sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Helmet 2024 valmistui

 

Helmet-lukuhaaste 2024 


Olen perinteisesti julkaissut Helmet-lukuhaasteen tilastot myös blogi-julkaisuna, sillä kirjalistat ovat aina kivoja. Nyt oli toinen vuosi, kun täytin Excel-taulukon lukemistani kirjoista. 

1. Kirjan nimessä on erisnimi: Jane Austen: Emma

2. Kirjassa tehdään taikoja: Paul Theroux: Joulukortti

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja: Anita Brookner: Rantahotelli

4. Kirjassa on presidentti: Aila Meriluoto: Sisar Vesi, veli Tuli

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi: Hanna Storm: Kanootin säilyttämisestä talven yli

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle: L. M. Montgomery: Sininen linna

7. Kirjassa rakastutaan: Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen: Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä

9. Kirjassa joku karkaa: Jean M. Untinen-Auel: Tasangon vaeltajat

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna: Ulla Donner: Luonnollinen näytelmä

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli - palavat kynttilät kirjan kannessa):  Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita

12. Lastenrunokirja: Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Otus opus

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu. Suvi Ermilä: Vastaanottokeskus

14. Kirjassa harrastetaan (kutomista): Agatha Christie: Lomahotellin murhat

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää: Saara Turunen ja Petra Maisonen: Suurteoksia II 

16. Kirjassa on valokuvia: Edith Södergran: Maailma on minun 

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo: Kerttu-Kaarina Suosalmi: Jeesuksen pieni soturi

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru: Vappu Kunnas: Rosa Clay 

19. Kirjassa on mainittu Suomi: Lars Kepler: Hämähäkki

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo (Kosmos): Stina Saari: Onninno

21. Kirjasta on tehty TV-sarja. David Nicholls: Sinä päivänä

22. Kirjaa on suositellut kirjailija (Sofi Oksanen): Lea Ypi: Vapaa, Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa 

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja: Satu Rämö: Hildur

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (Lontoo): Jukka Behm: Ihmepoika Leon 

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (joulu): Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen: Tiltu ja Lettu, Joulujupakka 

26. Kirjan nimessä on sana kirja: Raul Roine: Suomen kansan suuri satukirja

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta: Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

28. Kirjailija on Välimeren maasta: Annie Ernaux: Tapaus 

29. Kirjassa valehdellaan: J. K. Rowling: Jouluposso 

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja: Tove Alsterdal: Juurakko 

31. Kirjassa on vammainen henkilö (sotavamma): Nquyen Phan Que Mai: Vuorten laulu

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa (norja): Maja Lunde: Mehiläisten historia

33. Kirjassa muutetaan maalle: Michael Cunningham: Päivät 

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus: Harlan Coben: Lupaa ja vaikene 

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa: Iida Turpeinen: Elolliset 

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja: Dess Terentjeva: Zeno

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita: Emilia Laatikainen: Ei ois susta uskonu 

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet: Malin Persson Giolito: Sinun käsissäsi

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö: Alice Oseman: Heartsopper 3 

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma: Kimmo Ohtonen: Tunturikettu, Pohjoisen naalin tarina

41. Kirjassa syntyy lapsi: Katja Tukiainen: Rusina

42. Kirjan nimessä on alaotsikko: Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä: Inti Chavez Perez: Respektiä, Seksikirja pojille

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen: Sofi Oksanen: Samaan virtaan, Putinin sota naisia vastaan  

45. Kirjassa pelataan (koripalloa): Harri Veistinen: Revontuliefekti ja oranssit tiput 

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta: Tommi Kinnunen ja Rytisalo: Huokauksia luokasta

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä (Jaana Nikula): 

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu aina mustana

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024. Leena Krohn: Sydänystävä

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä: Taina Niemi: Ämpärikesä


Uusi Helmet-haaste on jo julkaistu, mutta päätin itse ruveta täyttämään sitä vasta ensi vuoden puolella. 

Kohta taas tavataan näissä merkeissä! 


P. S. Pian on luvassa myös kootut lukutilastot, joita on aina ilo tehdä. 

Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet:

keskiviikko 31. heinäkuuta 2024

William Shakespeare: Macbeth

William Shakespeare: Macbeth, 1606, suomennos vuodelta 2004

Suomentaja: Matti Rossi

Kustantaja: Wsoy

Sivuja: 165

Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Elämä on vaeltava varjo, kehno näyttelijä, 

joka temppuilee ja rehkii näyttämöllä

hetken, eikä palaa. Se on hullun loru, 

täynnä huutoa ja vimmaa, mutta mieltä vailla.

                                               Macbeth (s. 149)


Macbethilla on hurja maine. Se on Shkespearen julmista tragedioista julmin. Sen päähenkilö on vallanhimossaan kyltymätön Macbeth, joka haluaa kuninkaaksi hinnalla millä hyvänsä. Hänet voittaa julmuudessa vain hänen maailmankuulu vaimonsa, lady Macbeth, joka yllyttää miestään veritekoihin. 

Näillä ennakkotiedoilla ryhdyin lukemaan Mabethia, josta on tulossa syksyllä 2024 esitys Tampereen työväen teatteriin. Halusin ottaa selvää, mistä näytelmässä oikein on kysymys. Otso Kauton ohjaama esitys houkuttelee, ja kun siihen on saatu Tero Saarisen koreografia mukaan, en malttaisi odottaa, että pääsen katsomoon. 

Matti Rossin käännös Macbethista osoittautui herkulliseksi ja yllättävän helppolukuiseksi (tämä ei tarkoita, että se oli helppo lukea, vaan että se oli helpompi lukea kuin Shakespearet yleensä). Kaikkine sekopäisine juonenkäänteineen Macbeth tuli ahmaistua parissa päivässä. Se on tarina, joka ei kuitenkaan jätä rauhaan, vaan elää kauan lukijan mielessä. (Mainittakoon, että Wsoyn suurhanke, jossa Shaespearen näytelmistä julkaistiin uusintakäännökset 2000-luvun alussa on ylittämätön kulttuuriteko. Olen kerännyt näitä upeita painoksia kirpputoreilta itselleni nyt 11 kappaleen verran. Viimeisimpänä löytönä Kirjapäiviltä ostamani Romeo ja Julia. )

Macbethia lukiessani yllätyin monestakin asiasta. Ensinnäkin molemmat julmat, jopa petoihin verratut Macbethit, sekä herra että rouva, tuntevat hirveää syyllisyyttä teoistaan. He antavat synnintuskilleen vallan eri tilanteissa, joten oikeaa hetkeä julmuuksien pysäyttämiseksi ei tule. Jäin miettimään, että jos katumus olisi iskenyt heihin yhtä aikaa, he olisivat ehkä tulleet järkiinsä. Toisaalta heidän keskinäinen suhteensa saa polttoainetta väkivallasta ja kunnianhimosta, joten ehkä todellista mahdollisuutta murhien peruuntumiseen ei olisi siltikään ollut. (Ja mitäpä draamaa siitä olisi syntynyt!)

