maanantai 20. kesäkuuta 2016

Juri Tynjanov: Aliluutnantti Taas

Juri Tynjanov: Aliluutnantti Taas, 2015
Alkuteos: Podporutšik Kiže, 1928
Suomentaja: Martti Anhava
Kustantaja: Silberfeldt
Kansi: Mika Perkiökangas
Sivuja: 110
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Lukupiiri toi taas eteen kummallisen kirjan. Kirja on kummallinen siksi, että se on Venäjällä klassikon arvoinen, mutta meillä tuntematon. Kyseessä on aikansa tunnetun ja arvostetun kriitikon, Juri Tynjanovin (1894 - 1943) teos Aliluutnantti Taas. Tynjanov kuului venäläisiin formalisteihin, ja Sofi Oksasen luotsaama kustannusyhtiö Silberfeldt julkaisi kirjan suomeksi vuonna 2015.

Aliluutnantti Taas on siitä erikoinen romaanihenkilö, että häntä ei ole. Hän on rykmentin kirjurin virhe, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Aliluutnantti Taasia epäillään syylliseksi keisari Paavali I:n (1754 - 1801) häiritsemiseen, minkä seurauksena hänet tuomitaan ja lähetetään kärsimään rangaistus Siperiaan: Suoritetaan valmisteleva tutkinta ja raipparangaistuksen jälkeen jalkaisin Siperiaan. Myöhemmin aliluutnantti Taas todetaan syyttömäksi ja hänet kutsutaan takaisin, ja hän saa ylennyksen toisensa perään edeten kenraaliksi asti. Olemattomaksi mieheksi hän elää varsin vitaalisesti.

Hätäisen kirjurin asiakirjaan osuu toinenkin virhe: Kirjuri merkitsee elävän luutnantti Sinjuhajevin kaatuneeksi, ja niinpä hän lakkaa olemasta. Paperilla kuolemisesta seuraa se, että luutnantti jää harhailemaan Pietarin ympäristöön ja elää elämätöntä elämää. Luutnanteista toinen on siis olemassa ja toinen ei ole olemassa. Toinen elää, mutta toinen ei. Vai miten se nyt olikaan? Joka tapauksessa: Kolmannen päivän illansuussa kenraali Taas menehtyi (87). Tämä tapahtuma saa keisarin toteamaan:  - Parhaat miehet minulta kuolevat (s. 89).

Martti Anhavan laatimassa jälkikirjoituksessa kerrotaan tarinan alkuperästä. Tynjanov on saanut inspiraation kaskuista, joita Venäjän itsevaltiaista on kerrottu. Kirja on huomattavasti kokoaan suurempi. Se on Venäjällä klassikon asemassa, ja sen pohjalta on tehty elokuva, jonka musiikin sävelsi Sergei Prokofjev. Myöhemmin hän sävelsi elokuvamusiikista orkesterisarjan, jonka pohjalle puolestaan luotiin baletti. Näin olematon aliluutnantti Taas jatkaa elämäänsä...

Tynjanovin sepittämä tarina kuuluu siihen venäläisen satiirin jatkumoon, johon kuuluu Nikolai Gogol Kuolleilla sieluillaan ja Pietarilaisnovelleillaan. Hänen jälkeensä venäläisen kirjallisuuden satiirikkojen kuningas Mihail Bulgakov loi mestarillisen luomukensa Saatana saapuu Moskovaan. Sekä Gogol että Bulgakov ovat sekä huvittaneet että kauhistuttaneet minua, eikä Tynjanov ihan samanlaisiin väristyksiin pystynyt. Joka tapauksessa Aliluutnantti Taas oli varsin viihdyttävää luettavaa. Byrokratia luo absurdiaa ja itsevaltius luo sitä lisää.

Aliluutnantti Taas on pieni tutkielma vallasta. Keisari Paavali I jakelee käskyjään, joita kukaan ei uskalla uhmata. Samaan aikaan Paavali pelkää henkensä edestä, eikä turhaan, kuten historia osoittaa.

Tynjanovin teos oli mainio, pieni luettava. Muutama herkullinen virke nauratti ääneen, ja lukupiiri suhtautui kirjaan hyvin myönteisesti. Taas pääsimme kekustelemaan Venäjästä ja sen värikkäästä historiasta. Mikäs sen antoisampi, pohjaton puheenaihe!


Löysin kirjasta vain yhden aiemman blogiarvion Kirjat ja kannet -kirjablogista. Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2016  lukuhaasteen  kohdan 16. Et ole aiemmin kuullut kirjailijasta.

2 kommenttia:

  1. Gogol ja Kuolleet sielut nousi heti mieleen tekstistäsi ennen kuin olin siihen kohtaan päässyt. Ja toisena sitten Sotamies Svejk. Vähän kuin noiden kahden yhdistelmää tunnelmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolleet sielut on aivan selvä tausta tälle satiirille. Sotamies Svejkiä en olekaan lukenut, sehän sopisi nyt tähän jatkoksi. Kiitos vinkistä, Leena!

      Poista

Kiitos kommentista!