Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla

Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla, 2016
Kustantaja: Karisto
Kansi: Sanna Nyqvist
Sivuja: 242
Mistä sain kirjan: lainasin ystävältä


Heidi Mäkisen esikoisteos Ei saa mennä ulos saunaiholla oli riemastuttava lukukokemus. Tiesin etukäteen, että kirja on hauska ja siinä on yhtenä päähenkilönä kissa, mutta juuri muuta en tiennytkään. Kyllikki-kissa meinasikin varastaa koko show'n, ja totta totisesti nauroin ääneen kirjaa lukiessani.

Onhan kirjassa siis ihmisiäkin, 35-vuotias Sini, joka haaveilee pääsevänsä naimisiin, ja yli 60-vuotias leskirouva Eeva, joka valmistautuu omiin hautajaisiinsa. Molempia naisia pitäisi varoittaa haaveiden vaarallisuudesta, ne kun tuppaavat toteutumaan, mutta harvemmin kuitenkaan aivan niin kuin ihminen on kuvitellut. Naiset saavatkin kokea elämää täydeltä laidalta, ja siinähän riittää rotukissa Kyllikillä kommentoitavaa: Päivisin naapurin rouva itkeskelee ja pilaa seesteisen tunnelman. Nyt se itkeminen on levinnyt tännekin. Kaikki ikävä tuppaa leviämään kuten ebola ja influenssa. (S. 54.)

Mäkisellä on taito sekä naurattaa että itkettää lukijaansa, sillä Kyllikin itseriittoisista kommentoinneista huolimatta kirjassa on kipeitä kohtia. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, vaikka kaapissa olisi neljä morsiuspukua ja Facebookissa sämpylänpaistopäivityksiä. Yllätyksiä riittää vielä yli kuusikymppistenkin elämässä. Rakkauden ja läheisyyden kaipuu on kuvattu kaunistelematta, mutta myöskin niillä mässäilemättä. Näissä naisissa on voimaa, jolla he käyvät kohti omaa elämäänsä. Voisi kai sanoa, että Ei saa mennä ulos saunaiholla on eheyttävä lukukokemus. (Tähän Kyllikki varmaan naukaisisi terävän kommentin perään.)

Miehiäkin kirjassa on, mutta vaikea on löytää täydellistä. Ainakaan sellaista, joka kelpaisi Kyllikille:
  Täällä kävi mies, Juhani nimeltään. Mitäänsanomattoman näköinen. Emäntä saisi komeammankin ja rikkaamman. - - Mies vaikutti vartaloltaan sellaiselta, jonka raskain toimi on läppärin kannen nosto ja klassikkokirjan ottaminen kirjahyllystä.
  Ne suutelivat. Hyi. Vanhat ihmiset. Rakkaus kuuluu nuorille ja terveille. (S.155.)

Toisaalta miksi tyytyä vain yhteen mieheen. Kissoista voi ottaa oppia: Täällä katsotaan hääohjelmaa. Olen vapaan, kahlitsemattoman rakkauden kannalla. Erotiikka on tärkeä osa elämääni. Ei siitä sen enempää, kerron loput pian ilmestyvässä elämänkerrassani. (S. 113.)

Mäkisen henkilökuvaus on taitavaa ja lämmintä: sekä Eeva että Sini tulevat lukijaa lähelle ja heitä on pakko ymmärtää. He ovat niin elävän tuntuisia, että he voisivat kävellä kadulla vastaan. Heitä tekisi mieli halata ja lujaa - ja lopulta heittää myös yläfemma.

Kirja on nopealukuinen, sillä se on sujuvasti kirjoitettu ja lisäksi siinä on taitavasti rakennettu jännite - kirjassa on imua. Lukija haluaa tietää, miten naisten käy, ja sivut kääntyilevät nopeaan tahtiin. Suosittelen kirjaa lomalukemiseksi, hyvän mielen lukemiseksi, arkipäivän lukemiseksi ja sunnuntain lukemiseksi. Aina on sopiva hetki hyvälle kirjalle - ja tässä nyt olisi sellainen!

Kirjailijan huumori on aivan omanäänistään. Tyyliä voi käydä maistelemassa hänen blogissaan, jolla on sama nimi kuin tällä esikoiskirjalla, Ei saa mennä ulos saunaiholla.  Mäkinen ei tarjoa valmiita vastauksia eikä saarnaa, mutta kertoilee arkisia tarinoita sen verran viistossa valossa, että lukijaa hykerryttää. Toivottavasti myös romaaneja syntyy lisää.

Ei saa mennä ulos saunaiholla on luettu ainakin Kirjavinkeissä ja Lukutoukan kulttuuriblogissa. Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2017 lukuhaasteen kohdan 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa.