Martin Waddell ja Barbara Firth: Pikku karhun kootut seikkailut

Martin Waddell: Pikku karhun kootut seikkailut, 2001
(Sisältää teokset Pikku karhu ei saa unta, 1988; Mennän kotiin, pikku karhu, 1991; Puuhataan yhdessä, pikku karhu, 1996; Mainiota, pikku karhu, 1999)
Alkuteos: The Little Bear Stories, 2001
Kuvittaja: Barbara Firth
Suomentajat: Riitta Mäyrälä, Raija Mattila
Kustantaja: WSOY
Mistä sain kirjan: mökin kirjahyllystä



  Olipa kerran kaksi karhua, iso karhu ja pikku karhu.
   Iso karhu oli hyvin iso ja pikku karhu oli aivan pieni.

Onhan meillä mökkikirja ylitse muiden! Se on Martin Waddellin kirjoittama ja Barbara Firthin kuvittama Pikku karhun kootut seikkailut, joka sisältää neljä Pikku karhu -tarinaa samoissa kansissa. Kirjan lukeminen on jokakesäinen perinne, ja kyseessä on sellainen käännetty kuvakirja, joka on valloittanut sydämeni yhtä varauksettomasti kuin kotimaiset kuvakirjat yleensä tekevät. Yhtä valloitettuja ovat kaikki lapsenikin.

Lyön vetoa, että jokainen, joka on yhdenkään Pikku karhu -tarinan lukenut, on menettänyt hänelle sydämensä. Kirjojen vilpittömyys ja viisaus on vertaansa vailla.

Isolla karhulla on omat puuhansa. Hän siivoaa ja laittaa ruokaa. Mutta hän on myös kirjojen ystävä, joka osaa heittäytyä nojatuoliin istumaan ja lukemaan. Tilaisuuden tullen hän leikkii pikku karhun kanssa, käy retkillä ja opettaa elämää. Pikku karhu -tarinoiden viisaus onkin siinä, että iso karhu on turvallinen aikuinen, joka väsymyksestään huolimatta on lähellä, kun pikku karhu häntä tarvitsee - näinhän vanhempien pitäisi ollakin. Täydellisyyttä ei tarvita, mutta yhteisiä hetkiä kyllä.

Pikku karhu puolestaan saa olla pieni. Hän saa pelätä, hän saa ihmetellä, hän saa temmeltää, hän saa harjoitella taitojaan. Iso karhu ottaa syliin, opettaa lempeästi ja muistaa kehua. Aikuisen ja lapsen molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus huokuvat joka aukeamalta.

Barbara Firthin kuvitus on lempeää ja konstailematonta. Värit hellivät silmää, luovat rauhaa ja hyvää oloa. Luonto on kauniisti kuvattu. Isosta karhusta huokuu turvallisuutta ja lempeyttä, pikku karhusta lapsen aitous, riemu ja luottavaisuus. Kirjan taitto on onnistunut. Teksti ja kuvat ovat mukavasti tasapainossa.

Erityisen kiitoksen ansaitsee ison karhun olemus, joka on sukupuolineutraalisti kuvattu ja nimetty. Hän on iso karhu, ei äiti karhu tai isä karhu. Tämä riemastuttaa lapsia joka kerta, ja jostain syystä myös perheen aikuinen mies muistutti minua tästä tosiseikasta, kun yritin omia ison karhun ja nimittää häntä äidiksi.

Tänä kesänä tosin testasin kuvitusta yksivuotiaalla Antti-vauvalla. Kysyin häneltä, missä on Antti-karhu, ja hän osasi näyttää pikku karhun kuvaa. "Missä on äiti karhu?" jatkoin kyselyä. Hän osoitti isoa karhua. Teki mieli siteerata isoa karhua: "Mainiota, pikku karhu!"

Ikisuosikkikirjallamme oli tarjota pienen pieni yllätys vielä näin vuosien tuttavuuden jälkeenkin: Melkein kiljahdin onnesta, kun etsin tietoa kirjailijasta ja luin, että hän on kotoisin Belfastista. Vaikka kirjailija onkin pohjoisirlantilainen, niin tutulle saarelle pääsin Martin Waddellin kauttakin.

Lukumaratonin yhteenveto

Tämän kesän ensimmäinen Blogistanian kesälukumaraton on ohi. On aika koota tunnelmia ja laskea sivumäärät.

