Alkuteos: We Should All Be Feminists, 2012
Suomentaja: Sari Karhulahti
Kustantaja: Otava
Kansi: ?
Sivuja: 45
Mistä sain kirjan: lainasin koulun kirjastosta
Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on nigerialaisen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien essee, jonka hän on pitänyt vuonna 2012 TEDxEustonissa, Afrikka-teemaisessa konferenssissa. Adichie on yksi maailman tunnetuimpia nykykirjailijoita, ja hänen esseestään on tullut erittäin suosittu ympäri maailman.
En yhtään ihmettele esseen saamaa suosiota. Adichien teksti ei ole vaikeaa, vaan hänen argumentointinsa on selkeää ja siinä on hyvin havainnollisia esimerkkejä tilanteista, joissa naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei toteudu. Monet Adichien esimerkit ovat hänen omia kokemuksiaan ja tapahtuneet Nigeriassa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo ja niihin liittyvät roolit ovat sillä tasolla kuin ne olivat meillä Suomessa ehkä vielä 1950-luvulla.
Adichie pohtii muun muassa, miksi miehen oletetaan maksavan treffeillä tai miksi oletetaan, että naisen antama tippi on hänen miesseuralaisensa tienaama. Suomessa ei tällaista maksajan roolia ole miehellä ollut pitkään aikaan, koska naiset ovat työelämässä mukana yhtä lailla kuin miehetkin. Enkä voisi edes kuvitella, että ravintolassa naista ei tervehdittäisi!
Entäs jos miesten ei tarvitsisi olla perheen elättäjiä, kovia selviytyjiä, eikä naisten tarvitsisi olla vain ruuanlaittajia ja alistujia. Sukupuolessa on se ongelma, että se määrää, millaisia meidän pitäisi olla, sen sijaan että antaisi meidän olla sellaisia kuin olemme. Kuvitelkaa, miten paljon onnellisempi jokainen meistä olisi - miten paljon vapaampi olemaan oma itsensä - ellemme joutuisi kantamaan sukupuoleen liittyvien odotusten taakkaa, kirjoittaa Adichie (s. 33).
Suomessa perinteisistä sukupuolirooleista on melko pitkälti jo päästy eroon. Miehet saavat näytää tunteitaan ja heitä kannustetaan hoitamaan lapsiaan, ja naisilla on muitakin tehtäviä yhteiskunnassa kuin kotityöt. Mutta tiukassa nuo perinteiset roolit silti ovat, sillä juuri eilen mummo ehdotti tyttärelleni sairaanhoitajan ammattia. Olin onneksi varsin tietoisessa tilassa tämän esseen luettuani, koska osasin vastata heti, että ei hänestä tule sairaanhoitajaa vaan insinööri. Tyttö pitää matematiikasta ja on siinä hyvä, joten hänestä voisi aivan yhtä hyvin tulla insinöörikin. Kuvitelkaa, miten paljon onnellisempi jokainen meistä olisi - miten paljon vapaampi olemaan oma itsensä - ellemme joutuisi kantamaan sukupuoleen liittyvien odotusten taakkaa.
Adichien kirjan takakannessa kysytään: Mitä sinä voisit tehdä toisin, jotta tasa-arvo toteutuisi? Vastaus on kirjan nimessä ja vastaus on esseen sisällössä: voisit ryhtyä feministiksi! Se on ensimmäinen askel tasa-arvoisen maailman luomiseksi, sillä naisia on 52 % maapallon ihmisistä. Mitä jos heidät otettaisiin vakavasti ja yritettäisiin korjata ne epäkohdat, joissa sukupuolia ei kohdella tasa-arvoisesti?
Adichien määritelmä feministille kuuluu näin: Feministi: henkilö, joka uskoo sukupuolten yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja taloudelliseen tasa-arvoon (s. 44). Ei tarvitse kuin seurata tapahtumia USA:ssa, eräässä maailman johtavassa sivistysvaltiossa, kun ymmärtää, että maailma tarvitsee edelleenkin feministejä. Pohjoismainen tasa-arvo on maailmanlaajuisesti aivan poikkeuksellista.
