukuelämys, että uskalsin odottaa tältä uutuudelta paljon, enkä pettynyt. Krohnin teksti on läpeensä laadukasta ja harkittua, sanat ovat juuri oikeilla kohdillaan ja silti vapaita.

Erehdyksen kehystarina uhkaa ensin viedä lukijan huomion kokonaan. Se on tarina kirjastovierailulle lupautuneesta kirjailija E:stä. Lieneekö E erehdystä koko mies, vai onko erehdystä vain hänen vierailunsa, joka on surkuhupaisaa räpistelyä alusta loppuun, oikeastaan yhtä painajaista?  Lukijaa naurattavat kirjastovirkailijan nihkeys ja paikallislehden ja yleisön hirvittävät kysymykset, joihin kirjailija yrittää vähäisillä puhelahjoillaan jotenkin reagoida.

Olisi helppo kuitata kirjailija E:n kokemukset liioitelluiksi - eivät kai ihmiset nyt noin töykeitä ole - mutta ne kuulostavatkin hyvin tutuilta. Tämän kevään Parnassossa (2/2015) julkaistiin esikoiskirjailija Tommi Kinnusen teksti, jossa hän kertoo kokemuksistaan kirjailijana elämisestä - eivätkä ne kovin kauas heitä Krohnin fiktiosta. Vastikään luin Agatha Christien pienoisromaanin Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus, jossa fiktiivinen rikoskirjailija Ariadne Oliver purkaa turhautumistaan kaikista neuvoista, joita lukijat hänelle tarjoavat. Tämä siis jo 1950-luvulla. Taiteilijan täytyy selittää ja puolustaa teoksiaan ja myydä ne omalla persoonallaan. Eikö teos voi puhua puolestaan? Eivätkö ihmiset osaa kuunnella, kun taide puhuttelee heitä?

Erehdyksessä kirjailija E lukee yleisölle otteita teoksistaan. Ne ovat kirkkaita novelleja, joilla ei ole selkeää alkua eikä loppua, mutta aivan uskomaton vaikutus. Paitsi kirjastoon kokoontuneelle yleisölle, joka ei tunnu kuuntelevan niitä ollenkaan, vaan haluaa keskustella kaikesta muusta, esimerkiksi E:n elämän erehdyksistä, joita tuntuu riittävän: - - E tuli ajatelleeksi, että onnettomuudet ja ihmeet muistuttivat kaikessa vastakohtaisuudessaan toisiaan. Toisistaan riippumattomien tapahtumaketjujen yhteisvaikutus aiheuttaa katastrofeja, mutta samanlaisia syyverkkoja on myös niiden tapahtumien taustalla, joita kutsutaan ihmeiksi. (S. 12.)

Krohn kertoo tarinoita henkilöistä, jotka tulevat hetkeksi hyvin lähellä. Henkilöihin ei kuluteta adjektiiveja, vaan he ovat kuin ne varjot, joista Valon kuvaaja -novellin päähenkilö, Beeda, ottaa kuvia. Varjot ovat siinä, ja seuraavat lukijaa. Elämä on epätäydellistä - kuin aavistus jostain, ehkä pelkkää sattumien ketjua - mutta hetken myös kaunista ja selkeää: -Varjojako? vanha valokuvaaja sanoi. Sitten minä ymmärrän. Ne syntyvät auringosta. Aurinko nekin antaa kuten se antaa kaikki värit. Jokainen kuva koostuu valoista ja varjoista. Silmätkin aurinko on antanut, sillä ilman aurinkoa kukaan ei tarvitsisi näköä. (S. 41.)

Novellit ovat teemoiltaan erilaisia, mutta ne pureutuvat nykyelämän paradokseihin. Krohn kritisoi ihmisten pinnallisuutta, vierautta, kiirettä ja itsekkyyttä - ja tälle kaikelle, omalle tyhjälle itselleen, ihmiset tavoittelevat kuolemattomuutta selfieineen. Vaikka nykymaailma vilisee kuvia, kuvatkin voivat valehdella, tai niissä voi nähdä mitä haluaa. Mikä on lopulta todellista, mikä pelkkää kuvitelmaa?: - Mikä tietoisuus? Nikolai kysyi. - Ihminen kuvittelee tietoisuutensa. Sellaista kuvitelmaa ei oikeastaan tarvita mihinkään. (S. 64.)