Toisekseen Macbethin vallanhimo ja veriteot eivät tunnu ollenkaan niin hirveiltä, kuin alun perin pelkäsin. Olen vastikään tuijottanut viisi kautta Game of Thrones -tv-sarjaa, jossa murhataan isiä, sisaruksia ja liittolaisia sekä kokonaisia sukuja äärimmäisen verisesti. Pohjaton vallanhimo ja jatkuva pelko vallan menettämisestä ajavat ihmiset armottomiin tekoihin. 

Kolmanneksi Macbeth on parhaimmillaan hauska. Se on fantasiailottelua, jossa noidat pääsevät toteuttamaan hassunhauskoja suunnitelmiaan. He pelleilevät ihmiskohtaloilla ja ennustelevat kaikenlaista hölmöä, jonka ihmisparat ottavat tosissaan. Seuraukset ovat äärettömän veriset, mutta noidilla ei ole niistä vastuuta. Ihmisille jää vastuu, vaikka näyttää siltä, että he ovat olleet henkiolentojen päähänpistojen uhreja. Toisaalta, koska tavallisen talliaisen on mahdotonta ymmärtää vallan hurmaa ja hallitsijoiden tyranniaa, nämä henkiolennot ehkä tarvitaan jonkinlaiseksi selitykseksi Macbethin sekoamiselle.

Noidat ennustavat niin hämärin sanakääntein Macbethin tuhon, että Macbeth jää pelon valtaan ja yrittää uusin veriteoin tukea kruunuaan. Eräs ennustus kuului, että kun "Birnamin metsät liikkuvat", Macbehin tuho on lähellä. Tämä ennustus toi mieleeni Elizabeth Cattonin uuden teoksen Birnamin metsä, joka onkin saanut innoituksensa Macbethistä. 

Klassikoita kannattaa lukea. Ne houkuttelevat yhä uusia sukupolvia ihmisyyden eri puolien äärelle. Macbeth on tutkielma vallanhimosta ja julmuudesta. Mikä voisi olla ajankohtaisempi näytelmä Putinin Venäjää miettiessä? Tämän ajan Macbethitkään eivät kaihda keinoja vallan saavuttamiseksi. Ja historia - sekin on Macbethien historiaa. 

Tavallisen ihmisen on vaikea kuvitella, mikä määrä valtaa saa ihmisen sekoamaan. Mikä saa ihmisen uskomaan, että maailma kuuluu hänelle ja kaikki muut ihmiset ympärillä ovat arvottomia pelinappuloita vallan saavuttamiseksi? Mietin diktaattoreita ja heidän suunnittelemiaan tuhoamisleirejä, joukkomurhia ja pelkoon perustuvia järjestelmiään. Selvää on, että valta vaatii väkivaltaa ja pelkoa tuekseen, jos se halutaan rakentaa sellaisille arvoille. Valta tarvitsee verta ja kärsimystä polttoaineekseen, aina ja joka asteella. Sellainen valta on silkkaa ahneutta ja narsismia. Ihmiskunnan suurin toive ehkä onkin, että varjeltuisimme hulluilta kuninkailta. 



Kirjabloggaajien klassikkohaaste on itsessään jo jonkinlainen klassikko. Olen ollut mukana jokaisessa haasteessa, nyt 19. kerran. Haastetta emännöi tänään Yöpöydän kirjat -kirjablogi, ja sieltä kannattaakin käydä nappaamassa klassikkovinkkejä.  Kiitos Niinalle emännöinnistä!


Tässä ovat haasteisiin aiemmin lukemani kirjat: 

1. J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

2. Voltaire: Candide





13. Jonathan Swift: Gulliverin retket







Kannattaa käydä kurkkimassa, mitä bloggaajat ovat lukemistaan klassikoista löytäneet. Antoisia hetkiä klassikoiden parissa!



Lähettänyt klo 13 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Jane Austen: Emma



Jane Austen: Emma, 1959, 6. painos

Alkuteos: Emma, 1815

Suomentaja: Aune Brotherus

Kustantaja: Wsoy

Kansi: puuttuu

Sivuja: 462

Mistä sain kirjan: Omasta hyllystä


Kokonaan ilman tanssiakin voi kyllä elää. Tiedetään nuorten ihmisten viettäneen monta, monta kuukautta kaikessa rauhassa käymättä kertaakaan missään mainittavammissa tanssiaisissa eikä siitä ole koitunut minkäänlaista vahinkoa enempää heidän ruumiilleen kuin sielulleenkaan.  - Mutta kun makuun kerran on päästy - kun kerran, vaikka vähänkin, on saatu tuntea tuon nopean liikunnan aiheuttamaa onnea - niin on varsin vaikeata olla vaatimatta lisää. (S. 235.)

Kun luin Jane Austenin Emmasta tämän ironisen kuvauksen tanssimisen iloista, oli kuin olisin saanut terveiset kahdensadan vuoden takaa sielunsisarelta. Kyllä, ilman tanssiakin voi elää, mutta kyllä vain on suloista tanssia aina, kun siihen on tilaisuus. Vuonna 1815 ilmestynyt klassikko kuvaa brittiläisen yhteiskunnan varakkaan maalaisaateliston huoletonta elämää, mutta tanssimisen ilot taitavat ylittää aika- ja luokkarajat yhä vaan.

Tänään juhlistetaan kirjabloggaajien klassikkohaastetta jo 18. kerran. Jane Austenin Emma valikoitui  tämänkertaiseksi klassikkokirjakseni, koska se sopi niin mainiosti Helmetin tämän vuoden haasteeseen (1. Kirjan kannessa on erisnimi). Teos on myös TBR100-listallani ja Me naiset -lehden sadan naiskirjailijan listalla. Oikeastaan sain siis neljä kärpästä yhdellä lukemisella (Helmet, TBR, naisklassikot ja klassikkohaaste). 

