Vuosi kuvina - ja kirjallista ruotsalaisuuden päivää 6.11.2013

Haiharan kartanon ranta 6.11.2013 Kaukajärvellä

P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara haastoi minut hauskaan kuvaushaasteeseen. Tarkoitus on kuvata sama maisema kuukausittain vuoden aikana ja seurata, kuinka maisema muuttuu.

Aloitan haasteen tänään 6.11.2013 noin kello 10 aamulla ottamallani kuvalla. Kuva on lähes joka-aamuisen lenkkipolkuni varrelta Haiharan kartanon rannasta.Tänään lenkkiseuranani oli 8 kk:n ikäinen Antti, joka nukkui vaunuissaan. Parhaat lenkit ovat niitä, joille saan mukaan myös hyvän ystäväni. Meillä on viime aikoina ollut tapana pysähtyä juuri tähän ihastelemaan järveä ja ottamaan kuvia, joten oman maisemani valinta ei ollut vaikeaa.

Kaukajärvi on yksi Tampereen järvistä, sen itäpuolella oleva kirkasvetinen ja syvä, vaikkakin melko pieni järvi. Järven itäisimmät rannat ovat Kangasalan puolella. Kaukajärven ympäristö on tiuhaan asuttua aluetta, mutta osa järven rannoista on suojeltu ja osa niin jyrkkiä, että erämaan tuntu on vahva. Järven etelä- ja länsirantaa kiertää polku, johon ajetaan talvella latu, joten aivan mistä tahansa rantaan ei pääsekään, mutta tähän kohtaan pitäisi päästä kävellen vuoden ympäri.

Kiitän Saraa haasteesta ja haastan kaikkia lukijoitani mukaan kuvaamaan maisemaa! Haasteessa on  mukana ainakin Jaana Toisen tähden alla -blogista, joten kuvia on luvassa eri puolilta Suomea.

Hyvää ruotsalaisuuden päivää!

Bokbabbel-kirjablogi haastaa lukemaan suomenruotsalaista kirjallisuutta, sillä onhan tänään ruotsalaisuuden päivä. Tartuin tuumasta toimeen ja avasin aikakauskirja Grantan, josta löysin Philip Teirin mainion muistelmanovellin Mansikka 1979 (suomentanut Kari Koski). Philip Teiriltä on ilmestynyt tänä vuonna ensimmäinen romaani, Talvisota, mutta miehen novelleja on julkaistu aiemminkin - tosin minä en niitä ole lukemut.

Mansikka 1979 kertoo isoäidin pakastimen muuttamisesta. Kun kertoja muistelee isoäitiään, ja muutamaa muutakin sukulaista, ruokamuistojen kautta, heistä piirtyy yllättävän tarkkoja luonnekuvia ja pala Suomen historiaa. Herkullinen muistelmanovelli, tosiaankin: Olin tarpeeksi vanha ymmärtämään, että se mitä me puuhailimme oli mielipuolista. Oli kesä ja pakastimesta ottamamme ruoka ehtisi sulaa matkalla kaupunkiin, missä uusi pakastin odotti, mutta isoäiti ei halunnut missään tapauksessa heittää mitään pois. Velvollisuudentunnosta minä ja sisareni autoimme häntä. (Granta 1/2013, 68.)

Kaiken lisäksi tunnistin lähisuvustani Teirin isoäitiä muistuttavan persoonan, jolle parasta ennen -päiväyksiä ei ole olemassakaan ja jonka luona pitää yrittää kohteliaasti kieltäytyä homeen kukittamasta, viisi vuotta sitten vanhentuneesta, kymmenen vuotta aikaisemmin matkamuistona tuodusta halvasta. Turha kai kertoa, että hän omistaa ainakin kolme pakastinta, joissa ruuista tulee ikuisia. Täytyy sanoa, että Teirin novelli kirvoitti hersyvät naurut samalla, kun se oli myös haikea muistelma läheisistä, rakkaista ihmisistä.

Luen suomenruotsalaista kirjallisuutta aivan liian vähän, mikä on suorastaan rikos, sillä lukemani kirjat ovat poikkeuksetta olleet erinomaisia. Blogiaikanani olen lukenut nämä suomenruotsalaiset romaanit:  Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Benedict Zilliacuksen Kertomus kadonneesta saaresta olivat sykähdyttäviä lukukokemuksia ja blogiaikani parhaita romaaneja. Johan Bargumin Syyspurjehdus oli myös hieno lukukokemus. Merete Mazzarellan Fredrika Charlotta o. s. Tengström -elämäkerta ja lukemisen ilosta kertova Silloin en koskaan ole yksin olivat varsin yleissivistäviä luettavia. Eihän niitä voi kuin suositella.

Bokbabbelissa on mukava lista kirjailijoista, joihin varmasti kannattaisi tutustua. Meillä pysytään tunnelmissa lukemalla illalla Zacharias Topeliusta. Mitä suomenruotsalaista kirjallisuutta sinä aiot lukea? Kuka suomenruotsalaisista kirjailijoista on suosikkisi?