Novelli Retroterapeutti Käyrä on hillittömän hauska, mutta pelottava syväluotaus nykyihmisen moraaliin. Retroterapeutti Käyrä on nimittäin valmis vääntämään menneisyyden sellaiseksi, että ihmisen tekemät virheet ja jopa rikokset voidaan pyyhkiä pois kokonaan. Kun rouva Kaskas yrittää puolustaa totuutta ja historian todellisia tapahtumia, Käyrä valistaa häntä: - Ei ole historiaa, mies toisti, mutta nyt matalasti kuin haluaisi uskoutua. - Asioita vain tapahtuu solkenaan, ilman juonta, mieltä ja suuntaa, synnytän ja kuollaan, ostetaan ja myydään, naidaan ja syödään ja soditaan... Joku tuhrii merkkejä paperille, kirjoittelee omiaan ja uskottelee niitä totuuksiksi. Toiset hupsut lukevat ja uskovat. Mutta kukaan ei tiedä, mitä tapahtui todella. Se ei ollut historiaa, kaaosta se oli ja sokeaa sattumaa ja silkkaa kauhua! (S. 56.)

Erehdyksessä ei ole mitään turhaa, olennainen on siinä. Mikä ihminen oikeastaan on ja mihin hän on menossa? Krohn heittää lukijansa keskelle peruskysymyksiä, jotka tuntuvat erityisen ajankohtaisilta nyt, kun raha ratkaisee, millaiseen ihmisyyteen meillä on varaa. Mitä Krohn tarjoaa vastaukseksi ihmisen elämän tarkoituksesta? Hän ei vastaa, vaan pakottaa lukijan ajattelemaan ihan itse.

Samassa Parnassossa (2/2015), jossa Kinnunen kertoi esikoiskirjavuotensa kokemuksista, julkaistiin myös Leena Krohnin essee, jossa hän analysoi estetiikkansa perusteita muun muassa näin: Suhtauduin varhaisessa nuoruudessani moraalikysymyksiin samanlaisella välinpitämättömyydellä kuin talouteen. Nyt olen vakaasti sitä mieltä, että mikään taideteos ei voi olla merkittävä eikä kestävä, jos se propagoi vihaa, vääryyttä ja väkivaltaa. Toisin sanoen: minulle ei ole olemassa taidefilosofiaa ilman moraalifilosofiaa. Puhuttelevan esseensä Krohn lopettaa sanoihin, jotka lainasin arvioni alkuun.

Kirjailija E:n teokset, eli kirjailija Leena Krohnin novellit ovat mestarillisia. Krohnin taiteessa on universaali ulottuvuus, joka nostaa lukijan arjen yläpuolelle.


Julkaisen arvioni samanaikaisesti ystäväni Saran kanssa. Lisäksi Erehdys on luettu ainakin näissä blogeissa: Reader, why did I marry him?, Ilselä, Ullan luetut kirjat ja Kannesta kanteen.

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta!

14 kommenttia:

  1. Voi että. Kirjoitat tästä niin kiinnostavasti, että tuntuu, että kirja pitäisi saada luettavaksi heti. Mieluummin eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jonna! Kipin kapin vain kirjastoon - et takuulla pety! Tämä on juuri sinun kirjasi.

