Raportti kirjamessulauantailta 26.10.2019

Raportti kuulostaa nyt kovin juhlalliselta otsikolta, sillä ei tässä oikeasti paljon raportoitavaa ole. Suunnitelmat olivat suuret, mutta eivät kaikilta osin toteutuneet.

Myöhästyimme tietysti niistä aamupäivän keskusteluista, joihin olisin halunnut, mutta tänä vuonna (vihdoinkin) ymmärsin olla hermostumatta asiasta. Lauantai oli messujen ennätysyleisöpäivä ja välillä tuntui, ettei käytävillä pääse kunnolla etenemään. Oli parasta ottaa asenne, jossa suorittaminen heitettiin nurkkaan.

Onneksi lasten lavalla, Kumpulassa, oli kuopukselle niin kivaa ohjelmaa, että hän viihtyi siellä hyvin, eikä tarvinnut pelätä, että hän joutuisi hukkaan. Poika seurasi peräti kahteen kertaan Pikkukakkosen Reppu-Hepun esityksen, osallistui Lasse-Maijan etsivätoimiston etsiväkouluun ja tapasi Herra Hakkaraisen. Super Mario -hahmon kanssa hän pääsi heittämään läpyt.

Isommat lapset makoilivat säkkituoleilla, joiden määrää oli lisätty edellisvuodesta. Siitä kiitos järjestäjille! Jokainen lapsi sai uuden kirjan (eräs jopa neljä kirjaa 2 euron pöydästä) ja 12-vuotias poika aloitti heti Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjansa lukemisen. Kyseessä on  Jim Kayn kuvittama painos, jota hän ehti jo odottaa. Toinen 14-vuotiaista sai Holly Bournen uusimman kirjan Niin käy vain elokuvissa ja toinen valitsi sekalaisen kirjapinon kirjalaareista.

Itse pääsin kuuntelemaan Pajtim Statovcin ja Sofi Oksasen haastattelut, mutta heille varattu lava oli aivan liian pieni. Ihmiset seisoivat tiiviisti ja vain harva oli päässyt istumaan. Itse seisoskelin melko takana, mikä haittasi keskittymistä. Pajtim Statovci on sympaattinen esiintyjä, joka puhuu myös luomisen vaikeudesta. Sofi Oksanen on puolestaan tuttuun tyyliinsä tarttunut uusimmassa kirjassaan poliittisesti tärkeään aiheeseen. Hän on esimerkillisen rohkea kirjailija, joka haluaa parantaa maailmaa kannanotoillaan. Hän puhui painokkaasti sananvapauden puolesta, ja varoitti ilmiöstä, jossa toimittajat joutuvat vihapuheen takia vaikenemaan, eivätka uskalla kirjoittaa uutisia tulenaroista aiheista. 

Molempien kansainvälisesti tunnettujen kirjailijoiden uutuuskirjat kuulostivat niin hyviltä, että olisin halunnut ostaa kirjat saman tien. Päätin kuitenkin kirjoittaa ensin joulupukille - osoitin näin ihailtavaa itsehillintää. Muutenkin sain hillittyä omaa ostovimmaani, kun kiertelin nuorison kanssa kirjaostoksilla. Heitä kiinnostivat aivan erinäköiset kirjat kuin minua, ja heti jos lähdin omien kinnostuksen kohteideni luo, eksyin lapsista.

Parasta näillä messuilla ehkä olikin se, että sain istuskella lasten kanssa kahviloissa ja fiilistellä kirjahumua. Jokainen lapsi oli niin tyytyväinen kirjahankintoihinsa, että pelkästään se tuntui mukavalta. Heistä on vuosien varrella kasvanut innostuneita kirjamessuilijoita.

Ensi vuonna yritän kuitenkin järjestää omaa aikaa ja säästää etukäteen rahaa vain saman vuoden uutuuskirjoihin. Tämä on lupaus, jonka toivottavasti muistan ensi vuoden lokakuussa. Viime vuonna kokemani järisyttävät kirjakeskustelut jäivät tänä vuonna kokonaan väliin. Nyt oli lasten vuoro olla messujeni keskipisteenä. Ehkä ensi vuonna ehdin taas kahdeksi päiväksi paikalle, silloin huomionsa saisivat sekä lapset että keskustelut.