Vuoden 2024 parhaat kirjat ja villit tilastot

Vuosi 2024 oli hyvä kirjavuosi. Luin yhteensä 101 kirjaa. Kokonaisuuden joukossa on muutama kuvakirja, muutama nuortenkirja, 12 runokokoelmaa, 12 sarjakuvaa, 12 tietokirjaa ja loput perinteisiä romaaneja. Kuuntelin kirjoista lopulta äänikirjoina vain 14, vaikka kuuntelunopeuteni on kasvanut. Toisaalta öisin kuuntelen kirjoja hidastetulla nopeudella, jos satun heräämään enkä saa unta.

Kotimaisia kirjailijoita oli 55, seuraavaksi eniten ruotsalaisia (13) ja brittikirjailijoita (12) sekä viisi amerikkalaista kirjailijaa. Erityisen yllättynyt olen siitä, että peräti 60 % lukemistani kirjoista oli ennestään tuntemattomien kirjailijoiden kirjoja. Toisaalta nämä luvut selittyvät tietokirjojen ja sarjakuvien kasvaneella määrällä. Lisäksi luin kirjoja 23 eri kustantamosta, eli näyttää siltä, että monipuolinen kirjatarjonta tarvitsee useita toimijoita Suomenkin kokoiseen, eli suhteellisen pieneen maahan. 

Nyt en jäänyt lukemaan saman kirjailijan tuotantoa, vaan luin yksittäisiä teoksia sieltä täältä. Vain seuraavilta kirjailijoilta luin kaksi teosta:

Dekkaristit: Agatha Christie (takuuvarma automatkojen viihdyke) ja Sara Sarenbrant (ensin innostuin ja toisen kohdalla jo kyllästyin)

Lastenkirjailijat: J. K. Rowling (Jouluposso sekä Harry Potter -kuvakirja) sekä Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen (Tiltu ja Lettu -sarjan kirjoja)

Runoilija: Hanna Storm

Superkirjailija: Jean M. Untinen -Auel, jonka Maan lapset -sarjan kaksi viimeistä osaa kuuntelin viime vuonna

TBR-listaltani luin säälittävästi vain yhden kirjan, mutta Me naisten kirjailijalistalta sain rastittaa ainakin viisi kirjaa tänä vuonna. Naisten kirjoittamien kirjojen osuus lukemistani kirjoista nousi ennätyslukemiin, nimittäin kirjoista 70 % oli naisten kirjoittamia kirjoja. Vaikka luen tietoisesti mieluummin naisten kirjoittamia kirjoja (koska niitä lukevat vain naiset), niin en suinkaan välttele miesten kirjoittamia kirjoja. Näin on vain käynyt.

Tässä lukemani parhaat kirjat täysin subjektiivisessa paremmuusjärjestyksessä (joka vaihtelee):

Parhaat kaunokirjat

Kotimaiset:

Pajtim Sataovci: Lehmä synnyttää yöllä

Iida Turpeinen: Elolliset

Tommi Kinnunen: Kaarna

Petra Rautianen: Tuhkaan piirretty maa

Salli Kari: Vedestä ja surusta

Vappu Kannas: Rosa Clay

Ulkomaiset:

