Silja Vuorikuru: Aino Kallas, Maailman sydämessä

Silja Vuorikuru: Aino Kallas, Maailman sydämessä, 2017
Kustantaja: SKS
Kansi: Anne Kaikkonen
Sivuja: 286
Mistä sain kirjan: oma ostos



Silja Vuorikurun kirjoittama Aino Kallas -elämäkerta, Aino Kallas, Maailman sydämessä, on kansiaan myöten hieno teos. Se kertaa kirjailija Aino Kallaksen (1878 - 1956) elämänvaiheet tarkasti ja kunnioittavasti ja tuo uusia näkökulmia hänen kirjailijakuvaansa.

Aino Kallas on Suomen kirjallisuushistorian kirkkaimpia tähtiä - ja niitä harvoja naisia, jotka nousivat tähtikaartiin miesten rinnalle 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Kirjailijat Minna Canth, Maria Jotuni, L. Onerva ja Hella Wuolijoki taitavat olla tähtikaartissa hänen ainoita kanssasisariaan, sillä tuon ajan kirjallinen kenttä oli vahvasti miesten hallussa.

Aino Kallas syntyi vuonna 1878 Krohnien kulttuuriperheeseen ja kuoli 1956 kulttuuripersoonana, joka oli luonut aivan omanlaisensa uran. Jo lapsesta asti Aino Krohn tunsi kutsumusta kirjailijaksi ja kirjailija hänestä tulikin. Hänestä tuli paljon muutakin, muun muassa virolaisen kansanperinteen tutkijan ja diplomaatin, Oskar Kallaksen, vaimo ja neljän lapsen äiti sekä suomalais-virolainen kulttuurivaikuttaja ja maailmanmatkaaja.

Aino Kallaksen kirjallinen tuotanto on laaja ja käsittää kaikki kirjallisuudenlajit: lyriikan, draaman ja proosan. Vahvimmat teoksensa, niin sanotun Surmaava Eros -trilogiansa, hän kirjoitti 1920-luvulla. Siihen kuuluvat kirjat Barbara von Tisenhusen, Reigin pappi ja Sudenmorsian, joista Sudenmorsianta pidetään hänen pääteoksenaan. Se on ainutlaatuisen väkevä teos, jonka tunnelma on niin täysi, että vastaavaa saa maailmankirjallisuudesta hakea.

Kallaksen merkitys suomalaisessa kirjallisuudessa painottuu näiden kolmen pienoisromaanin lisäksi elämäkerrallisena kirjailijana. Hänen päiväkirjansa ovat nimittäin vertaansa vailla sekä naisen elämän että aikakauden ja kulttuurielämän kuvaajina. Vuorikuru kertoo kirjassaan siitä, kuinka päiväkirjojen tomitustyö eteni Kallaksen viimeisimpinä vuosina. Kirjailija nimittäin teki rohkean päätöksen julkaista ne autenttisina ilman sensurointia. Kirjailijan rohkeuden ansiosta meillä on luettavana kuvaus värikkäästä ja ainutlaatuisesta taiteilijaelämästä.

Päiväkirjoista paljastuu syyllisyys äitiyden ja kirjailijauran sovittamisesta, joka kiusasi kirjailijaa hänen elämänsä loppuun asti. Hänen lastensa surulliset kohtalot saivat hänet syyttämään itseään vielä elämänsä loppupuolella omista valinnoistaan.  Päiväkirjoissa on myös mielenkiintoisia pohdintoja virolaisuudesta ja suomalaisuudesta, juurettomuuden ja maailmankansalaisuuden tuntemuksista, diplomaatin vaimon ja oman uran paineista, avioliittokriisistä - ja kaiken ohessa myös brittihovin etiketistä.

