maanantai 11. marraskuuta 2013

Lue ja syö - Jari Tervon Esikoinen


Jari Tervon Esikoinen on kirja, jossa rakastetaan ruualla: Mami epäili minun saaneen hänen tyttäreltään nirkoisesti nisunpuolta pyhien aikaan, mitä oli yhtä turha kieltää kuin myöntää. Isoäiti joka tapauksessa kattoi minulle pullaa ja vattumehua ja istui viereen keittiötikkaille katsomaan miten syöntini edistyi. Mami väitti että taloon laskeutui tyven, kun nuori mies sapuskoi pöydän ääressä. (S.15.)

Tervon Esikoinen oli lukupiirikirjana, ja koska se oli mieheni valinta luettavksi kirjaksi, lukupiiri kokoontui meillä. Lukupiirissä tarjotaan aina ruokaa ja juomaa, ja jos vain mahdollista, ne yritetään valita luetun kirjan hengessä. Niin nytkin.

Tervo istuttaa Esikoisessaan sukulaisensa ja minäkertojan monet kerrat keittiönpöydän ääreen, joten tarjoiltavat ruuat sai poimia suoraan kirjasta. Koska kirjassa ollaan Rovaniemellä, siellä syödään tietysti poronkäristystä ja muusia, mutta lisäksi suomalaisten ajattomia suosikkeja (varsinkin 1970-luvulla) lienevät myös hernekeitto, suolasiika, puikulaperunat, matjessilli ja lauantaimakkara ranskanleivän päällä. Yksi ruoka on kuitenkin ylitse muiden: Äiti oli periaatteessa hurahtamaton luonne, mutta gulassiin se sekosi. Mamin mielestä pörkölt olisi ollut kätevämpi rovaniemeläisen kielen lausua ja kokata, mutta ulkomaanruoka taivutettiin suussasulavaan muotoon: kulassi. Kaikki keet rusikoitiin meillä päin samalla tavalla paitsi Marion Rung. (S. 109.)




Entäs lukupiirin tunnelmat ruuan jälkeen? Antaapa Tervon tiivistää: Kulassi oli sosialistista pyhäruokaa. Meille jää raskaan ruuan jälkeen kevyt mieli siitä, että olemme kannattaneet oikeudenmukaista maailmaa, vaikka nauta on ostettu kapitalistisesta Karja-Pohjolasta. Mielenkiintoista, Aune-täti sanoi kulassia maistettuaan. (S. 110)

Jari Tervon sukulaisnaisten tarjoamat herkut saivat veden kielelle. Lättyjä syödään tämän tästä. Joka talossa kahvitellaan. Tässä muutamia poimintoja kahvipullasta: tähtipullia, kääretorttua, kanelipullia, korvapuusteja, tiikerikakkua, banaanilla koristeltua täytekakkua ja pullavauvaaIllalla se [äiti] paistoi pullavauvaa ja minä sain ainoana kolme palaa. Jääskeläisen Lyytille tarjoiltiin kerran hänelle kehuttua ja hänelle tuntematonta pullavauvaa. Se läiskäisi kätensä yhteen pullalautasen nähdessään. "Nämä ovat mokkapaloja", se huusi. (S. 142.)

Esikoisessa ruuat ovat omalta osaltaan luomassa ajankuvaa, mutta ne luovat myös turvallisuutta. Kirjaa lukiessa ruuista tulee hyvä mieli - lukijakin tuntee, että lapsista pidetään huolta, heitä jopa hemmotellaan, ja tuleepa lukijalle omiakin lapsuusmistoja mieleen. Mielessään katselee silmiensä eteen katettua kahvipöytää, jonka ääressä istuu omia tuttuja setiä ja tätejä.

Tervon kirjassa ruoka on tärkeää myös siksi, että pojan äiti kirjoittaa päiväkirjaa reseptiensä takasivuille, koska luulee, ettei kukaan löydä hänen päiväkirjojaan sieltä. Toisin käy. Yksi kirjan tarinoista on siis kirjoitettu reseptivihkoon.