Luetut kirjat

1. Rudyard Kipling: Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista, 106 sivua

2. Henryk Sienkiewicz: Bartek Sankari,  50 sivua

3. Björnstjerne Björnson: Leonarda, 41 sivua

4. Mauri Kunnas: Rikun, Roopen ja Ringon seikkailut

5. Siri Kolu: Me Rosvolat, 10 sivua

6. Anni Kytömäki: Kultarinta, 60 sivua

Luettuja, tai osittain luettuja, kirjoja oli kuusi, sivuja kertyi yhteensä 266.

Hyvin meni...

Sain luettua neljä kirjaa kokonaan ja osia kahdesta muusta. Kolme kirjaa oli ulkomaalaisia ja kolme kotimaisia. Kaikki kolme ulkomaista olivat nobelistien kirjoittamia, joten sain pisteitä Joken 14 nobelistia -haasteeseen. Sienkiewiczin Bartek Sankari kertoi sodasta, joten sain pisteen myös Suketuksen Ihminen sodassa -haasteeseen. Kaikkinensa olin tyytyväinen luettujen kirjojen määrään ja laatuun.

Vai menikö?

En enää koskaan lue lukumaratonia mökillä, jossa on ketään muita kuin minä. Hyvistä suunnitelmista huolimatta istuin rantavahtina, kokkasin yhdeksälle hengelle, saunotin vauvan, touhusin mökkitouhuja, joita on pakko touhuta. Koboni kertoo synkkää tilastoa: lukuaikani koostui keskimäärin 11 minuutin pituisista pätkistä. Vasta yöllä pääsin lukemaan rauhassa.

Lukeminen on kivaa

Lukeminen maistui silti hyvältä. Herkuttelin suklaalla,  salmiakilla ja kahvilla. Kävin välillä kannustamassa Blogistanian muita lukuhulluttelijoita. Nautin hyvistä tarinoista. En vaihtaisi harrastustani mihinkään - ja maratoonaan takuulla uudestaankin.

P. S. Koska mökkiolosuhteissa kirjoitan näitä tekstejä puhelimella (joka taas heitti keskeneräisen tekstin eetteriin) tai iPadeillä, teen linkitykset vasta myöhemmin. Kuvakin on heittäytynyt väärään paikkaan.

Juhani Aho: Helsinkiin

Juhani Aho: Helsinkiin, 1920 (ilmestynyt 1889)
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 71
Mistä sain kirjan: Projekti Lönnrotin sähkökirja



Aloitin uuden lukulaitteeni, Koboglon, käytön toukokuussa lukemalla Juhani Ahon klassikon Helsinkiin. On ehkä väärin sanoa, että luin, pikemminkin voisi sanoa, että ahmaisin kirjan. Ahmintaan on kolme syytä: uusi lukulaite ja kirjan lyhyys, mutta ennen kaikkea - Juhani Ahon nautinnollinen teksti.

Olen monta kertaa yrittänyt analysoida, mistä aineksista Aho saa sujuvan tekstinsä syntymään. Onko syynä savolainen rytmi, verevä sanasto, kertomisen ilo, ymmärtävä ihmiskuvaus vai kenties yhdistelmä kaikkea tätä? Käy nimittäin niin, että minut valtaa sanoin kuvaamaton onni joka kerta, kun luen hänen tekstiään.

Opiskeluaikana luin Ahon tuotannon melkein kirjasta kirjaan. Papin tyttärestä ja Papin rouvasta suorastaan häikäistyin silloin nuorena. Myöhemmin olen lukenut Juhan ja Rautatien uudestaankin, aina yhtä tyytyväisenä. Tehän tiedätte sen tunteen, kun lukee hyvää kirjaa - Ahoa lukiessa sen saavuttaa aina.

Ahon kieli vilisee vanhentuneita sanoja ja muotoja, ja silti se on selkeää ja ymmärrettävää luettavaa. Lukiessani tunnen hänen henkilönsä ja näen heidät edessäni. Niin kävi nytkin.

