sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Onnea Kirsi Kunnas!



Kirsi Kunnas täyttää tänään 90 vuotta. Loistavaa kirjailijaa on juhlittu sekä Helsingissä että Tampereella, ja Kunnaksen runoutta on ylistetty ympäri maan. Ja syytä onkin! Kunnaksen kaltaista sanataituria saa etsiä - suomen kieli taipuu mihin vaan hänen kynänsä kärjessä.

Minullakin on ollut onni kuulla tänä vuonna kirjailijan itsensä lausumana Tiitiäisen satupuun runoja. Kunnaksen olemuksen myötä Tampereen tapahtumien yö valaistui hetkessä.  Erityistä onnea tunsin runoilijan lausumasta Kattila ja perunat -runosta, joka on riemastuttavan vinhaa perunoitten ja suomen kielen polkkaa. Runoilija kertoi, kuinka runon rytmi syntyi äideille niin kovin tutusta äänestä, eli perunoiden kiehumisesta.

Paras tapa juhlia runoilijaa on tietysti lukea hänen runojaan. Tänä keväänä luin lapsille Tiitiäisen pippurimyllyn ja
viime vuonna pienen tauon jälkeen luin kannesta kanteen Tiitiäisen satupuun. Tänään taidan kaivaa nuo klassikot taas esiin.

Kunnas on kuitenkin jo aikoja sitten ylittänyt teostensa rajat. Luulenpa, että hänen runonsa valaisevat aika monen perheen arjen hetkiä. Meillä höpöteltiin viimeksi eilen Villeä ja Vallea ja Hera Piipoota. Kuopuksen kanssa lasken tuon tuosta varpaita: Tämä pieni possu lähti ostamaan ruokaa... Kunnas kuuluu varmasti Suomen siteeratuimpiin kirjailijoihin.

Kiitos näistä hetkistä, Kirsi Kunnas!



4 kommenttia:

  1. Tiitiäisen satupuu on lempparikirjani, ihanuus :) Upea, hieno kirjailija Kirsi Kunnas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiitiäisen satupuu on aivan ihmeellisen hyvä kannesta kanteen! Ihanaa on sekin, miten Kunnas puhuu lukemisen puolesta.

      Poista
  2. Liityn onnittelijoihin! Niin moni loru ja runo on hänen kynästään, ettei läheskään aina itsekään tiedä häntä siteeraavansa. Mieleeni on jäänyt omasta lapsuudesta runo Ruusasta ja Muusasta, iloisista possuista; vasta ihan äskettäin tajusin, että sekin on Kunnaksen työtä. Jos ihminen muistaa yli 40 vuotta sitten kuulemansa runonpätkän, siinä täytyy olla jotain... kummaa lumoa nyt ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possali possa! Muusa ja Ruusa, iloiset possut on Tiitiäisen satupuun runoja sekin. Kyllä näissä on ihmeellistä, aikojen yli kiirivää taikaa ja sanojen riemua!

      Poista

Kiitos kommentista!