Adichien essee lahjoitetaan kaikille Suomen 9.-luokkalaisille tänä keväänä osana ISOT-hanketta. ISOT-nimi tulee sanoista Itsenä olemisen tärkeydestä ja hankkeen tavoitteena on "synnyttää monimuotoista ja -äänistä keskustelua tasa-arvosta sekä ihmisen oikeudesta olla ja toimia omana itsenään". Hankkeen rahoittajina ja yhteistyökumppaneina ovat muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriö, Otava, Jyväskylän yliopisto ja Suomen PEN.
On hienoa, että peruskoululaiset saavat oman kirjan, oppikirjatkin kun nykyään kierrätetään. Kirja on mukavan ohut ja sellaista kirjallisuudenlajia, jota harvemmin peruskoulussa käsitellään. Lisäksi kirjan aihe, sukupuolten välinen tasa-arvo, koskettaa jokaista ihmistä. Adichien essee on mitä mainioin pohja yhteiskunnalliselle keskustelulle, ja sitä voi suositella luettavaksi ihan kaikille.
Essee on jo ahmaistu Tuijata-blogissa ja Sivujen välissä -blgissa. Osallistun kirjalla Sivutiellä-blogin feministiseen lukuhaasteeseen ja kuittaan HelMetin vuoden 2017 lukuhaasteesta kohdan 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.
Kiitos lukuvinkistä. Ehkäpä feministisempää olisi kysyä tytöltä itseltään mihin han haluaa opiskelemaan ja tyytyä siihen, kannustaa.
VastaaPoistaMinun isäni halusi minusta arkkitehtia, mutta velipojille oli sama mitä he halusivat opiskelemaan. Seuraavaksi isä halusi minusta lääkäriä. Oli kyllä aikamoisia paineita hennoilla hartioilla, jopa ahdistavaa, joten ymmärrän nykyajan yläasteikäisten ja lukioikäisten tyttöjen henkiset vaikeudet. Ylempi korkeakoulututkinto tuli lopulta, mutta sitä ei kumpikaan vanhemmista ollut näkemässä. Itse toivon lapsilleni onnea ja terveyttä.
Suosittelen!
PoistaTeillä oli siis tyttärelle ladattu enemmän paineita kuin pojille. Eräs sukupuoleen liitetty rooli sekin, että tytön pitää pärjätä koulussa.
En todellakaan aio valita tyttäreni ammattia, mutta en tuossa tilanteessa halunnut jättää sairaanhoitajan ammattia viimeiseksi mielikuvaksi hänen päähänsä. Kun juuri olin ajatellut, että omilla tyttäreilläni on vielä vähemmän sukupuolirooleja taakkanaan kuin minulla, niin saman tien ilmoille heitettiin tytölle "sopiva ammatti".
Ilo lukea juttusi: yhdistät kirjan teemoihin omat elävät esimerkkisi. On tosiaan paikallaan, että yksi ikäluokka saa kirjan ja toivottavasti vastaavat ydinkysymykseen: mitä teen tasa-arvon puolesta.
VastaaPoistaYhdistin omia juttuja alun perin tähän lukukokemukseen vielä enemmän ja taidan julkaista niitä lisää naistenpäivänä. ;)
PoistaJospa tämä sukupolvi osaisi elää vielä tasa-arvoisemmin!
Minäkin lukaisin tämän viikolla ja kirjoittelin lyhyesti blogiini, joka ilmestyy ensi viikolla. Loistava idea jakaa ilmainen kirja nuorille <3! Jotkin ideat ovat kopioimisen arvoisia.
VastaaPoistaJään odottamaan bloggaustasi! <3
PoistaIdea tämän kirjan jakamisesta on kyllä erinomainen.
Olenkin miettinyt, minkälainen tämä 9.-luokkaisille jaettava kirja on. Pitäisi varmaan itsekin lukea. Minulla on lukulistalla kirjailijan eräs romaani, joka pitää lukea kirjallisuuden opintoja varten, ja toivon sen olevan mielenkiintoinen kirja.
VastaaPoistaKommentoin tähän sunnuntaistreamin kautta, sillä runoteoksista minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. :)
Suosittelen lukemaan, sillä ei tähän kovin kauan aikaa mene.
PoistaMinuakin ovat Adichien romaanit kiinnostaneet kovin, ja pari on tuossa jo odottamassa.
Kiva kun kommentoit!
Hieno juttu että tämänkaltainen teos annetaan ysiluokkalaisten luettavaksi. Adichieta on tulossa lukuun minullekin, joskin romaanin muodossa: Kotiinpalaajat odottaa lukijaansa.