Emma ei ihan yllä Ylpeyden ja ennakkoluulon tai Järjen ja tunteen tasolle juonikuvioiltaan, mutta toisaalta Emman päähenkilöhahmo ylittää vilkkaudellaan näiden Austenin muiden teosten naispäähenkilöt. Kerronta on Emma-keskeistä, vaikka minäkertojasta ei 1800-luvun romaaneissa tiedetty mitään. Kertojanäkökulma siis pysyy tiiviisti Emmassa paria syrjähyppyä lukuun ottamatta. Niinpä Emmasta piirtyy persoonallinen ja aito henkilökuva. Kaikki Emman ajatuksen lapsellisuudet ja järjettömät järkeilyt siis tulevat lukijaa lähelle, eikä Emmaan voi olla ihastumatta, vaikka hän tuntuukin varsin höpsöltä. 

Kirjassa hypätään heti keskelle brittiläisen maaseudun yläluokan seurapiiritapahtumia, joita ei oikeastaan hirveästi ole. Emma osallistuu tapahtumiin nuoren naisen innolla, vaikka ei itse aio mennä naimisiin, koska hänen persoonallinen isänsä vaatii huolenpitoa. Emmaa naimattomuus ei tunnu huolettavana. Hän ei pidä vanhenemista ahdistavana asiana, sillä mikäpä häntä estäisi olemasta vanhana naisena sen vähempää nainen kuin mitä hän nyt on ja toteuttamasta itseään aivan yhtä vapaasti kuin mitä hän nyt toteuttaa. Hänellä on isänsä varallisuus turvanaan: " - - Vain köyhyys tekee naimattomuuden halveksittavaksi tavallisen kansan silmissä. Yksittäinen nainen, jolla on pienet tulot, on pakostakin naurettava, vastenmielinen vanhapiika - poikien ja tyttöjen pilkan aihe; mutta varakas yksinäinen nainen on aina kunnioitettu ja voi olla yhtä järkevä ja miellyttävä kuin kuka muu tahansa." (S. 83.)

Emman pohdinta pitää täysin paikkansa vielä tänäkin päivänä, ja lisäksi Emma tulee samassa puheenvuorossaan julistaneeksi myös köyhyyden vaikutukset ihmisen henkiseen pääomaan: "Tämä erittely ei kohdistu niin suuresti maailman rehellisyyttä ja tervettä järkeä vastaan kuin miltä aluksi voi tuntua, sillä hyvin pienillä tuloilla on taipumus rajoittaa mieltä ja katkeroittaa luonnetta. Ne, jotka töin tuskin tulevat toimeen, jotka pakosta liikkuvat hyvin ahtaassa ja tavallisesti hyvin alhaisessa seurapiirissä ovat usein ahdasmielisiä, saitoja ja karkeita." (S. 83)

Oma vanhanpiian vakaumus ei estä Emmaa järjestelemästä muiden rakkaussuhteita. Yksi menestystarina hänellä onkin kerrottavanaan, sillä hän on järjestänyt kotiopettajattarensa ja leskimies herra Westonin avioliiton, mutta miten käynee Emman seuraavan projektin... Näköpiirissä vilahtelee kolme nuorehkoa herrasmiestä ja Emmalla on suloinen ystävätär, joka tarvitsisi kunnollisen aviomiehen. Emma panee pyörät pyörimään. 

Koska Emma unohtaa autuaasti oman viehätysvoimansa, tai kieltää sen, hän onkin kohta kummallisissa tilanteissa. Sydänsuruja, kyyneliä, väärinkäsityksiä ja suloisia sovintoja tarvitaan romanttisen tarinan rakentamiseen. 

Romantiikan ohessa Austen luo teokseensa muutaman koomisen tyypin luomaan maalaiskomedian tunnelmaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Emman oma hysteriaan taipuvainen ja huolehtivainen isäukko, jota kaikki  kyläläiset tuntuvat rakastavan sekä lämpimikseen höpöttävä ja hössöttävä naapurin rouva.  Välillä brittiläisen maalaisyläluokan tarkkaan määritellyt sopivaisuussäännöt saavat kertojalta purevaa kommentointia osakseen. 

Lisäksi ainaisen pohdinnan ja piikittelyn aiheena Austenilla ovat sopivat ja sopimattomat käyttäytymissäännöt, joiden päivittämisestä ja koettelusta yläluokan päivät kuluvatkin rattoisasti. Käydään vierailuilla ja lähetetään kutsuja talosta toiseen. Kaikki tietysti tarkasti määrättyjen sopivaisuussääntöjen puitteissa. 

Kaikkinensa Emma viihdyttää vallan mukavasti. Taidolla luotu ihmissuhteiden ja sopivaisten tapojen verkosto, komeat perijät, kauniit neidot ja maalaisidylli luovat niin herkulliset lähtökohdat, että kumma olisi, jos ei lukijan suupieleen nousisi vino hymy. 


Ankin kirjablogin emännöimä Kirjabloggaajien klassikkohaaste on itsessään jo jonkinlainen klassikko.  Olen ollut mukana joka kerta. Tässä ovat haasteisiin aiemmin lukemani kirjat: 

1. J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

2. Voltaire: Candide





13. Jonathan Swift: Gulliverin retket





Mukavia hetkiä klassikoiden parissa!




Lähettänyt klo 10 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,

tiistai 2. tammikuuta 2024

Vuoden 2023 parhaat kirjat ja hämmästyttävät tilastot



Kirjavuoteni 2023 oli runsas ja tasainen: Luin viime vuonna 95 kirjaa 80 eri kirjailijalta. Luin kaikki lukemiseni suomeksi, eli kuulun niihin, joiden kansainvälinen kirjasivistys on täysin käännetyn kirjallisuuden varassa. 

Kirjailijoiden sukupuolijakauma kääntyy edelleen naisten voitoksi: Naisten kirjoittamia kirjoja oli lukemistani kirjoista peräti 59 kpl (62 %) ja miesten kirjoittamia 34 kpl (36 %). Useamman kirjailijan yhteisiä teoksia oli joukossa muutamia.

Eniten luin nykykirjallisuutta (30 kpl), sitten lastenkirjallisuutta (20 kpl) ja esseitä (7 kpl). Klassikoiksi laskin 6 lukemaani kirjaa ja saman verran luin runoteoksia. Nuortenkirjoja ja sarjakuvia kertyi 5 nimikettä molempia, tosin sarjakuvista kaksi on laskettavissa lanu-sarjakuviksi. Jännityskirjoja luin 5 kappaletta, mutta ne eivät olleet mitään huipputapauksia yksikään - ja oikeasti kuuntelin ne läpi. Äänikirjoina kuuntelin tänä vuonna peräti 19 kirjaa, tosin joitakin kirjoja ahmin hybridinä.   