      Ja kukapa näistä päivistäkään tarkkaa lukua voi pitää. Jokaisen todellisuus kun on niin omanlaisensa... :)

      Poista
  2. Olin jo kerran kommentoimassa tähän (kännykällä), mutta totesin että nyt on tulossa niin pitkä kommentti, että palaan koneella asiaan. :D

    Ensinnäkin: vau! ♥ Ihan huikean hieno kirjoitus huikean hienosta kirjasta, josta oli todella vaikeaa kirjoittaa, kun samanaikaisesti oli mieli aivan tyhjä, ja toisaalta oli niin paljon ajatuksia ja sanottavaa, ettei tiedä mitä sanoa, eikä etenkään että missä järjestyksessä. :D

    Krohnin teksti on ihan käsittämätöntä. ♥ Siis siten, että se on niin _helppoa_ lukea, ja silti se on viisasta ja filosofista ja monenlaista merkitystä täynnä. On todellinen taito ja lahja osata kirjoittaa filosofiaa niin, että se on näin vaivihkaista ja ymmärrettävää. Ja kun sanot, että "Krohnin teksti on läpeensä laadukasta ja harkittua, sanat ovat juuri oikeilla kohdillaan ja silti vapaita", niin olen täsmälleen samaa mieltä! Viisauden ja suurten ajatusten lisäksi vielä kaunokirjallisesti niin timanttista tekstiä. Huh! ♥

    Mietin kirjan nimeäkin, Erehdystä. Se on täydellisen osuva tälle kirjalle, monimerkityksellinen sana joka kuvaa siinä niin paljoa. Jo pelkästään koko kirjallinen ilta on yksi suuri erehdys, matkalla sinne on tapahtua ratkaiseva erehdys, kirjailija pakotetaan kohtaamaan menneisyytensä erehdyksiä, ja miettimään, mikä ylipäänsä on erehdystä, mikä jotakin muuta... Ei ole olemassa sanaa, joka sopisi tämän tekstin otsikoksi paremmin! Tämä olisi muuten ollut loistava lukupiirikirja - tosin tunti ei olisi riittänyt tämän herättämään keskusteluun ja ajatuksiin mitenkään päin. :)

    Minäkin todella toivon, että mahdollisimman moni tutustuisi Krohnin kirjoihin. Tähän, ja kaikkiin aiempiinkin. Ajattele, minulla on vielä Hotel Sapiens lukematta! (Ja toki suurin osa muustakin Krohnin tuotannosta. :D ) Sen haluan lukea seuraavaksi. Uskon myös, että Erehdys tullaan näkemään syksyllä Finlandia-ehdokkaiden joukossa. Hämmestelen todella, ellei näin ole.

    Kiitos tästä yhteispostauksesta, rakas ystävä! Tämä oli taas ilo, kuten aina! ♥ (Palataan näissä merkeissä pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukuseurasta, Sara! ❤ Tätä oli ilo lukea kanssasi.

      Kirjoitit omaan arvioosi niin hyvin kaikista Krohnin teemoista ja kirjan herättämistä tunteista. Kiitollisuus kirjasta on tällaisen tajunnanräjäyttäjän äärellä pohjaton. Toivottavasti kiitos tavoittaa myös Krohnin ja toivottavasti hän on Finlandia-palkintoehdokkaana syksyllä - taas!

      Krohnin teokset aukeavat filosofisiin avaruuksiin, joiden pohtiminen tekee ihmiselle hyvää. Hän koukuttaa lukijan helposti, ja kohta sitä ollaankin selkä seinää vasten (kuten Hurme kirjoitti) ja on pakko ajatella itse. Nautittavaa!

      Mietin lukiessani, että Krohn taitaa olla Suomen paras kirjailija. Siis kaikista loistavista, taitavista ja koskettavista kirjailijoista aivan ykkönen. Tiivistät sen hyvin: tämä on timanttista kaunokirjallisuutta. Mietin jopa, onko Nobel-tasollakaan ketään, joka yhdistäisi Krohnin teemat ja helppolukuisuuden yhtä mestarillisesti.