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Annie Ernaux: Tapaus

Jane Austen: Emma

William Shakespeare: Macbeth

Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneessä

Abdullah Gurnah: Loppuelämät

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta I

David Nicholls: Sinä päivänä

Nguyen Phan Que Mai: Vuorten laulu

Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Michael Cunningham: Päivät

Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

L. M. Montgomery: Sininen linna

Parhaat runot

Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa

Stiina Saari: Onninno

Paula Sankelo: Katoava jää

Carlos Lievonen: Vain heteitä

Hanna Storm: Kanootin säilyttämisestä talven yli

Johanna Venho: Saaren runot

Tiina Lehikoinen: Mutta armo on kukka joka laulaa

Edith Södergran: Maailma on minun

Parhaat sarjakuvat

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

Emilia Laatikainen: Ei ois susta uskonut

Alice Oseman: Heartsopper 3

Michael Rabagliati: Paul has a summer job

Hanna Gustavsson: Iggy 4-ever

Ulla Donner: Luonnollinen näytelmä

Suvi Ermilä: Vastaanottokeskus

Malin Falch: Peikkolaakso, Pohjantuli I

Sanna Hukkanen: Metsänpeitto

Goodreads-arvioissani melkein jokainen lukemani sarjakuva saa viisi tähteä. Jollakin tavalla kuvan ja sanan liitto vetoaa minuun aivan erityisesti. Anneli Furmarkin Tule kanssani kulman taa ja Emilia Laatikaisen hurja ja ahdistava Ei ois susta uskonut ovat aivan henkeäsalpaavan hienoja teoksia.

Parhaat tietokirjat

Anatoli Kuznetsov: Babi Jar

Anna-Riikka Carlson: Eeva Kilpi, Nämä juhlat jatkuvat vielä

Lea Ypi: Vapaa, Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman romahtaessa

Pekka Tölli: Minä näen sinut, Arvostuksen psykologiaa

Kimmo Ohtonen: Tunturikettu, Pohjoisen naalin tarina

Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä

Sofi Oksanen: Samaan virtaan, Putinin sota naisia vastaan

Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo: Huokauksia luokasta

Saara Turunen ja Petra Maisonen (toim.): Suurteoksia II

Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen: Vihainen nainen, hyvä, paha aggressio

Inti Chavez Perez: Respektiä

Tämä vuosi oli tietokirjojen vuosi. Ukrainalaisen Anatoli Kuznetsovin Babi Jar vei yöunet, sillä tuntui kuin olisin ollut paikanpäällä Babi Jarissa toisen maailmansodan aikaan. Kuznetsov oli itse 10-vuotias silminnäkijä järkyttävässä massateloituksessa, jossa 30 000 Kiovan juutalaista teloitettiin kahden päivän aikana. Hänen kirjoitustyylinsä on samantyyppinen kuin nobelisti Svetlana Aleksijevitsin dokumentaarisissa romaaneissa.

Anna-Riikka Carslsonin viisasta ja elämänmakuista Eeva Kilpi -kirjaa suorastaan rakastan. Pekka Töllin Minä näen sinut ja Heli Pruukin ja Terhi Ketola-Huttusen Vihainen nainen ovat olleet voimakirjojani koko syksyn. Olen kuunnellut niitä edes takaisin, sillä löydän niistä oivalluksia, jotka auttavat jaksamaan arjessa ja ymmärtämään ihmisiä (myös itseäni) paremmin.

Kohukirja Respektiä on aivan upea johdatus tunteisiin ja seksiin, ja sopii myös omalle sukupolvelleni. Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama Suurteoksia-sarja on puolestaan kulttuuriteko kirjallisuuden kentällä. Se esittelee naiskirjailijoiden elämään vaikuttaneita naisten kirjoittamia kirjoja. Kaanonin ravistelu ja avartaminen on aina tarpeellista.

Parhaat lanut

Raul Roine: Suomen kansan suuri satukirja

Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita

Taina Niemi: Ämpärikesä

Päivi Lukkarila: Skutsi

Raija Siekkinen: Herra Kuningas

Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen: Tiltu ja Lettu, Joulujupakka

Paul theroux: Joulukortti

Jukka Behm: Ihmepoika Leon

Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Otusopus

Parhaat dekkarit

Tove Alstedt: Juurakko

Malin Person Giolito: Sinun käsissäsi

Satu Rämö: Hildur

Agatha Christie: Lentävä kuolema

Kirjavuoden kohokohtia ovat aina vaan lukupiirien kokoontumiset sekä tietysti Helsingin kirjamessut ja Tampereen Kirjafestarit. Helsinkilit -tapahtumassa ehdin käydä tänä vuonna vain perjantaina, mutta olihan sekin taas innostava kokemus, joka lisännee käännöskirjallisuuden kulutustani merkittävästi. Saapa nähdä, joko tänä vuonna ulkomaisten ja kotimaisten kirjojen lukemisen tasoittuu?

Toivotan kaikille ihanaa kirjavuotta 2025!