lauantai 19. maaliskuuta 2016

Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä - kirjoja naisista


























Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!


Kirjoja naisista - olkaa hyvä! Olen aiemmin kirjoittanut Laura Lindstedtin upeasta Oneironista ja Ulla-Lena Lundbergin sydämeen käyvästä Kuninkaan Annasta.  Anneli Kannon vaikuttavan Veriruusut-kirjan luin ennen blogiaikoja. Siinä naiset ovat tasa-arvon asialla henkensä kaupalla.

Aale Tynnistä kertova elämäkerta Hymyily, kyynel, laulu on vielä vähän kesken, mutta tulee saamaan minulta ylistävän arvion. Tynnin tyttären, Riitta Seppälän, ja tyttärenpojan, Mikko-Olavi Seppälän, kirjoittama elämäkerta on lämmin, tarkka ja rehellinen. Oheen olen lukenut myös Tynnin ehkä tunnetuimman runokokoelman Ylitse vuoren lasisen vuodelta 1949. Kokoelma sisältää Tynnin tunnetuimman runon Kaarisilta.

Muutama melko miehinenkin kirja on parhaillaan kesken, mutta kunhan saan ne loppuun, aion tarttua Terhi Rannelan uutuuteen Frau. En oikeastaan millään malttaisi odottaa, että pääsisin aloittamaan sen, mutta ainakin yksi lukupiirikirja on saatava loppuun ennen sitä.

Mitäs kirjoja teillä luetaan tasa-arvon päivänä? Jos on aikeissa tarttua naisen kirjoittamaan kirjaan, voi kaiken lisäksi lukea sitä kynttilänvalossa ja osallistua samalla globaaliin Earth Hour -tapahtumaan. Kun hoitaa kaksi maailmanparannushommaa samalla kertaa, voi olla itseensä oikein tyytyväinen.

5 kommenttia:

  1. Kun nyt kysyit, niin luen parhaillaan teosta Baba Segin vaimojen salaisuuksista (kirj. Lola Shoneyin). Voin paljastaa, että vaimoja on neljä. Varsin hauska kirja. Aloitin myös Vanhatalon Keskivaikean vuoden. Naismerkeissä mennään. :) Mutta, valmistelen bloggausta Melenderin Onnellisuudesta. Se oli mulle aivan hurja hurjempi hurjin. Kirjoitukseni siitä vaan paisuu ja paisuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että sinuun voi luottaa tässä nais(kirjallisuus)asiassa! :)

      Minua on oikeastaan hävettänyt koko maaliskuun, ensin naistenpäivänä ja nyt tasa-arvon päivänä, että luennassa on miehiä, jopa Jalosen MIEHIÄ ja ihmisiä, joka oli kyllä hyvä, mutta tietysti juuri sitä, mitä nimikin lupaa. Tilanne kyllä paranee, ja Aleksijevits tuli kuitenkin luettua ja kehuttua. Eläköön naisnobelisti!

      Melender-arviotasi jään odottamaan malttamattomana!

      Poista
    2. Elina, unohdin eilen laittaa ruokaa, kun kirjoitin Melender-juttuani. Että semmonen kokemus. :)

      Poista
  2. Minulla on valinnan hetki, lukeako Melender - sitä olen jo vähän aloittanut - vai Lopotti vai Tsernobylistä nousee rukous.
    En ole tullut ajatelleeksi, luenko enemmän nais- vai mieskirjailijoilta. Luulisin että tasan tai vähän miesvoittoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kehuskelleut blogissani julkisesti, että luen enemmän naiskirjallisuutta, mutta nytkin on miesten kirjoja kesken. Loppujen lopuksi taitaa mennä aika tasan, tai kuten viime vuonna, että naisia olin lukenut vain kymmenkunta enemmän. Naisten maailma ja historia kuitenkin kiinnostavat enemmän, ne kun ovat edelleen kuitenkin marginaalissa.

      Jään odottamaan arvioitasi kaikista noista kirjoista. Kai minunkin on Melenderiin tartuttava jossain vaiheessa, vaikka häntä jos ketä, pidän hyvin miehisenä kirjoittajana, vaikka kokemustahan minulla ei ole kuin yhden kaunokirjan verran.

      Poista

Kiitos kommentista!