Luettujen kirjojen alkuperä: 

1. Suomi: 52 kpl (yli 50 %)

2. Iso-Britannia 12 kpl

3. Yhdysvallat: 10 kpl

4. Ranska: 9 kpl

5. Ruotsi: 6 kpl

Ranska kiilasi englanninkielisen kirjallisuuden hännille kolmen kirjailijan voimin: Annie Ernaux'n, Édouard Louis'n ja Maylis de Kerangalin hienoilla teoksilla.  Tämä alkuperämaiden jakauma pysyi hämmästyttävän samanlaisena edellisvuoteen verrattuna. Herää kysymys, pitäisikö aktiivisesti yrittää laajentaa kirjamakuaan. Kyllä tietysti pitäisi. Tosin kukapa suomenkielistä kirjallisuutta lukisi, jolleivät suomalaiset itse, eli sen osuuden en haluaisikaan muuttuvan. Sen sijaan länsimaiden ulkopuolelta voisi edes yrittää haalia itselleen luettavaa. 

Kustantajat: 

Eniten luin Wsoyn julkaisemia kirjoja (32 kpl) ja seuraavaksi eniten yhtä monta Otavan ja Tammen julkaisemaa kirjaa (molempia 14 kpl). Nämä kolme suurinta kustantamoa kustansivat siis 60 lukemaani kirjaa, eli noin kaksi kolmasosaa niistä. Eri nimisiä kustantamoja oli kuitenkin listoillani 24, ja toivon totisesti, että pienimmätkin kustantamot selviävät hengissä hallituksen kulttuurikurituksesta huolimatta. 


Luetut kirjallisuudenlajit ja niiden parhaat kirjat 


Nykykirjallisuus

Kotimainen: 

Tiina Lehikoinen: Punelma (2022)

Petra Rautiainen: Meren muisti (2022)

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja (2023)

Maria Turtschaninoff: Suomaa (2022)

Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta (2023)

Kalle Päätalo: Huonemiehen poika (1971)


Käännetty: 

Maylis De Keragal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (2016)

Ia Genberg: Yksityiskohdat (2023)

Édouard Louis: Ei enää Eddy (2019) ja Muutos: Metodi (2023)

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie (2021)

Oksana Vasjakin: Haava (2023)

Kate Atkinson: Elämä elämältä (2014)

Benjamin Labatut: Maailman kauhea vihreys (2023)

Tessa Hadley: Vapaa rakkaus (2023)


Nuortenkirjallisuus

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän (2022) ja Bengtskär itä kahdeksan (2023)

Magdalena Hai: Sarvijumala (2023)


Lastenkirjallisuus

Jonna Björsnstjerna: Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä, Setä surkeus (2022)

Tomi Kontio: Isäni on hipsteri (2022)

Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen: Tiltu ja Lettu, Leikkimökin asukas (2017)

Tiina Nopola ja Mervi Lindman: Siirin jouluyllätys (2009)

Mauri Kunnas: Onnin paras joululahja (2003)

Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Merimonsterit (2019) (Suosittelen myös Tampereen työväen teatterin esitystä Merimonsterit!)

Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio (1955)


Sarjakuvat

Liv Strömqvist: Peilisalissa (2023)

Alice Oseman: Heartsopper II (2022)

Di Gregorio ja Barbucci: Sisarukset Gremillet I, Sarahin uni (2022)

Marjane Satrapi: Pistoja (2010)


Runot: 

Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien, Kootut runot 1972-2000 (2022)

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta (1987)


Tietokirjallisuus ja esseet: 

Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema - Kuinka Hitler nousi valtaan (2019)

Liisa Huhta: Uupuneet nuoret pärjääjät (2022)

Petra Maisonen ja Saara Turunen(toim.): Suurteoksia I (2021)

Matti Mörttinen ja Yanick Lahti: Populismin anatomia (2023)

Tuomas Aitonurmi: Ruumiin ylittävä ääni (2023)


Nämä kaikki kirjat ovat sellaisia, joille toivoisin valtavasti lukijoita, koska ne auttavat ymmärtämään maailmaa. Ne eivät ole missään nimessä ole tendenssikirjallisuutta (paitsi muutama ehkä vähän), mutta niiden lukeminen tekee elämästä taas hiukan enemmän elämisen arvoista. (Kiitos Jorma Uotiselle tästä havainnosta!)


Vuoden pettymykset: 

Juha Seppälä: Oikku ja vapaus (2001)

Élisa Shua Dusapin: Sokcho talvella (2023)

Ricardas Gavelis: Vilnan pokeri 82022)

Vuoden pettymykset pääsivät pettymysten joukkoon naiskuvansa ansiosta. Voin pahoin niiden maailmankuvan edessä, koska se oli niin perin naista esineellistävää, etten saanut happea. 


Vuoden yllättäjä:

Nicole Krauss: Rakkauden historia (2006)

Tämä oli kirja, josta en ollut kuullutkaan, ja jonka kansi oli suorastaan vastenmielisen romanttinen. Kirja oli kuitenkin kaikkea muuta kuin siirappinen rakkausromaani. Se kertoo kyllä rakkaudesta mutta myös Puolan juutalaisten historiasta ja vainoista, ja haastaa lukijansa rakenteellaan. 


Pieniä huomioita vuodesta 2023

Listaan tähän vielä kuriositeetteja. Ensinnäkin on tärkeää, että kirjoja palkitaan. Kirjoistani peräti 10 % oli palkittuja tai palkintoehdokkaina olleita. Määrä nousee, jos listaisin nobelistit (3) ja Pulitzerin (1) mukaan listalle. 

Finlandia-voittajia: 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiat: 

Sofia Chanfreaun ja Amanda Chanfreaun Kirahvin sydän on tavattoman suuri (2022)

Magdalena Hain Sarvijumala (2023) 

Lisäksi ehdokkaina ovat olleet mm. Pasi Pitkäsen Kadonneiden eläinten saari (2017), Tomi Kontion Isäni on hipsteri (2022) ja Elina Isoaron ja Mira Malliuksen Kaksi tätiä nimeltä Veera (2023) 

Tieto-Finlandia: 

Ville Juhani Sutisen Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta (2022)

Ehdokkaana on ollut myös Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta (2023). 