      Olen kerännyt Krohnin kirjoja hyllyyn ja taidanpa tarttua seuraavaan melko pian, kunhan (jos) nämä Erehdyksen aiheuttamat kuohut asettuvat. Kenties luemme yhdessä seuraavankin Krohnin kirjan? ❤

      Poista
  3. ' Nyt olen vakaasti sitä mieltä, että mikään taideteos ei voi olla merkittävä eikä kestävä, jos se propagoi vihaa, vääryyttä ja väkivaltaa.' - Tästä sitaatista tuli heti mieleeni Teemu Mäen kissantappovideo, jota kohtaan Leena Krohn on monesti ilmaissut vastenmielisyytensä. Ei voi kuin olla täydesti samaa mieltä Leena Krohnin kanssa. On inhottavaa kun taiteen nimessä pitäisi muka hyväksyä väkivalta, jollain ns selityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistit hyvin, Leena! Juuri tuosta kissantappovideosta Krohn kirjoitti esseessään. Ja totta: on hyvä, että Krohn kirjoittaa ja puhuu myös moraalista!

      Kannattaa etsiä kevään Parnasso luettavaksi. Krohnin essee nosti kyyneleet silmiin, sillä hän kirjoitti niin viisaasti. Ihailen kirjailijaa syvästi. Kinnusen teksti sisälsi puolestaan aivan uskomattomia totuuksia kirjailijalle esitetyistä kommenteista.

      Poista
  4. Ah, huippua, että postasitte molemmat Saran kanssa tästä! Kirjailija E:n novelli tulevaisuuden maalauksista toivat mieleeni (jälleen kerran) Herran tarhurit. Erehdys on kyllä sellainen kirja, josta riittää useampaan lukukerraan pohdittavaa. Olen iloinen, että Sara tämän pienen mutta vahvan kirjan minulle vinkkasi. Ei muuta kuin lukemaan Krohnilta lisää! :-) Ihania kesäpäivien jatkoa ja pian koittavaa juhannusta, Elina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästähän melkein tuli lukupiirikirja, koska puolet lukupiiristä on tämän nyt lukenut... Krohn sopisi varmasti uudestaankin nostaa esiin.

      Herran tarhurit ja Hotel Sapiens ovat teemoiltaan vielä yhteneväisemmät, mutta oli tässäkin tosiaan samoja kaikuja. Vainoojat-novellissakin oli samoja tulevaisuudennäkyjä. Krohnin tyyli on kuitenkin "tyylikkäämpää", ei rönsyile eikä alleviivaa.

      Poista
  5. Huh! Kohta on neljäskin lukupiiriläinen Erehdyksen kimpussa - kirjoitatte kaikki siitä niin hienosti, että pakkohan se on käydä jostain hakemassa jo tänään :) Minullakin on Hotel Sapiens lukematta, joten paljon hyvää on edessä. Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan, miten Krohn toimii... Vaikutus voi olla aika mullistava, ainakin minulle on ollut.

      Paljon on Krohnin teoksia minullakin lukematta. Eiköhän hänen tuotantoonsa pian palata myös lukupiirissä.

      Poista
  6. Upea, täysi ja viisas kirja, timanttinen, kuten Sara sanoo. Hienosti kuvaat. Luin niin ahmien että pitää ottaa uusiksi. Se helppouden tuntu yhdistettynä niin huolella mietittyyn sisältöön on huippuammattilaisen työtä. Ei voi kun ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, olen aivan yhtä innoissani kuin sinäkin! Huippuammattilainen, sitä Krohn on joka virkkeellään.

      Jään odottamaan arviotasi. Toivoisin todella, että Krohnia luettaisiin enemmän. Hän on kansainvälisen tason tähti, jonka arvoa Suomessa ei taideta käsittää.

      Poista
  7. Krohnin Hotel Sapiens odottelee mnua yöpöydällä -on odotellut jo kuukauden päivät oikeata hetkeään... Tämä uusin houkuttaakin sitten jo vallan mahdottomasti.

    Kiitos hienosta arviostasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta! <3

      Molemmat ovat uskomattoman hyviä kirjoja! Aivan sinun kirjojasi. Jäänpä odottamaan arvioitasi. Krohn on aivan ykkönen.

      Poista

Kiitos kommentista!