Terveiset Vihtorin kirjamessuilta Tampereelta!
Tampereen kirjamessut eivät prameile koollaan, mutta sen sijaan messujen tunnelma on joka vuosi ainutlaatuinen. Kirjaihmiset istuvat tiiviisti penkeissään ja kuuntelevat korvat höröllään hyviä keskusteluja, joita heille tarjotaan. Poissa on Helsingin Kirjamessuilta tuttu äänten kakofonia ja ruuhkat.
Messupäivän kohokohta on perinteisesti Tulenkantaja-palkinnon jakaminen. Palkinto jaetaan teokselle, joka katsotaan mahdolliseksi menestyjäksi myös ulkomailla ja jonka käännöstä ja markkinointia halutaan tukea palkinnon myötä. Tulenkantaja-palkintoehdokkaina olivat tänä vuonna Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa, Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet, Hanna Weseliuksen Alma!, Mikko-Pekka Heikkisen Poromafia, Juhani Karilan Omanakrokotiilin kuolema ja Laura Gustafssonin Korpisoturi.
Literary Agencyn Elina Ahlback kävi myös kertomassa, miten suomalaista kirjallisuutta myydään ulkomailla. Hän sanoi, että maailman parasta kirjallisuutta pitää myydä maailman parhaana kirjallisuutena. Kirjan idea täytyy osata tiivistää yhteen markkinointilauseeseen, joka herättää mahdollisen kustantajan huomion. Kilpailu on kovaa.
Palkintoehdokkaiden paneelikeskustelu oli herkullista kuunneltavaa, sillä ainakin nämä ehdokaskirjailijat osasivat esiintyä luontevasti ja kertoivat kirjoistaan mielenkiintoisesti. Nyt tekee mieli lukea nekin kirjat, joita en vielä ole lukenut. Aamulehden toimittajat Matti Posio ja Markus Määttänen haastattelivat ehdokkaita. Tässä vaiheessa paikalla oli jo melkoinen joukko kirjabloggaajiakin, joille lähetän tässä terveisiä - aina on kirjapöhinää siellä, missä tavataan. Voi olla, että ainakin näistä blogeissa ilmestyy raporttia paikan päältä: Kirja hyllyssä, Kannesta kanteen, P. S. Rakastan kirjoja tai Kirjainten virrassa.
Kuvassa vasemmalta toimittaja Matti Posio ja kirjailijat Leena Parkkinen, Emma Puikkonen, Juhani Karila, Laura Gustafsson, Hanna Weselius ja Mikko-Pekka Heikkinen. |
Leena Parkkinen kertoi, että hän oli halunnut kuvata sekä ruokaa että naisten välistä rakkautta kirjassaan Säädyllinen ainesosa. Teoksellaan hän halusi kertoa historiallisen tarinan ja osoittaa, että homoseksuaalisia ihmisiä on aina ollut, vaikka heidän tarinansa eivät ole olleet näkyviä. Olen kuullut Parkkisen kirjasta pelkkiä kehuvia arvioita ja hankinkin sen nyt messuilta omakseni.
Emma Puikkonen puolestaan kertoi, että hän halusi teoksessaan Eurooppalaiset unet yhdistää sekä isoja ihmeitä että arkisia, tavallisen ihmisen elämässä tapahtuvia ihmeitä. Hänen henkilönsä tulevat eri puolilta Eurooppaa ja osuvat keskelle historiallisia myllerryksiä, mutta kokevat käänteitä myös omassa elämässään. Teoksessa on myös hieno maagisen realismin ote. Äänestin hänen kirjansa viime vuoden parhaaksi suomalaiseksi kirjaksi Blogistanian äänestyksessä, joten voin kai paljastaa hänen kirjansa olleen toinen voittajasuosikeistani.
Juhani Karilan novellikokoelma Omenakrokotiilin kuolema herätti huomioni, sillä en ollut kirjasta aiemmin kuullutkaan. Kun Markus Määttänen kertoi, että teoksessa irtokarkit puhuvat, aloin heti kiinnostua. Osallistun parhaillaan Reader why did i marry him -blogin novellihaasteeseen, joten absurdi novellikokoelma kuulosti lupaavalta ja lähti mukaani messuilta. Vielä kun kirjailija lupasi, että kirjaa voisi markkinoida ulkomailla "sekobolde-kirjallisuutena", vakuutuin siitä, että tämä on juuri minun kirjani.
Laura Gustafssonin Korpisoturiakin minulle on kehuttu paljon ja kieltämättä tarina kuulostaa villiltä. Markus Määttänen kehui erityisesti kirjan kuvaamaa nykymiehen mielentilaa. Korpisoturi on dystopia, jossa yhteiskunta romahtaa, mutta kirja on kuitenkin ilmeisesti mustan humoristinen dystopia.
Hanna Weseliuksen Alma! on myös tehnyt minuun vaikutuksen, siispä se oli toinen voittajaehdokkaani. Ahmaisin kirjan melkein yhdeltä istumalta ja nautin sen kiukkuisesta meiningistä. Weselius, joka on myös valokuvataiteilija ja Aalto-yliopiston lehtori, kertoi, että valokuvaamisessa ja kirjan kirjoittamisessa ei ole juurikaan eroa. Hän kertoi myös hyvin havainnollisesti sen, kuinka ympäröivä maailma ja uutiset, kuten esimerkiksi nigerialaisten koulutyttöjen kaappaus vuonna 2014, tulivat osaksi hänen teostaan,
Mikko-Pekka Heikkisen Poromafia on kuulemma saanut nimensä aidon poroisännän suusta. Kirjailija tunnustautuu erämieheksi ja Lapin-kävijäksi ja kuvaa kirjassaan saamelaisten elämää, johon hän on yhdistänyt mafiaelokuvan henkeä. Hän kertoikin, että hänen haaveensa mafiaelokuvan ohjaamisesta on nyt kansien välissä. Kirjan saama vastaanotto on ollut myönteistä myös pohjoisessa, vaikka Heikkinen kertoi, että häntä vähän pelotti, kuinka ihmiset siellä siihen suhtautuisivat.
Päivän huipentumana Antti Tuomainen julisti voittajan: Tulenkantaja-palkinnon voitti Hanna Weseliuksen Alma! Tuomainen kehui sitä vahvasti omaaääniseksi teokseksi.
Toivon Almalle! menestystä maailmalla!
Toivon myös kaikille näille hienoille kirjoille lisää lukijoita. Suomalainen kirjallisuus on aivan varmasti maailman parasta kirjallisuutta.
P. S. Lopuksi esitän vielä toiveen siitä, että Vihtorin kirjamessut palaisivat hotelli Tammeriin, jossa tilat ovat valoisammat ja ylevämmät. Ikkunaton ja tummasävyinen yökerhotila on pikkuisen pimeä miljöö, vaikka kirjakeskustelut tuovatkin valoa kirjahullun päivään.
Valaiseva raportti, Elina! (Sanottakoon, että minulla oli samat voittajasuosikit.) Tykkään tällaisesta napakasta tilaisuusreferoinnista. Sain pikkuisen näin olla läsna. Ja onnittelut Almalle!
VastaaPoistaAlma! kyllä ansaitsee palkintonsa.
PoistaKiva, kun tykkäsit "raportista". Olihan siellä kivaa. :)
Oli kiva olla mukana ensimmäistä kertaa ja toivon kovasti että vielä jonain päivänä päästään sinne Tammeriin. Nyt pitää tuo Alma! lukea.
VastaaPoistaTammer on kotoisampi ja valoisampi paikka. Olihan toki Ilveksessäkin harras tunnelma.
PoistaAlma! kannattaa lukea.
Olipa hauska käydä Vihtorin kirjamessuilla kanssasi. En ollut aiemmin kuullutkaan koko messuista ;)
VastaaPoistaAlmaa odotellessa :)
Voi, äkkiä Almaa! lukemaan. Minusta se oli yksi viime vuoden parhaista, vaikka toki paljon jäi lukemattakin, joten en voi puhua kuin omasta puolestani.
PoistaVihtorin kirjamessuille kannattaa tulla. Siellä on perin kotoinen tunnelma.
Oi, onnea Alma!:lle <3 Ja kiitos minunkin puolestani tästä raportista. Vihtorin kirjamessut kuulostavat ihanan sympaattiselta tapahtumalta - täytyy pitää mielessä.
VastaaPoistaTervetuloa Tampereelle Suomen pienimmille kirjamessuille! Vihtorin kirjamessuilla on aina ilo piipahtaa.
PoistaOlen itse käynyt kerran Tammerissa ja nyt ensimmäistä kertaa Ilveksen omissa, ja olen samaa mieltä siitä, että Tammerissa on arvokkaampi ja valoisampi tunnelma. Myös tuolit, jossa kirjailijat istuivat, olivat kamalan raskaat ja peittävät!
VastaaPoistaOletpa laatinut hienon raportin, Elina! Näistä kirjoista olin lukenut Alman ja Eurooppalaiset unet. Korpisoturi ja Säädyllinen ainesosa ovat omassa hyllyssä, ja nousivat jälleen lukulistalla ylöspäin. Omenakrokotiilin kuolema oli minulle entuudestaan vieras, mutta kuulosti todella houkuttelevalta!
Onnittelut Almalle, hienoa! Etukäteen pohdiskelenkin, että se on takuulla vahvoilla.
Minullekin jäi polttava tarve saada nyt Korpisoruti ja Säädyllinen ainesosa lukuun mahdollisimman pian. Parkkisen kirjan jo löysinkin pokkariversiona ja tuon Karilan kirjan ostin novellihaasteeseen. Aika erikoinen on, mutta houkuttelee...
PoistaSaunders tuli luettua jo, koska Vippi painoi päälle. Mahtavaa nähdä illalla! <3
Onpa ollut mahtava ohjelma!
VastaaPoista