Kaunokirjallisuuden Finlandiat: 

Sirpa Kähkösen 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia (2023)

Arto Mellerin Elävien kirjoissa, Myöhempien aikojen historia (1991) 

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta (1987)

Ja ehdokkaina on ollut ainakin Jari Järvelän Kosken kahta puolta (2018)


Toisekseen, ihminen on tapojensa orja ja välillä se, että löytää uusia kirjailijoita, on aivan välttämätöntä: 

Luetuimmat kirjailijat: 

1. Agatha Christie: Kurpitsajuhla, Rouva McGinty on kuollut, Vaarallinen talo ja Kellot (4 kpl, kaikki äänikirjoina automatkoilla)

2. Jean M. Untinen-Auel: Maan lapset I - III (3 kpl, kaikki äänikirjoina salilla tai kotitöitä tehdessä)

3. Èdouard Louis: Muutos: metodi, Väkivallan historia ja Ei enää Eddy (3 kpl)

4. Mauri Kunnas: Onnin paras joululahja ja Joulupukin jouluoma (2 kpl)

5. Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien: Kootut runot 1972-2000 sekä Animalia (2 kpl)

6. Hélène Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia ja Sisään kirjoittamiseen (2 kpl)

7. Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan (2 kpl)

8. Jonna Björnstjerna: Kertomuksia kummallisesta kaniperheestä I - II (2 kpl)

9. Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Merimonsterit ja Kummalla kammella (2 Kpl)

10. Juha Seppälä: Oikku ja vapaus sekä Suomen historia (2 kpl)

11. Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta ja Mitä onni on? (2 kpl)


Ennen lukemattomia kirjailijoita (muun muassa), löytöjä kaikki:

Jean M. Untinen-Auel

Isabel Allende

Colson Whitehead

Maria Turtschaninoff

Anita Brookner

Petra Rautiainen

Kate Atkinson

Kalle Päätalo


Kokonaisuutena kirjavuosi oli mainio. Osallistuin Helsinki Lit -tapahtumaan, Helsingin kirjamessuille ja Tampereen kirjafestareille. Kävin kolmen lukupiirin kokouksissa sekä tapasin Tampereen seudun kirjabloggaajia säännöllisesti. Osallistuin Helmet-lukuhaasteeseen ja sain luettua kirjoja sekä TBR100-listaltani (4 kpl) ja Me naisten 100 naiskirjailijan listalta (3 kpl). Osallistuin myös kirjabloggaajien perinteisiin klassikkohaasteisiin, joiden 18. (!) kerta koittaa taas pian (ja olen tietysti mukana).

Ig-tilini Luettua elämää päivittyy nykyään useammin kuin tämä rakas blogini, josta en millään haluaisi luopua. En edelleenkään omista omaa läppäriä enkä työhuonetta, joten kännykällä on helpompi hoitaa sosiaalista lukuharrastusta. Silti toivon, että vielä pääsen bloggaamaan säännöllisesti. Ajantasaisin lukutilastoni on kuitenkin Goodreadsin puolella - tervetuloa kaveriksi!

Uusia lukusuunnitelmia on taas pää täynnä. Kirjastosta hain juuri viisi uutta kirjaa, enkä palauttanut yhtäkään  - tosin viisi kirjaa on kesken. Apua! Sama meno jatkuu kuin ennenkin... 

Oikein ihanaa kirjavuotta teille kaikille!

Lähettänyt klo 3 kommenttia:

perjantai 17. marraskuuta 2023

Helmet 2023 -haaste valmistui


 Vuoden 2023 Helmet-lukuhaaste on valmis tällä päivämäärällä, eli 17.11.2023. Taisin tehdä oman ennätykseni, sillä jonain vuonna haaste venyi seuraavan vuoden puolelle, ja viime vuonna luin joululomalla viimeisen kirjan loppuun. Joka vuosi olen kuitenkin ollut mukana haasteessa, eli onhan näitä kertynyt vuosilta 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021 ja 2022, yhteensä 400 kirjaa. Aika ihanaa, vai mitä!

Tämän vuoden haaste näytti vaikeammalta kuin mitä se sitten lopulta oli. Aloitin haasteen vähän takaperoisesti viimeisestä kohdasta 50, eli kirjaston henkilökunnan vinkkaamalla kirjalla. Vuoden ensimmäinen haastekirja oli Tomi Kontion Isäni on hipsteri, jonka luin kuopukselle ääneen joululomalla vuoden alussa ja joka vei sydämen mennessään. Se oli täyden viiden tähden kirja, ja hieno aloitus tälle lukuvuodelle.  

Haasteen viimeinen kirja oli John Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä, joka melkein ällötti välillä, mutta kiri itsensä ihan mukiinmeneväksi lukukokemuksesi. Olen oikeasti Steinbeck-fani, sillä Steinbeck on kirjailija, jonka ansiosta varmastikin hain kirjallisuutta lukemaan. Ja tässä nyt ollaan: äikän opena ja kirjaintoilijana.  

1. Kirjassa on kartta: Jonna Björnstjerna: Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä - Setä Surkeus

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta: Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

3. Kirjan nimessä on kasvi: Veera Sylvius: On todellakin kuljettava kuusikon läpi

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna: Annie Ernaux: Vuodet

5. Kirjassa ollaan maan alla: Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate (natsiupseeriston pussihousut ja nahkasaappaat): Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema - Kuinka Hitler nousi valtaan

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta: Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista (St Looe, Iso-Britannia): Agatha Christie: Vaarallinen talo

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä (transnaiset): Torrey Peters: Detransition, Baby

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja: Marjane Satrapi: Pistoja

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi: Tiina Lehikoinen: Punelma

12. Kirjan nimi liittyy veteen: Jonna Björnstjerna: Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä - Syväjärven salaisuus

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs: Taru Viinikainen: Tiltu ja Lettu, Leikkimökin asukas

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta: Mayli de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

15. Kirjan nimessä on ja-sana: Juha Seppälä: Oikku ja vapaus

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa: Ia Genberg: Yksityiskohdat

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja: Minna Salami: Aistien viisaus

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä): Isabel Allende: Henkien talo

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Viipuri): Anna Kortelainen: Siemen

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla: Emma Puikkonen: Matkamusiikkia

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta: Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon: Juha Seppälä: Suomen historia

23. Kirja on iso: Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Merimonsterit

24. Kirja kertoo urheilijasta: Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi: John Steinbeck: 
 Torstai on toivoa täynnä

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä: Édouard Louis: Väkivallan historia

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin: Petra Rautiainen: Meren muisti

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä: William Shakespeare: Juhannusyön uni

29. Kirjassa on minä-kertoja: Tuomas Aitonurmi: Ruumiin ylittävä ääni

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi (Arvid Lydecken -ehdokas vuonna 2023): Mikko Kalajoki ja Jani Ikonen: Almus, Tännetuloa terve

