Sergei Dovlatov: Meikäläiset

Sergei Dovlatov: Meikäläiset, 2012
Alkuteos ilm. 1983
Kustantaja: Idiootti
Suomentaja: Pauli Tapio
Graafinen muotoilu: Varpu Eronen
Sivuja: 147
Mistä sain kirjan: oma ostos


Käsissänne on sukuni tarina. Toivottavasti se on varsin tavallinen.

Sergei Dovlatovin Meikäläiset ei todellakaan ole aivan tavallinen sukukronikka. Ensinnäkin suku on täynnä eriskummallisia persoonallisuuksia ja toisekseen Venäjän historia on niin julma, että tavallistenkin ihmisten kohtalot siellä saavat absurdeja käänteitä.

Dovlatovin (1941 - 1990) itsensä elämä oli värikäs sekin. Hän oli näyttelijä-isän ja oikolukija-äidin poika, kävi armeijan, työskenteli muun muassa vankileirillä vartijana ja ammattilehdistössä toimittajana. Sittemmin hän alkoi kirjoittaa novelleja, joita ei julkaistu Neuvostoliitossa, mutta lännessä kylläkin muutama. Hän joutui itsekin vankilaan ja viranomaisten suosituksesta emigroitui vuonna 1978 länteen, jossa hänen kirjoituksiaan lopulta julkaistiin vapaasti.

Dovlatov aloittaa sukunsa tarinan isoisästä, joka osallistuu Venäjän-Japanin sotaan: Isoisä oli seitsemän jalkaa pitkä. Hän pystyi panemaan suuhunsa kokonaisen omenan. Hänen viiksensä ulottuivat olkaimiin saakka. - - Jos hevoset nääntyivät suolle, isoisä kiskoi tykkejä itse. Isoisän kohtalona on tulla ammutuksi Stalinin aikana belgialaiseksi vakoojaksi epäiltynä!

Toinen isoisä on komea ihmisvihaaja, Roman-eno on epävakaa terveysintoilija, Leopold-setä on huijari... Entäs serkut? Elämä teki äidinpuoleisesta serkustani rikollisen. Luulen, että häntä onnisti. Muuten hänestä olisi väistämättä tullut korkea puoluevirkamies.

Absurdeissa, hauskoissa ja vauhdikkaissa tarinoissa riidellään, juodaan votkaa ja tehdään taas sovintoja. Tarinoiden sävy voi kuitenkin muuttua yhdellä virkkeellä, eikä totuus elinoloista jää missään vaiheessa kovin kauas. Taustalla nimittäin kolisee Venäjän historia. Neuvostoliitossa valta vaihtuu, ja kansan on aina jotenkin sopeuduttava. Vankileirille joutuu yksi sun toinen suvun jäsen vuorollaan. Dovlatov on itse ensin vanginvartija, myöhemmin serkku joutuu vankilaan vangiksi ja sitten taas on Dovlatovinkin vuoro virua vankilassa. Siitä ajasta hän kieltäytyy kertomasta.

Neuvostoelämän kiemurat tiivistyvät Aron-sedän urassa: Kun kansalaissota loppui, Aron-setä pääsi työläistiedekuntaan. NEP:in aikana hänestä tuli liikemies ja hän ilmeisesti rikastui hetkellisesti. Sitten hänen omaisuutensa pakkolunastettiin. Sitten hän siivosi puolueen rivejä. Sitten hänet itsensä siivottiin puolueen riveistä. Siksi että hän oli ollut NEP-mies... - - Sittemmin hänet kylläkin uudelleennimitettiin. Ja mitä vielä: Aron ei missään välissä joutunut vankilaan.

Luin aiemmin kesällä Sergei Dovlatovin Matkalaukun. Se oli samaan varmaan tyyliin kirjoitettu tarinakokoelma. Siinä tarinat kiertyivät emigroituneen kirjailijan matkalaukusta löytyvien esineiden ympärille. Absurdien tilanteiden dokumentointi on Dovlatovin tavaramerkki. Kun niihin lisätään sopivasti kärjistämistä ja liioittelua, niin tulos on vastustamaton. Sekä Meikäläisissä että Matkalaukussa kerronta on näennäisen niukkaa ja toteavaa, mutta arvaamatontakin. Teksti on nokkelaa ja dialogi nautittavan vähäeleisestä.

Dovlatovin teoksia voi suositella kenelle vaan. Itse tykästyin Matkalaukkuun ehkä aavistuksen enemmän, mutta kyllä tämä Meikäläisetkin maistui makoisalta. Kyseessä oli niin sanottu "lukusukkula", eli nopeasti luettava kirja. ("Lukusukkula"-termi on peräisin Kirjainten virrassa -blogin Hannalta, ja sopii tähän kirjaan erinomaisesti.) Lukusukkulana Meikäläiset sopi tähän lukutaitokampanjaviikon loppuun mainiosti.

Meikäläiset on luettu myös Satun luetuissa, Kirjainten virrassa, Täällä toisen tähden alla, Mari A:n kirjablogissa, Tarinoiden taikaa -blogissa ja Nannan kirjakimarassa. Taidanpa minäkin  nyt päästä osallistumaan Jaanan Venäjää valloittamaan -lukuhaasteeseen. Olen kyllä ohittanut venäläiset tiiliskivet ja lukenut samalta mieskirjailijalta kaksi teosta, mutta olen sitäkin innostuneempi Dovlatovista.

Huomenna bloggaan vielä yhdestä kirjasta lukutaitokampanjaan. Taidan sittenkin saada viiden kirjan tavoitteeni täyteen, eli jos joku haluaa lahjoittaa Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjaan euron jokaisesta lukemastani kirjasta, niin huomenna tuo summa on 5 euroa, eli pienin mahdollinen lahjoitettava summa. Huomiseen ja lukemisiin!

Osallistun tällä kirjalla Täällä toisen tähden alla -blogin Venäjää valloittamaan -haasteeseen.