Helsinkiin kertoo nuoresta ylioppilaasta, Antti Ljundbergistä, joka on lähdössä Helsinkiin opiskelemaan - siitä kirjan nimi. Antin matka kerrotaan alusta loppuun: ensin seisotaan Sydän-Savossa laiturilla jättämässä kotiväelle hyvästejä, sitten matkataan sisävesilaivalla kolme päivää ja lopuksi kadotaan Helsingin yöhön: Helsinki! johon kiidetään yhä kiihtyvän virran vauhdilla ja joka odottaa kuin kuplia kiehuva suvanto ja aina vain ahnaammin itseänsä kohti nielee. (S. 53.)

Mutta niin. Tuo Antti. Nuori, innokas, hemmoteltu, lapsellinen, utelias, herkkä, uhmakas, ylimielinen... Miten Aho hänen sisimpiä, kovin ailahtelevia tuntojaan kuvaakaan! Antti kerää suunnatonta myötätuntoa, herättää kaikki äidinvaistot - ja ärsyttää. Nuoren miehen sielunmaisema ei liene kovin paljon muuttunut 1800-luvun lopusta 2000-luvulle: Antti käveli toisella puolen kantta ja koetti herättää huomiota. Välistä käveli hän miettiväisen näköisenä ja siveli viiksiään sellaisella sujuttavalla liikkeellä, kuin olisivat ne olleet hyvinkin pitkät. Välistä hän taas seisahtui järveen tuijottamaan, toinen jalka penkillä ja kyynärpää polvea vasten nojaten. (S. 21.)

Antin matka ei ole täysin mutkaton. Matkaseurana on tunnollinen ja kunnollinen Pekka, mutta Antti ylenkatsoo Pekan suoraselkäisyyttä ja haluaa kokea vapauden hurmaa. Sitä tarjoaakin reteä Kalle, joka tuntee ylioppilaiden kaikki paheet ja houkuttelee Antin seuraansa. Miten viattoman Antin käy? (Sen voin paljastaa, että sisävesilaivan meno ja meininki 1880-luvulla on kuin ruotsinlaivalla 2000-luvulla.)

Ahon pienoisromaanin tunnelmassa on paljon samaa kuin Arvid Järnefeltin Isänmaassa Siinäkin nuori ylioppilas lähtee maalta Helsinkiin opiskelemaan. On intoa, toivoa, koti-ikävää, ristiriitaisia tuntoja. Molemmissa kirjoissa pohditaan juonen ohessa kansan sivistämistä, suomenkielisen ja ruotsinkielisen sivistyneistön eroja, säätyjen eriarvoisuutta. Kaunokirjallisilta ansioiltaan Aho on kuvauksessaan ylivoimainen.

Aho ei myöskään salannut poliittista kantaansa. Hän oli vannoutunut fennomaani, mutta osasi pukea piikkinsä huumorin viittaan. Ja taas tuo Antti, millainen kuva hänestä syntyykään: "Suomalaisilla" oli myöskin "isänmaallisia harrastuksia", joihin "ruotsalaisilla" ei juuri ollut taipumuksia.  - - "Ruotsalaiset" koettivat kyllä "harrastaa" hekin, mutta kaikki jäi keskentekoiseksi. Antti esimerkiksi, joka luettiin "ruotsalaisiin", oli kerran päättänyt kerätä sananlaskuja kansan suusta. Siitä oli ollut kotona suuri homma ja puhuminen, ja sisaret ompelivat hänelle erityisen vihkon sitä varten. Saipa hän vielä teettää varsinaisen matkapuvunkin, johon kuului pitkävartiset lapikkaat. Mutta kun hän oli joitakuita päiviä kierrellyt isänsä maatilan naapuritaloissa, alkoi uusi outo kenkä hangata kantapäätä. Hän kyllästyi puuhaan, palasi kotiin, ja saadut sananlaskut huomattiin jo ennen julkaistuiksi. (S. 25.)

Helsinkiin on nyt juhannuskirjani, vaikka lukumaratonin kirjatkin odottavat omia arvioitaan. Juhani Aho vain on niin juhannukseen sopiva kirjailija: ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija, suomen kielen taituri ja tunnelmoija. Hänen kerrontansa on elävyydessään ylittämätöntä.

Tämän kotimaisen klassikon myötä:

Hyvää juhannusta!

Helsinkiin on esitelty myös blogeissa Täällä toisen tähden alla, Kirjainten virrassa, Nannan kirjakimara ja Sallan lukupäiväkirja. Poikkeuksetta kirjasta on pidetty.