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas: Samuli Paulaharju (kuvittaneet Lauri Pitkänen, Jouko Alapartanen, ym.): Tunturien yöpuolta: vanhoja tarinoita 

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet (eläintensuojelu, mummous): Eeva Kilpi: Animalia 

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun: Satu Leisko: Unohtunut maa

34. Kirja kertoo Ukrainasta: Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua: Liisa Huhta: Uupuneet nuoret pärjääjät

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan: Kalle Päätalo: Huonemiehen poika

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole: Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan: Hélène Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta (Facebookista ystävältä): Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

40. Kirjassa hylätään jotain: Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla: Édouard Louis: Ei enää Eddy

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa: Sofia Chanfreau ja Amanda Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa: Maria Turtschaninoff: Suomaa

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä (omaelämäkerrat): Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan (kohta 19: kirjassa on paikka, jossa olen käynyt): Jaana Lehtiö: Kalliolla kukkulalla kuolema

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika: Robert Seethaler: Kokonainen elämä

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön: Anita Brookner: Päivät Pariisissa ja Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023: Minna Rytisalo: Jenny Hill

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä (Matti Karjalainen): Tomi Kontio: Isäni on hipsteri

Tämä haaste otti valmistuakseen 80 kirjaa. Olen kerännyt kirjoista Excell-taulukkoa ja sen myötä yritän kerätä vuoden lopussa koko vuoden tilastot yhteen. 

Parhaita haastekirjoja olivat Tomi Kontion Isäni on hipsteri, Sofia Chanfreaun ja Amanda Chanfreaun Kirahvin sydän on tavattoman suuri, Kalle Päätalon Huonemiehen poika, Maria Turtschaninoffin Suomaa, Eeva Kilven Animalia, Petra Rautiaisen Meren muisti, Ia Genbergin Yksityiskohdat, Mayle di Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät, Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie ja Tiina Lehikoisen Punelma. 

Kuten tavallista, haaste toi mukanaan yllättäviä lukunautintoja, eli kirjoja, joihin en olisi ikinä ilman haastetta tarttunut. Haasteen Facebook-sivujen kirjavinkit ovat kultaa. 

Jään taas malttamattoman odottamaan ensi vuoden haastetta. Sitä ennen luetaan lukupiirikirjoja ja aloitetaan jokin klassikko tammikuun klassikkohaastetta varten. 

Hyvää lukuvuoden loppua itse kullekin! 


Lähettänyt klo 9 kommenttia:
Tunnisteet: ,

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Kirjamessuhuumaa 2023



Helsingin kirjamessut on kirjabloggaajalle ja -grammaajalle jokavuotinen ilon aihe ja tänäkin vuonna sain Helsingin kirjamessuilta lipun tapahtumaan. Kiitos siitä! 

Pääsin paikan päälle kahtena päivänä, perjantaina 27.10. ja lauantaina 28.10. Instagramin tarinoihin päivitin messutunnelmia ahkerasti ja kerään tähänkin julkaisuun parin päivän parhaat palat. 

Perjantai 27.10.2023





Aamulla juna kulki kuin juna ja oli täsmällisesti Pasilassa kello 10.30. Messukeskuksessa hyppäsin Kirja hyllyssä -blogin Kaisan kanssa heti asioiden ytimeen ja kuuntelin Lari Karjulan esittelyn kirjastaan Ymmärrä uupunutta, johda uuvuttamatta. Karjulan puheen perusteella jäi sellainen olo, että aika pienillä työelämämuutoksilla ihmiset jaksaisivat paremmin töissä. Kyse on ihmisläheisestä johtamisesta ja mentalisaatiosta, eli toisen ajattelumaailmaan asettumisesta. 



Seuraavaksi ehdimmekin kuuntelemaan Petra Maisosen ja Saara Turusen sekä E. L. Karhun keskustelua kaanonista ja siitä, kuka sitä tekee. Perinteinen kirjallisuuden kaanon (kuten kaikkien taiteiden kaanonit) on ollut miesvaltaista. Maisonen ja Turunen ovat kuitenkin lähteneet aktiivisesti muuttamaan kirjallisuuden kenttää ja kutsuneet naiskirjailijoita kirjoittamaan kirjoista, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. Suurteoksia-esseekokoelmia on ilmestynyt jo kaksi, ja aion mitä pikimmin tarttua tähän kakkososaan. 


Kumpula-lavan ohi juostessani ehdin bongata idolini Paula Norosen ja hänen sankarihahmonsa, Supermarsun, josta lähetin kuvan perheen Whatsappiin, koska Supermarsu on ollut lasten sankari yli 10 vuotta.  Pienestä haastatteluosasta päättelin, että Paula Noronen ihailee itse sankaristaan kertovien elokuvien tunnelmaa. 




Päivän odotetuin tapahtuma oli presidenttiehdokkaiden keskustelu, jota isännöivät Helsingin kirjamessujen toiminnanjohtaja Ville Blåfield ja Helsingin Sanomien toimittaja Salla Vuorikoski. Sari Essayah, Harry Harkimo, Li Andersson, Alexander Stubb, Mika Aaltola, Jussi Halla-aho, Olli Rehn ja Pekka Haavisto keskustelivat asialliseen ja innostuneeseen sävyyn vallasta kertovista kirjoista. He olivat valinneet tilaisuutta varten kirjoja, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen ja kirjoja, jotka ovat muuttaneet heidän maailmankuvaansa. 



Petri Tamminen on yksi suosikeistani suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Hän on myös hauska esiintyjä. Luin syyslomalla hänen uutuuskirjansa Urheilijaelämäkerta, joka kertoo - kenestäpä muusta kuin hänestä itsestään. Kirjan nimi on monumentaalinen, vaikka sivuja on vähän ja elämäkerran aineksetkin tiivistetty hyvin ytimekkäästi. Tammisen mukaan "tekstissä tehokkainta on se, mitä ei kerrota". Kun kirjailija jättää lukijalle ajatuksen täydentämisen työn, se itse asiassa palkitsee lukijan ja herättää hänet ajattelemaan.  

Luin vastikään Ernest Hemingwayn muistelmateoksen Nuoruuteni Pariisi, jossa Hemingway kertoi etsivänsä "tosi lausetta". Yksikin sellainen riittää hänen mukaansa päivän työksi. Kuinka ollakaan Hemingwaystä puhui myös Tamminen, joka viittasi Hemingwayn niukkaan tyyliin ja kertoi myös omasta hyvän lauseen metsästyksestään. 