Silja Vuorikuru on tehnyt Aino Kallaksesta väitöskirjan ja tutkijana jatkanut Kai Laitisen, legendaarisen Kallas-tutkijan, jalanjäljissä. Kai Laitisen Kallas-teokset, Aino Kallas 1897 - 1921 ja Aino Kallaksen mestarivuodet, ovat myös perusteellisia luotauksia kirjailijan elämään. Vaikka Laitinen kirjoittaa ennen kaikkea Kallaksen tuotannosta, on hänen tutkimusotteensa biografinen, joten Kallaksen elämänvaiheet käydään läpi hyvin tarkasti. Tuoko Vuorikurun kirja näihin teoksiin mitään uutta tietoa? Tuohan se.

Olen itse tehnyt Aino Kallaksen Sudenmorsiamesta Suomen kirjallisuuden graduni ja perehtynyt myös kirjailijan elämään. Kallaksen tutkiminen oli palkitsevaa, sillä hänen elämänsä on poikkeuksellisen värikäs ja sijoittui historiallisesti myrskyisiin vuosiin, joissa hänen asemansa suomalais-virolaisena kulttuuripersoonana avasi hänelle hienoja kokemuksia - ja sitten lopulta myös suruja, jotka kietoutuvat Viron kohtaloon toisessa maailmansodassa. Kallaksen tuotanto on myös runsas ja monipuolinen, aivan ainutlaatuinen monestakin syystä.

Vuorikurun kirjoittama elämäkerta toi myös uusia näkökulmia Kallaksen tuotantoon. Jään pohtimaan, voiko kirjailijan tuotantoa ja elämää erottaa ollenkaan toisistaan. Syvästi koetut asiat siirtyvät kirjailijan teoksiin tavalla tai toisella: Aino Kallas on meren kuvaaja. Tätä on tuotu tarpeettoman vähäisesti esiin, vaikka kirjailija on kirjoittanut merestä runsaasti sekä kaunokirjallisessa tuotannossaa että päiväkirjassaan, muistelmissaan ja matkakertomuksissaan. Meri samanaikaisesti sekä yhdisti että erotti Suomea ja Viro; meren yli taitetut matkat puolestaan symboloivat Ainolle vaellushalua, jota hän piti sukupiirteenään. Meren merkitystä kirjailijan elämäntaipaleella on vaikea liioitella. (s. 96)

Toinen avartava havainto on vanhan Raamatun suomennoksen vaikutus Kallaksen päätuotannon kieleen. Vuorikurun väitöskirja Kallaksesta kertoo juuri tästä yhteydestä, ja vaikutus todellakin selittää esimerkiksi Sudenmorsiamen vahvan, omintaikaisen ilmaisun lähteitä. Kallaksen luoman kielen rytmi on lumoavaa ja kerronta on kaunista ja väkevää, aivan omanäänistään.

Aino Kallas -elämäkerta oli lukupiirikirja, joka oli vakuttaanut kaikki lukupiiriläiset. Teosta kehuttiin nopealukuiseksi ja selkeäksi. Aino Kallaksen elämää ihasteltiin, ihmeteltiin ja säälittiinkin: Miten monia erlaisia vaiheita siihen sisältyi - loistosta ja menestyksestä suuriin suruihin! Miten vahva oli Kallaksen taiteilijakutsumus ja miten paljon hän erilaisissa rooleissaan joutui tasapainoilemaan! Suhde Eino Leinoon kirvoitti tietysti omat spekulointinsa. Naisen asema tuon ajan kulttuuripiireissä ja perhe-elämässä oli rajoitettu, mutta Kallas pyrki ja pääsi rikkomaan rajoja.

Vuorikuru luo Aino Kallaksesta hyvin elävän hahmon, toisaalta vahvan ja toisaalta epävarman taiteilijan, naisen ja äidin. Elämäkerta tuo hänet niin lähelle lukijaa, että tekisi mieli kättä puristaa ja kehua: sellaisen kutsumuksen sait ja elit sen kanssa niin hyvin kuin osasit, rohkea nainen.



HelMetin vuoden 2018 lukuhaasteeseen kuittaan kirjalla kohdan 20. Taiteilijaelämäkerta. Elämäkerran ovat lukeneet myös Jonna ja Maria.