Blogistanian lukumaraton 19.6.2014 - nyt se alkaa

Luettua elämää on mukana Blogistanian kesälukumaratonilla. Lukumaratonin ohjeet ja mukana olevat blogit voi käydä kurkkaamassa Anna minun lukea enemmän -blogista.

Lukeminen alkaa nyt ja päättyy 24 tunnin kuluttua. Tähän kirjoitukseen päivitän lukutunnelmia ja luetut sivut. Tervetuloa seuraamaan kulttuurisuoritusta!

Kello 15.10 näppäilen lukulaitteeltani auki ensimmäisen sivun Rudyard Kiplingin novellikokoelmasta Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista. Ympärillä häärää viisi lasta, eikä suunnittelemastani lukurauhasta ole tietoakaan. Näillä mennään...

Kello 18.10 olen suhteellisen tyytyväinen maratoonaaja. Lukurauha löytyi laiturinnokasta, jossa on niin kylmä, ettei sinne kukaan muu eksy. Intialaisissa tunnelmissa on oma viehätyksensä Suomen suvessa. En malttanut lopettaa novellikokoelmaa, vaan olen lukenut sitä nyt koko ajan.

Kello 23.10 päätin Kiplingin novellikokoelman edelleen tyytyväisenä. Kirja oli nautinnollista luettavaa ja ansaitsee kunnon arvion aikanaan.

Lukemiseen kului Kobon tilastojen mukaan 4,8 tuntia ja luin keskimäärin 11 minuuttia kerrallaan. Tämä on säälittävää, mutta niin totta lasten kanssa maratoonatessa.

On kulunut 8 tuntia siitä, kun aloitin Kiplingin 106-sivuisen kirjan. Olen tässä lukusessioiden välissä ruokkinut lapsia, imettänyt, ollut rantavahtina, pedannut petejä ja lukenut iltasatuja. Ja nyt alan lukea seuraavaa kirjaa... Mikä se on? Kohta se selviää...

Iltasatukirjaksi valikoitui Mauri Kunnaksen Rikun, Roopen ja Ringon seikkailut (kokoelmateos, jossa on kaikki neljä Riku, Roope ja Ringo -kirjaa) sekä yksi luku Siri Kolun Me Rosvolat -kirjaa, noin 10 sivua.

Kello 01.10 uni painaa silmiä, joten kohta varmaan nukahdan. Aloitin Henryk Sienkiewiczin Bartek Sankarin, joka kertoo puolalaismiehen sotasankaruudesta Saksan-Ranskan sodassa 1870 - 1871. Sankari Bartekista tulee mieleen Sven Tuuva.

Nautin tästäkin vanhasta kirjasta, joka ei ole kuin noin 50-sivuinen pienoisromaani. Todennäköisesti luen kirjan nyt loppuun ja jatkan aamulla maratonia uudella kirjalla. Tähän mennessä luettuja sivuja on kertynyt vaivaiset 156 sivua.

Huomenta! Maraton jatkui aamunsarastuksen yli. Luin sittenkin noin kello 03:een. Sienkiewicz loppui ja aloitin Björnstjerne Björnsonin Leonarda-näytelmää, joka ei mitenkään ehtinyt temmata mukaansa.

Ennen nukahtamista kävin vielä tsemppauskierroksella muiden maratoonareiden blogeissa. Hyvin tuntuu lukeminen sujuvan ympäri Suomea.

Kello 8.30 lapset heräilevät, joten keskimäärin 11 minuutin lukuhetket jatkuvat, kunhan aamupuuro saadaan syötyä. Yöllä oli ihana lukea pari tuntia yhteen putkeen. Maratoonaaminen on kivaa!

Kello 12.15 sain Björnsonin 41-sivuisen näytelmän loppuun. Lukemiseen meni Kobon tilastojen mukaan 1,2 tuntia, mutta en päässyt lukemaan sitä yhtäjaksoisesti. Aamu kului kuitenkin ruuanlaitossa yms. puuhassa, mutta täytynee olla tyytyväinen: on sentään melkein 200 sivua luettua elämääkin saatu kokoon maratonin aikana, kaiken muun elämän keskellä. Ja kolme nobelistia lisätty Jokken 14 nobelistia -haasteeseen. Nyt on yhdeksän eri nobelistia listoilla tänä vuonna!