Tähän loppuun paljastan vielä lukupiiriin jälkiruuan, joka on tietysti myös kirjasta. Jälkiruuaksi tarjoilimme hiekkahentusia, joita en ollut koskaan -70-luvulla maistanut, enkä edes tiennyt, mitä ne olivat. Mutta hyviä olivat. Maku toi lukupiiriläisten mieleen jotain lapsuudesta tuttua - kuinkas muuten. Ja ihan lopuksi lapsille ja muillekin oli tarjolla myös sitä pullavauvaa.



Mitä ruokamuistoja sinulla on omasta lapsuudestasi?


Osallistun tälläkin tekstillä Lurun luvut -blogin mainioon Lue ja syö -haasteeseen, johon osallistuin myös kesällä Sergei Dovlatovin Matkalaukku-kirjan pohjalta. Jari Tervon Esikoisen arvioin perusteellisemmin eilen.

13 kommenttia:

  1. Oi, mä en kestä näitä sun ihania kirja+ruokapostauksia. Tulee aina kauhea nälkä.

    Sanoin tämän viimeksi, mutta sanon taas: Mä haluan teidän lukupiiriin, vaikka pelkästään syömään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on hauska järjestää, kiitos Lurun luvuille haasteesta! Esikoinen oli mainio sukellus -70-luvun makuihinkin.

      Lukupiirit. <3

      Poista
  2. Mahtavaa! Sekä "kulassi" että tuo ah niin houkutteleva leivonnaislista kuulostavat herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli suorastaan vaikea valita, mitä herkkua tarjoillaan jälkkäriksi. Hiekkahentuset olivat suussa sulavia ja uusi tuttavuus, joten niihin päädyin. Mokkapalat olivat lastenvarana, mutta maistuivat aikuisillekin.

      Poista
  3. Hiekka Hentunen voisi olla myös henkilö Tervon romaanista.

    VastaaPoista
  4. Hiekkahentuset näyttävät ihanilta.

    Lapsuuden ruokamuistoja? Satakunnassa oli aina pidoissa jälkiruokana riispuuro ja rusinasoppa, siis muulloinkin kuin jouluna - on kuulemma edelleenkin suosittu maaseudulla. Joululaatikkokimarassa piti olla myös makaronilaatikko ilman jauhelihaa, enemmänkin makeana versiona. Ja lonkaa eli pullaa pitkomuodossa siellä syötiin ja syödään varmaan edelleen tilastollisesti enemmän kuin muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makaronilaatikko ilman lihaa kuulostaa aika pelkistetyltä, mutta olen muuten tainnut jossain satakuntalaispidoissa saada samaa sapuskaa. Äitini on nimittäin Satakunnasta kotoisin.Ja jos äiti leipoo pullla, hän tekee takuulla pitkoja, ja aivan herkkua tekeekin. Ainut leivonnainen, mitä hän oikeastaan leipoo.

      Omaan lapsuuteeni kuuluu kuitenkin aikalailla noita samoja herkkuja, joita Tervokin muistelee, paitsi hiekkahentusia en tiennyt ja mokkapaloja opettelin itse tekemään. Lätythän ovat aina herkkuja.

      Poista
  5. Oi, aivan rakastan kirjoja, joissa tarinaan kudotaan ruoka...

    Minulla on vähän samoja muistoja kuin Marjatalla, sillä olen kotoisin Satakunnasta ja siellä oli rusinasoppa eli väskynäsoppa kova sana. Kotipitäjässäni Luvialla myös ohrakryynivelli ja madesoppa olivat pitoruokia. Toli pullaa, pitkopullaa, mutta leipä oli erityistä eli sitä makeaa setsuuria, jota kannan sieltä meille joululeiväksi ja pakastankin, että saa välipäivinäkin. Kakkoa kaipaan Satakunnasta, sitä ei osata täällä Keski-Suomessa tehdä ollenkaan oikein...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että pitäisit Tervon Esikoisesta, Leena!

