Ilmar Taska: Pobeda 1946

Taska Ilmar: Pobeda 1946, 2017
Alkuteos: Pobeda 1946, 2016
Suomentaja: Jouko Vanhanen
Kustatnaja: WSOY
Kansi: Martti Ruokonen
Sivuja: 315
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Ilmar Taskan Pobeda 1946 sijoittuu vuoden 1946 Tallinnaan ja kertoo neuvostomiehityksen ensimmäisestä vuodesta. Kirjassa seurataan viiden ihmisen elämää, ja kuten arvata saattaa, joillakin tarinoilla on traaginen loppu.

Taskan kerronta hyppää luontevasti henkilöstä toiseen, ja päästää lukijan kulkemaan heidän rinnallaan. Riipaisevin henkilöhahmo on pieni poika, joka viattomuudessaan sotkee koko elämänsä vain olemalla - lapsi. Kun kotikadulle kaartaa tuliterä Pobeda, ei kai ole hienompaa asiaa kuin hypätä sen etuistuimelle, kun mukava setä tarjoaa kyytiä. Kyydillä on kohtalokkaat seuraukset.

Pojan lisäksi äänen saavat hänen äitinsä ja tätinsä, joiden kautta käy selväksi, miten rajoittuneeksi elämä itäblokin maissa kävi ja kuinka Stalinin puhdistukset koskettivat jokaista perhettä. Myös "mukava setä" pääsee ääneen, ja hänen kauttaan kuullaan niitä perusteluja, joiden takia neuvostojärjestelmän kätyreiksi ryhdyttiin ja miten tuulisilla paikoilla totalitäärisen järjestelmän ylläpitäjätkin olivat. Vallan huuma ja Pobedan kevyt kyyti eivät välttämättä vie kovin pitkälle. Valitsi niin tai näin, uhka ei häviä mihinkään.

Viides kertojanääni on merentakainen radioääni, englantilainen Alan, joka on rakastunut pojan tätiin, oopperalaulajatar Johannaan. Rautaesirippu on laskeutunut, eikä yhteydenpito ole helppoa. Rakkaus on kuitenkin kekseliäs, ja tarjoaa tässä kirjassa onnellisimmat hetket.

Taskan kirjaa lukiessa mieleen palautuu hyvin vahvana Sofi Oksasen Puhdistus, jossa myös kerrotaan virolaisten elämästä neuvostovallan alla. Kun ihmisten arkeen astuu pakkovalta, jokainen yrittää selvitä jollain keinolla. Jotkut painuvat maan alle, jotkut yrittävät sopeutua tai keinotella, jotkut alkavat pelata miehittäjän pussiin saadakseen itselleen hyötyä. Piilottelu, salailu, ilmiannot - arkeen astuu pelko. Myös Viivi Luikin Seitsemäs rauhan kevät kertoo korutonta tarinaa Viron neuvostotasavallan ihmisten elämästä.

Suomalaiselle lukijalle nämä kaikki teokset ovat tärkeitä, sillä veljeskansan kärsimykset eivät saa unohtua tällä puolella Suomenlahtea. Luulenpa, että Virossa kirjoitetaan historiaa kaunokirjoihin ihan yhtä vimmaisesti kuin Suomessa omaa historiaa, eivätkä neuvostomiehityksen ajan tapahtumat ole varmasti sen helpompia aiheita kuin esimerkiksi meidän sisällissotamme.

Taska selviytyy vaikeasta aiheesta kunnialla. Kauheinta oli lukea kuvauksia siitä, kuinka helposti epäilyttävien kansalaisten listalle jouduttiin - kuinka pieni muutos äänensävyssä saattoi johtaa kuulusteluihin, kidutettavaksi, karkoteuksi Siperiaan, teloitettavaksi... Esimerkiksi kirjastonhoitaja toveri Kukk ei ymmärtänyt olla tarpeeksi innostunut Leninin kootuista teoksista: Mies istui jälleen kirjaston lukusalissa. Hän havaitsi tyytyväisenä, että toveri Kukk oli kadonnut. Hänen tilallaan istui lainaustiskin takana nuori neiti, Venäjän virolainen, joka oli äskettäin saapunut Leningradista, piirityksen jäljet laihassa vartalossaan. Kirjahyllyt oli siirretty ja Lenin koottujen teosten punaiset selät olivat kunniapaikalla eturivissä. Mutta siitä huolimatta hyllyn edessä ei ollut tungosta. (S. 173 - 174.)

Pobeda 1946 on sujuvaa luettavaa, ja suomentaja Juko Vanhanen on tehnyt hyvää työtä. Taskan kerrontaan olisin kuitenkin kaivannut syvyyttä. Kertojanäkökulmien vaihtuminen oli turhan nopeaa, ja tunnelma jäi välillä vain välähdykseksi, vaikka tapahtumat olivat kauheita.Varsinkin Alanin ja Johannan tarina oli välillä suorastaan satumainen, vaikka toki silläkin oli hintansa.

Lopuksi jään odottamaan jatkoa pojan tarinalle. Varmaa on, etta Viron historiassa riittää tarinoita kerrottavaksi ja niitä täytyy kertoa suureen ääneen. Hirmuhallinnot, diktaattorit ja vainot eivät ole kadonneet maailmasta minnekään, ja ajattelun ja elämisen vapaus on liian harvojen ihmisten etuoikeus.


Pobeda 1946 on luettu myös blogeissa Reader, why did I marry him?, Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön, Donna mobilen kirjat  ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja. Kuittaan teoksella Helmetin vuoden 2018 lukuhaasteen kohdan 35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja. Osallistun kirjalla myös Ompun Rakas Viro -haasteeseen ja juhlistan Viron 100-vuotista itsenäisyyttä.