Viimeiset maraton-tunnit luen Kultarintaa. Ehkä. Ainakin jatkan sitä hetken ajan.

Lukumaratonini päättyy nyt, kello 15.10. Loppukirinä luin vielä 60 sivua Anni Kytömäen Kultarintaa.

Nyt on aika ottaa pienet nokoset ja ryhtyä juhannuksen viettoon. Huomenna teen yhteenvedon maraton-kokemuksesta.

Tänä iltana on kuitenkin vielä juhannustervehdyksen vuoro. Siihen asti - kiitos seurasta ja kannustuksesta!

Lukumaratonin kirjat

Tämänkesäinen lukumaratonini on melkein silkkaa klassikkomaratonia ja syynä on se, että luettavaksi varaamani kirjat ovat suurimmaksi osaksi Projekti Lönnrotista ladattuja ilmaisia kirjoja. Koska en maratoonaa kotona, otan lukemiset mukaan sähköisessä muodossa.

Ainoat painetut kirjat ovat tässä:

1. Anni Kytömäki: Kultarinta

Kytömäen esikoiskirja on hyvässä vedossa. Olen kirjan puolivälissä, joten luen varmaan ainakin pari tuntia pelkästään tätä järkälettä, joka on lukupiirikirjana.

2. Siri Kolu: Me Rosvolat

Siri Koulun vauhdikas ja hauska Me Rosvolat on edennyt yli puolenvälin, joten voi olla, että se päästään loppuun viimeistään huomenna.

3. Timo Parvela: Maukka ja Väykkä rakentavat talon

Uusi iltasatukirja on kauan odotettu Timo Parvelan Maukka ja Väykkä -kirja, jota kaikki lapset haluavat kuunnella.

Koboltani aion lukea satunnaisessa järjestyksessä sitä, mikä tuntuu hyvltä. Esimerkiksi nämä kirjat latasin lukulaitteeseen maratonia varten:

1. Björnstjerne Björnson: Leonarda, näytelmä neljässä tapauksessa

Nobelistin kirjoittama lyhyt näytelmä, jolla kuittaisin yhden kirjailijan nobelisti-haasteeseen. Olen lukenut aiemmin Björnsonilta ainoastaan yhden novellin, mutta siihen ihastuin kovasti.

2. Gustave Flaubert: Yksinkertainen sydän

Flaubertia en ole ennen lukenutkaan, ja tämäkin klassikko on sopivan lyhyt maraton-kirjaksi.

3. Arvid Järnefelt: Heräämiseni

Järnefeltin tuotanto kiinnostaa minua, koska siinä on tiivistettynä 1800-luvun lopun suomalaista aatemaailmaa. Tässä on uskonnollista pohdintaa, joka voi olla liian raskasta luettavaa maratonille,  mutta yritetään.

4. Henryk Sienkiewicz: Bartek Sankari

Ei aavistustakaan, mikä tämä on, mutta vaikuttaa nobelistin kirjaksi lyhyeltä tämäkin. (Voiko muuten juurikaan hankalampaa nimeä olla kirjailijalla! Ei jää ihan heti mieleen tuo kirjoitusasu.)

5. Rudyard Kipling: Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista

Tässä on novellikokoelma, joka toiminee pienenä välipalana isompien kirjojen välissä. Kiplingkin on nobelisti, jolta en ole vielä lukenut mitään.

Aion maratoonata rennolla otteella, sillä tiedän, että lasten kanssa mökkiolosuhteissa lukuaika on pirstaleista. Hyvä jos saan puolen tunnin yhtenäisen lukujakson kerrallaan. Siksi kirjat on valittu lyhyyden perusteella. Jos Kultarinta ei nappaa pikku pätkissä, niin yritän lukea lyhyitä tekstejä.

Kobossa on vielä paljon muutakin, mutta jätän ne yllätyksiksi, joihin tartun, jos siltä tuntuu. Näillä suunnitelmilla aloitellaan. Huomiseen!

Lukumaratonin valmisteluja

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä valmistelujani lukumaratonille, toivottavasti onnistuneeseen suoritukseen:

1. Lukurauhan varmistaminen:

Heti, kun Blogistanian yhteinen lukumaratonpäivä selvisi, aloin varmistella hiljaisuutta ympärilleni. Mies on töissä, joten tarvitsen lapsilleni ulkopuoliset huoltojoukot. (Vapaaehtoisia?)