      Satakunnassa olen saanut sitä rusinasoppaakin. Ohrakryynivelliä en muista. Setsuuria ei äitini ole muistellut, mutta kakkoa kyllä. Sitä hän saa sukulaisilta joskus tuliaisena. Herkkua on.

      Poista
  6. Ihana postaus! <3 Rakastan tuota ajatusta, että lukupiiri kokoontuu syömään ruokia, joista lukupiirikirjassa on kerrottu.

    Ja hiekkahentusia, voi että. Olen kuullut sanan monesti, mutta täytyy myöntää etten ole oikein tiennyt mitä ne ovat - enkä ainakaan ole niitä koskaan maistanut. Näyttävät herkullisilta. Ja tuo lauantaimakkara ranskanleivän päällä kuulostaa niin tutulta, tulee ihan nostalginen olo. <3

    Kun ajattelen oman lapsuuteni 70-luvun loppupuolen (ja vähän 80-luvunkin) ruokamaailmaa, nousevat päällimmäisinä mieleen keitetyt perunat ja ruskeakastike, joita meillä syötiin varmaan lähes joka toisena arkipäivänä. :D Ja äidin tekemä valkokastike, johon muussattiin keitettyä kananmunaa, se oli parasta herkkua mitä tiesin. Minun lapsuuteni makaroonilaatikko oli semmoista, että se tehtiin pitkistä makarooneista ja siihen tuli jonkinlainen maitokastike mutta ei ollenkaan lihaa (varmaan vähän samanlaista kuin tuo Marjatan yllä kuvailema). Lihamakaroonilaatikkoa olen oppinut syömään vasta koulussa. Maksalaatikko oli meillä jouluruoka, mutta meillä ei koskaan syöty einestä, vaan äiti teki itse maailman parasta maksalaatikkoa. Ja suolasieniä tehtiin joka syksy - lapsena inhosin niitä, nykyään osaisin kyllä arvostaa sillä olen oppinut pitämään sienistä kovasti.

    Ja meillä äiti leipoi paljon, joka viikko oli ainakin yksi leipomispäivä, jolloin tehtiin pullaa ja hiivaleipää tai makeata limppua pakkaseen, ja joku kuivakakku kahvipöytään. Olen lapsena syönyt niin paljon tiikerikakkua, että se tuli vuosien ajan melkein ulos korvista. :D Täytekakkua tehtiin aina kun oli vähänkin aihetta, ja joskus ihan muuten vaan. Täytekakkuun tuli aina muussattua banaania yhteen väliin, ja muussattuja pakastemansikoita toiseen väliin. Oi että. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ja huomaan tosiaan palanneeni ajatuksen tasolla sinne lapsuuteeni, makaroni kirjoitetaan tietenkin yhdellä oolla, mutta meillä puhuttiin (ja kirjoitettiinkin) makarooniruuista. :D )

      Poista
    2. Kyllä meilläkin makaroonilaatikko oli ainakin kahden o:n laatikkoa! :D Mutta täytyy sanoa, että ilman lihaa sitä ei syöty. Onkohan kyseessä jokin eteläsuomalainen perinne tuo laatikko pelkistä makaroneista?

      Sen sijaan tuo valkokastike kananmunalla oli minunkin herkkuani. Äiti ei meillä ruskeita kastikkeita oikein osannut tehdä, joten meillä syötiin sitten joskus harvinaisena herkkuna äidin tekemää kananmunakastiketta. Slurps! Jauhelihakeitto ja isän paistamat silakat olivat ehkä yleisimpiä ruokia meillä. Ja se makaroonilaatikko. :)

      Ihania äidin leipomuksia! Ihana äiti sinulla! Meillä ei äiti leiponut kuin joskus pullaa ja piparit jouluksi. Kyläpaikoissa kahvipöydässä oli aina pullaa ja kuivakakkua, eikä välttämättä muuta. Mutta jopas maistuivat hyviltä.

      Tervon kirjasta tuli nostalginen olo. Suosittelen!

      Poista

Kiitos kommentista!