Mirkka Rekola, legendaarinen tamperelaissyntyinen runoilija, ei ole vielä saanut omaa elämäkertaan. Nyt tilanne on korjaantunut, kun Jonimatti Joutsijärvi on saanut elämäkerran ensimmäisen osan julkisuuteen ja toinen osakin on loppusuoralla. Kirjailija on paneutunut antaumuksella aiheeseensa ja hän kertoikin elävästi erilaisista lähteistä, joita hänen tielleen on osunut. Myös Rekolan lapsuudesta paljastui pelkän haastattelun keskellä paljon yksityiskohtia. Kiinnostavalta kuulostaa. 


Lauantai 28.10.2023


Lauantain messupäivä alkoi haasteellisella tehtävällä: nuoriso piti herättää ja saada liikkeelle ennen puolta. Lopulta kello 11.00 meitä istui viisi henkeä autossa, jonka nokka osoitti vakaasti kohti Messukeskusta. 

Aika pian paikan päällä totesin, että minun on turha yrittää keskittyä messuohjelmaan, kun 10-vuotias kirjaintoilija kulkee omia polkujaan ihmismassassa. Hän soitteli minulle vähän väliä - ilmoitti olinpaikkansa ja kutsui katsomaan suosikkejaan tai ostamaan kirjoja. Pari hänen kirjatoivettaan päätyikin reppuuni, josta ne siirtyvät pukinkonttiin. Mutta ssshhhh, tein ostokset kuitenkin salaa. 



Lopulta siis päädyin kiertelemään kustantajien ja kirjakauppojen pisteissä ja tekemään hintavertailuja. Esimerkiksi Rosebudin osastolle olisin voinut jäädä vain hengaamaan kaikkien pokkaripinojen viereen. Kirjoista tulee niin turvallinen ja hyvä olo, että kaikki maailman messuhälinäkin häviää jonnekin. 


Jossain vaiheessa kuopus soitti innokkaana, että nyt Ernest Lawson kertoo Höpersankareista. "Hän on kirjoittanut sen kirjan! Tuu äiti kattomaan!" ja pakkohan minun oli rientää paikalle. Lawson kertoi kirjansa taustoja ja luki kerrassaan hersyvästi otteen Höpersankareiden seikkailuista. Jos tällaisia lukijoita olisi tarjolla alakouluihin, kaikki pikkupirpanat takuulla ahmisivat kirjoja. 



Edellisistä vuosista viisastuneena en tee enää mitään ostorajoituksia kirjamessuille vaan tartun tilaisuuteen, kun sellainen osuu kohdalle. Olin jopa laatinut divariosastolle etsintälistan, joka helpotti vähän etenemistä. 

Kirjamessuilla kirjat ovat oikeasti paljon edullisempia kuin arkena kirjakaupoissa ja niitä on pinotolkulla tarjolla. Ja sitten se isompi kysymys: onko enää edes olemassa kirjakauppoja? Tai: myydäänkö kirjakaupoissa enää kirjoja?

Jos siis ihminen aikoo ja haluaa ostaa kirjoja - kuten aika moni ihminen näytti haluavan - kannattaa ne kirjat mennä ostamaan messuilta yhdellä ja samalla kertaa. 

Pakkasin sunnuntaiaamun kunniaksi omat kirjahankintani sohvalle. Niiden joukossa oli jäätäviä tiiliskiviromaaneja, muutama tietokirja perheen nuorille aikuisille, kaksi runokokoelmaa, yksi sarjakuva ja yksi pamfletti. Kirjoja on yhteensä 13 ja niiden hinnat olivat edullisimmillaan 5 euroa ja kalleimmillaan 19,90 euroa. Lisäksi ostin kolme kirjaa 10-vuotiaalle pojalle. Kaksi niistä kääritään joulupakettiin ja yhden itse valitsemansa mangan hän luki jo paluumatkalla. Näiden hinta oli yhteensä 40 euroa. Seuraavaksi siirryn itsekin lukemaan. Tai ehkä kuuntelen vielä muutaman kirjakeskustelun verkossa - messulipulla sekin onnistuu. 

Kiitän Helsingin kirjamessuja pääsylipusta! Ensi vuonna uudestaan!




Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

torstai 13. heinäkuuta 2023

Hélène Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia

Hélène Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia, 2013

Alkuteos: Le Rire de la Méduse et autres ironies de Hélène Cixous, 2010

Soumentajat: Heta Rundgren ja Aura Sevón

Kustantaja: Tutkijaliitto

Kansi: Ilmari Hakala

Sivuja: 205

Mistä sain kirjan: ostin omaksi


Hélène Cixous'n nimi on tullut vastaani useassa yhteydessä viime vuosina lukemissani kirjoissa. Hän on inspiroinut kirjailijoita teräviin havaintoihin nimenomaan kirjoittamalla kirjoittamisen kapinasta eli ns. naiskirjoittamisesta. Teksteillään hän vaatii naisia - ja kirjailijoita ylipäätään - rikkomaan perinteistä miesten kirjoittamaa tekstiä ja sen lainalaisuuksia: Aion puhua naiskirjoituksesta, siitä mitä se vielä saa aikaan. Naisten on kirjoitettava itsensä; heidän on kirjoitettava naisesta ja tuotava naiset kirjoitukseen, josta heidät on karkotettu yhtä väkivaltaisesti kuin omasta ruumiistaan - samoista syistä, saman lain nojalla, samassa tuhoisassa tarkoituksessa. Naisen on synnytettävä itsensä tekstiin yhtä lailla kuin maailmaan ja historiaan - omalla liikkeellään. (S. 35.) 

Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia sisältää oikeastaan kaksi esseetä: Medusan naurun ja Purkauksia. Medusan nauru (ilm. 1975) on kulttiessee, jossa Cixous nostattaa kapinaa kirjoittamisen kanonisoituja konventioita vastaan ja intoilee uuden kirjoittamisen syntymästä. Essee nousi valtavaan suosioon ensin englanninkielisenä käännöksenä - mikä sekin on melkoista ironiaa, koska se pohjautuu niin vankasti ranskan kieleen. Vasta saavutettuaan kulttimaineen amerikkalaisissa kulttuuri- ja feministipiireissä, se tavoitti lukijat myös Ranskassa. 