Kirjabloggaajan vanhemmat ovat tunnetusti osasyyllisiä lukuharrastuksen syntymiseen, joten he saavat mielestäni myös kantaa osavastuun sen lieveilmiöistä. Huoltojoukoiksi pyysin siis äitini (blogini uskollisimman lukijan) ja isäni.

2. Muut lukuolosuhteet:

Lähestyvä juhannus ratkaisi asian. Koska olemme jo keskikesän juhlaa varten kotikonnuillani, luen mökillä. Sänky tai sohva, lukulamppu tai lukulaitteen valo takaavat riittävät olosuhteet. Todennäköisesti luen yöllä niin paljon kuin pystyn ja jaksan, sillä joudun varmasti myös rantavahdiksi päivällä. Mutta nythän ei haeta kesän parasta lukuhetkeä - kunhan vain luetaan niin paljon kuin ehditään, vaikka viiden minuutin pätkissä.

3. Lukemisen suunnittelu:

Mitä kaikkea haluaisin lukea? Tämä suunnittelun vaihe on ehdottomasti hauskin. Viime vuonna kasasin kirjapinon, tänä vuonna latasin lukulaitteeseeni 10 uutta kirjaa Projekti Lönnrotista. Yksi ainut painettu kirja lähti mukaan juhannusreissulle, ja se on Anni Kytömäen Kultarinta. Niin, ja tietysti lasten iltasatukirja - mikä se sitten ylihuomenna onkaan. Julkaisen kirjalistan vasta huomenna, koska tilanne elää vielä.

4. Ravinto:

Vaikka lukumaraton tarjoaa hengen ravintoa, ei kirjabloggaajakaan - vielä vähemmän hänen perheensä - pelkästään lukemisella elä. Aion hoitaa lasten, heidän huoltojoukkojensa sekä oman tankkaukseni näillä eväillä: puuroa aamulla, etukäteen valmistettuja ruokia lounaaksi ja päivälliseksi, itselle vähän salasuklaata ja kaikille herkkuja välipalaksi. (Herkut ovat silkkaa lahjontaa, jolla lapset ja huoltojoukot saadaan pysymään myötämielisinä kirjabloggaajan harrastukselle.)

Tämä kohta on työläin vaihe. Siksi huominen, eli maratonia edeltävä päivä, kuluu kauppareissulla ja kokatessa. Molemmat ovat maallisia, ikäviä puuhia, mutta mielessähän on jo lukeminen.



Onnistuvatko kaikki neljä kohtaa? Vähän jännittää.

Blogistanian kesälukumaraton lähestyy

Lukumaratonin logo: M. Carole

Tämän kesän ensimmäinen Blogistanian kesälukumaraton järjestetään torstaina 19.6.2014. Kyseessä on jo kolmas kirjabloggaajien yhteinen kesälukumaraton, sillä viime kesänä järjestettiin kaksi maratonia. Historian ensimmäisen kesälukumaratonin raportin voi lukea Kirsin kirjanurkassa ja toisen raportin Hyllytontun höpinöistä. Luettua elämää oli mukana toisella maratonilla.

Lukumaratonin tarkoitus on lukea niin paljon kuin suinkin ehtii ja jaksaa 24 tunnin aikana.

Mitä järkeä tällaisessa lukemisessa on? Ei tietysti mitään, mutta kyse onkin hauskasta tapahtumasta, lukemisen extreme-kokemuksesta ja kaikkien himolukijoiden unelmasta - että saisi vain lukea. Kun mukana on paljon saman alan harrastajia, jotka täällä Blogistaniassa tsemppaavat toisiaan, on ilmassa suuren lukemisjuhlan tuntua.

Viime kesänä mukana oli kymmeniä blogeja ja sivuja luettiin yhteensä yli 50 000. Veikkaan, että tänä vuonna lyödään viime kesän ennätykset. Yhteisiä tunnelmia voi seurata Anna minun lukea enemmän -blogissa, jossa on myös tarkemmat ohjeet osallistumiselle.

Haastan lukijani mukaan lukemaan ja kannustamaan! Huomenna kerron omista lukumaratonvalmisteluistani, ylihuomenna listaan lukusuunnitelmiani ja torstaina päästään itse asiaan - lukemaan!