VastaaPoistaKiitos tästä katsauksesta, olen miettinyt minäkin, mitä essee pitää sisällään.
<3
Älä muuta sano, kerrassaan hienoa.
PoistaEssee on hyvin helppolukuinen ja järkevä, mutta myös hauska. Suosittelen. <3
Mahtava juttu minustakin, että nuoret saavat nykyään lukea tällaista. Minusta on myös hyvä asia, jos vanhemmat kannustavat lapsiaan ajattelemaan sukupuoliroolien ulkopuolelta. Odotukset siitä, millaisa tyttöjen ja poikien pitäisi olla, ovat yhä monesti niin vahvoja, että nuori sisäistää ne, eikä edes osaa ajatella, mitä itse haluaisi. Minusta tästä kertoo se, miten perinteiset sukupuolten jaot koulutusalojen välillä pitävät edelleen 2000-luvulla pintaansa. Yhä valtaosa hoitoalan opiskelijoista on naisia ja "matemaattisempia" aloja kansoittavat miehet. Valinta on varmaan periaatteessa tehty vapaaehtoisesti, mutta ympäristö, jossa henkilö on kasvanut tekemään valintoja, ei ole ollut aivan tasapuolinen ja neutraali. Minusta tämä oli hieno sittaatti:
VastaaPoista"Sukupuolessa on se ongelma, että se määrää, millaisia meidän pitäisi olla, sen sijaan että antaisi meidän olla sellaisia kuin olemme."
Luulen, että monesti määrääminen tapahtuu ihan huomaamatta, melkein vahingossa.
Juuri tuota huomaamatonta, kulttuurisidonnaista ohjailua on maailma väärällään. Naisille ja miehille "sopivat ammatit" ovat tiukassa ja niin ovat isän ja äidin roolitkin perheissä. Olen mm. kuullut, kuinka äidin tehtävä on ruokkia lapset (tehdä ruokaa) ja pestä pyykkiä - Adichie kysyykin tässä esseessään mainiosti, että onko naisilla jokin ruuanlaittogeeni. Ymmärrän työnjaon raskaitten peltotöiden aikana: miehet hoitivat peltotyöt ja metsätyöt ja naiset hoitivat lapset ja ruuat, mutta nyt kun lähes kaikki käyvät kodin ulkopuolella tekemässä 8-tuntisia työpäiviä, luulisi, että tuostakin työnjaosta olisi päästy. Ihanteellisinta olisi, että jokainen saisi toteuttaa omia vahvuuksiaan sekä töissä että kotona huolimatta siitä, kumpaan sukupuoleen kuuluu.
PoistaNuorten - ja kaikkien muittenkin - kannattaa lukea tämä kirja!
Minä olen myös lukenut tämän pikku kirjasen (en ole blogannut) ja minulla on se hyllyssä englanninkielisenä. Pidän kirjaa selkeänä puheenvuorona tasa-arvon puolesta.
VastaaPoistaNimi ärsyttää joitain, kuten odottaa saattaa.
Toimittaja Sanna Ukkola ehti jo irvailla Ylen nettisivuilla, miten kouluihin on tullut pakkoruotsin tilalle pakkoporkkana (viittasi kasvissyöntiin) ja
pakkofemininismi. Epäilen, ettei hän ollut lukenut koko kirjaa.
Jos olisin vielä koulutyössä, niin aivan varmasti ottaisin tämän kirjan mielellään ET:n tunneilla keskustelun virikkeeksi.
Pakkofeminismi vasta olisikin poikaa! ;) Vakavasti puhuen yksi kirja ei nyt taida vielä tehdä kaikista feministejä, vaikka syytä olisikin. Toisaalta: kirjat ovat muuttaneet maailmaa, joten jospa tämäkin!
PoistaTodenäköisesti käsittelen tämän äidinkielen ja kirjallisuuden tunnilla monestakin näkökulmasta (mitä on feminismi; millaisia sukupuolirooleja meillä edelleen on; missä sukupuolten erilainen kohtelu näkyy edelleen; millainen historiallinen kehitys meillä on ollut, miten Nigeriassa näyttäisi olevan nyt; millainen kirjallisuudenlaji essee on, jne.) Pienestä kirjasta löytyy vaikka mitä pohdinnan aihetta.
Tasa-arvon puolesta tarvitaan puheenvuoroja!