Purkauksia on puolestaan nimensä mukaisesti nopeita analyyseja kirjallisuudesta, lähinnä antiikin aikaisista tuotoksista. Teksteillään ja ideoillaan Cixous on Virginia Woolfin ja Simone De Beauvoirin perillinen, elämäntyönään feministi ja filosofi. Purkauksia on siinä mielessä merkittävä teos, että se nostaa antiikin teksteistä uusia hahmoja esiin ja etsii teksteistä kapinaa - samaan tyyliin kuin de Beauvoir ravisteli teoksessaan Toinen sukupuoli (1949) tarustojen ja legendojen naiskuvia. 

Olen lukenut Cixous'n Medusan naurua ja muita ironisia tekstejä koko kuluvan vuoden, enkä meinaa saada siitä kyllikseni. Siitä löytyy koko ajan jotain uutta ja kummallista mietittäväksi. Lennokas, hekumoiva ja kapinallinen teksti ei ole aivan helpoimmin sisäistettävää materiaalia. Lukuisat alaviitteet ja ranskan kielen kaksoismerkitykset, homonymiat ja kieliopilliset suvut, feminiini ja maskuliini, ovat keskeisiä Cixous'n kirjoittamisen ja ajattelun kohteita. On selvää, että suomentajat Heta Rundgren ja Aura Sevón ovat olleet melkoisen haasteen äärellä, kun he ovat tarttuneet esseiden käännöstyöhön. Heidän tarkat huomionsa ja selityksenä ovat lukijalle kullanarvoisia. 

En edelleenkään väitä ymmärtäneeni teoksesta sen lukuisia nyansseja, mutta väitän, että Cixous'n kirjoittamisen vimma ja ajattelun lennokkuus myös tarttuvat. Lukija alkaa todellakin kyseenalaistaa kielen rakenteita ja kirjoitukseen piilotettuja viestejä. Lukijalle kehittyy halu rikkoa kieli Cixous'n esimerkkiä seuraten. Kunpa kynäni lentäisi yhtä hurmioituneena ja yhtä ehdottomana ja varmana kuin hänen kynänsä! En yhtään ihmettele, että lähes jokainen nykykirjailija, varsinkin esseen kirjoittaja, on käyttänyt lähteenään tämän kirjailija-filosofin ajatuksia. Cixous'n esseeseen viittaavat muun muassa Minna Salami teoksessaan Aistien viisaus ja Tuomas Aitonurmsi teoksessaan Ruumiin ylittävä ääni. 

Medusan nauru on erikoinen kirjallinen tapaus. Ilmestyessään vuonna 1975 se ei vielä noussut kulttimaineeseen Ranskassa, vaikka sen ydin on vahvasti nimenomaan ranskan kielen rakenteessa, erityisesti kielen suvuissa, maskuliinissa ja feminiinissä. Cixous´n mukaan maailmakin on siis jakautunut kahteen osaan, jossa maskuliiniset sanat edustavat järkeä ja vakautta, kun taas feminiiniset sanat edustavat ikään kuin villiä luontoa. Suomalaiselle lukijalle tässä on jo oma haasteensa: koska suomen kielen sanoilla ei ole sukuja, on vaikeaa kuvitella, voiko kieli olla näin sukupuolittunut. Kyllä se voi, ja on sitä myös suomeksi. Esimerkkinä voivat olla vaikkapa lukuisat esimiehet ja palomiehet, joiden tilalle on aktiivisesti etsitty tasa-arvoisempia ammattinimikkeitä, kuten esihenkilöitä ja pelastajia. Kielen sukupuolisuus on niin arkista, että sen purkaminen vaatii valppautta myös suomen puhujilta.   

Lisäksi Cixous leikkii ranskan kielen hän-pronominin feminiinillä ja maskuliinilla - ja taas suomalaislukija joutuu pinnistelemään ymmärtääkseen merkityseroja. Onneksi suomentajat eivät jää näihin kielten välisten erojen ongelmiin, vaan tekevät työtään uskollisina ranskan erityispiirteille. Ja Cixous'n tekstin kapina välittyy oivallisesti. 

Ranskan kielen lisäksi suomalaislukijalle koituu vaikeuksia psykoanalyysin ja kielitieteen mutkikkaista suhteista, joita Cixous käsittelee filosofin otteella leipätyönään. Hän liittyy ketjuun, jonka Freudin psykoanalyysin kriitikot muodostavat. Kielitieteilijöiltä (ainakin Ranskassa) tuntuu kuluvan järjetön määrä aikaa peniskateus-teorian kumoamiseen, ja he tuntuvat sukupolvi toisensa jälkeen jumittavan samoihin ympyröihin, joihin Cixous'kin ottaa intohimoisesti kantaa. Naistutkimus Suomessa on ottanut jo aimo askeleita näistä pohdinnoista eteen päin, ja oikeastaan hylännyt peniskateushöpinät, joihin muun muassa filosofi Simone de Beauvoir käytti suuren osan Toisen sukupuolen sivumäärästä. 

Cixous'n parasta antia on ilman muuta tietoisuus, jonka hän lukijalleen tarjoaa. Olenkin alkanut etsiä naiskirjoittamista. Mitä se voisi olla? Ainakin Cixous'n mallin mukaisesti se on jotain faktan ja fiktion, asiatekstin ja kaunokirjallisten ilmausten, analyysin ja hurmion sekoittumista. Se on myös umpirehellistä ja kokeilevaa, eikä aina kielellisesti tai siveellisesti korrektia. Se ei ole myöskään heteronormatiivista, eikä missään nimessä eurosentristä. Sitä täytyy aktiivisen tietoisesti luoda, ja sitä nykykirjailijat yhä enemmän ja yhä tietoisemmin tekevätkin. Mainitsen tässä sellaisia kirjailijoita kuin  Maggie Nelson ja Annie Ernaux ja jo aiemmin mainitut Minna Salami ja Tuomas Aitonurmi. Haluaisin ajatella, että kotimaisista kirjailijoista Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut ja Se on sitten kevät, Aila Meriluodon Peter-Peter tai Eeva Kilven Naisen päiväkirja tai Märtä Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ja Suurpyytäjä tai Eeva Kilven runot ovat naiskirjoittamista parhaimmillaan. Mikä niistä  sitten tekee naiskirjoittamista? Lukekaa, niin tiedätte! 


Osallistun kirjalla kirjabloggaajien 17. klassikkohaasteeseen, jota emännöi Oksan hyllyltä -blogi. Mukana on 23 kirjablogia, joten kannattaa käydä lukemassa klassikkovinkkejä. Olen osallistunut haasteeseen joka kerta ja tässä ovat aiemmin lukemani teokset: 

1. J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

2. Voltaire: Candide





13. Jonathan Swift: Gulliverin retket










Lähettänyt klo 8 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)