Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi, 2026 (I suomennos ilm. 1911)
Alkuteos: Le comte de Monte-Cristo (1844)
Suomentaja: Jalmari Finne
Kustantaja: Otava
Sivuja: 1 140
Mistä sain kirjan: oma ostos
Kirjabloggaajien klassikkohaaste haastaa lukemaan klassikoita kaksi kertaa vuodessa, ja nyt tartuin työkaverini nimeämään lempikirjaan, eli Monte-Criston kreiviin, jonka päätin lukea tämänkesäiseen klassikkohaasteeseen. Päätös osoittautui erinomaiseksi.
Jo alkumetreillään tämä klassikko tempaa lukijan mukaanssa maailman epäreiluimpaan tilanteeseen. Nuori, iloinen ja reipas merimies Edmond Dantès on palaamassa kotisatamaansa Marseilleen ja hehkuu innosta päästä tapaamaan sekä rakasta isäänsä että kaunista morsiantaan Mercedestä. Kuinka ollakaan Dantès on joillekin liian pätevä ja innokas 19-vuotias. Hänen lupaava uransa ja vilpitön onnensa eivät sovi kaikille. Laivalta löytyy kirjanpitäjä, joka kadehtii menestyvää nuorta miestä, ja kotisatamassa asustaa Mercedekseen ihastunut nuori mies, joka haluaa kaunottaren omakseen. Kun tilanteeseen sekoittuu vielä aikakauden tulenarkaa politiikkaa, on Dantèsin kohtalo mitä kauhein.
Monte-Criston kreivi on romantiikan ajan merkkiteoksia, ja se on ilmestynyt vuonna 1844. Se on perinteinen seikkailuromaani, suorastaan itämaisen runsas satu, josta ei yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Romantiikan tyyliin rönsyilevä kerronta saa kyytipojakseen aimo annoksen tunnepitoisia hetkiä ja yläluokkaista ylellisyyttä sekä tuulahduksen eksotiikkaa. Kun näyttämölle lopulta astuu kreikkalaissyntyinen prinsessa, lukija on hetken epäuskon vallassa, mutta eipä se enää haittaa, sillä niin syvällä Etelä-Euroopan lumossa (ja poliittisessa suhmuroinnissa) ollaan, että samapa tuo.
Eihän tätä tarinointia voi olla rakastamatta!
Monte-Criston kreivi on ilmestynyt Alexandre Dumas'n nimissä, mutta se on ilmeisesti useamman kirjoittajan yhteistuotos. Dumas oli nimittäin äärettömän suosittu aikoinaan ja julkaisi tarinoitaan sanomalehdissä ajan tavan mukaan jatkokertomuksina. Monte-Criston kreivin ohella häneltä muistetaan tietysti sankaritarinoiden isä (ja veljet), eli Kolme muskettisoturia.
Hassuinta on oikeastaan se, että juonen monimutkaisuus, epäuskottavuus ja paikoin jopa liian helpot juonelliset ratkaisut (henkilö kuolee, ennen kuin asiat selvitetään kunnolla) eivät haittaa teoksen lumoa. Mietin, olenko lukenut ihan liian kauan suomalaista realismia, modernismia ja postmodernismia, ja suorastaan janoan jotain Tuhannen ja yhden yön tarinoiden (joita ahmin noin 10-vuotiaana) kaltaista meininkiä. Ja minä kun olen aina luullut, että en piittaa romantiikasta, en tyylisuuntana enkä aiheiden puolesta. Kuitenkin antauduin aivan täysin tarinan vietäväksi.
Monte-Criston kreiviä pidetään rakkauden ja koston tarinana. Näitä kahta teemaa se käsittelee hyvin juonivetoisesti, eikä niiden äärelle ole pakko sen kummemmin pysähtyä. Jos kuitenkin haluaa miettiä, miten rakkaus meitä ohjaa ja miten sen olomuoto muuttuu ajan myötä, voi keskittyä seuraamaan Dumas'n romaanissa kuvattuja rakkaussuhteita: nuorten naisten ja miesten välillä, ystävysten välillä, vanhempien ja lasten välillä. Pyyteetöntä rakkautta sen eri muodoissa tässä romaanissa kyllä riittää - toisaalta myös rakkauden puutteestakin kärsitään.
Entäs kosto? Sitä punotaan kirjassa kauan ja siihen on käytössä kaikkia mahdolliset keinot: on rahaa, valtaa ja älykkyyttä. Tuoko se sitten odotetun onnen? Saako paha palkkansa - ja jos saa, mikä määrä kostoa on jo liikaa?
On myös jotain, johon Monte-Criston krieivi tarjoaa oman panoksensa, ja se on 1800-luvun alun eurooppalaisuuden kuvaus. Siinä kerrotaan ylhäisön aatemaailmasta (varmasti liioiteltuna), Euroopan poliittisesta kuohunnasta ja tuon ajan tavoista. Esimerkiksi Rooman karnevaalien kuvaus oli hengästyttävän hienoa ajankuvaa. Kun 1800-luvun alun rankalaiset nuoret miehet elävät Roomassa turisteina, kaupunki tarjoaa heille puhdasta elämäisen iloa. Sen sijaan Pariisin ylimystön pinnallisuus ja ahneus paistavat kaiken turhan kulttuurihötön läpi, eikä Pariisi todellakaan tunnu pärjäävän Rooman aitoudelle. Tässä on varmastikin mukana Dumas'n omia kokemuksia kotikaupunkinsa kulttuuripiireistä, ja epäilemättä aikalaislukijat ovat tunnistaneet kritiikin pistoja. Kun vielä kuvataan merirosvojen ja salakuljettajien Välimerta, nopeita postivaunuyhteyksiä ja maanteitä, Eurooppa tuntuukin jotenkin tutulta. Se on ollut rajaton ja kiinnostava jo tuolloin.
Klassikko ei olisi klassikko, ellei siihen olisi vangittu jotain ihmisyydelle ikiakaista kokemusta. Rakkauden ja koston lisäksi Monte-Criston kreivissä käsitellään myös nuoruuden viattomuutta, johon maailma iskee kyntensä. Kunpa ihminen voisikin säilyä puhtaana sieluna ja uskoa rakkauteen ja hyvyyteen elämän loppuunsa asti!
Taas kerran oli ilo olla mukana klassikkohaasteessa, nyt jo 23. kertaa. Käykäähän bongaamassa muiden blogien esittelemiä klassikoita. Ne on listattu Jotakin syötäväksi kelvotonta -kirjablogissa. Kiitos isännöinnistä, Gregorius!
Tässä ovat aiempiin klassikkohaasteisiin lukemani teokset:
1. J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
Valitsit todellisen klassikoiden klassikon! Minä taisin joskus nuorena ranskaa lukiessani hankkia kirjan ranskaksi, mutta taisi jäädä luku-urakka alkukielellä alkutekijöihin 😅 Nyt on sen kielen taito rapistunut jo sen verran, että suomennokseen tarttuisin, jos tarttuisin. Moni kyllä kehuu tätä klassikkoa viihdyttäväksi ja mukaansatempaavaksi, kuten sinäkin. Viime vuosina on tullut taas uusia elokuva- ja sarjasovituksia ja olisi joskus kiinnostava lukea alkuperäinen tarina.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi tätä ranskalaista, romanttisen rönsyilevää klassikkoa, vaikkei alkukielellä heti onnistuisikaan. Joku kehui minulle uusinta tv-sarjaa ja lisäksi teos on tulossa Tampereen teatterin ohjelmistoon, joten päätin yrittää tämän lukemista. Hyvin se sitten sujuikin. Eräs kollega on tosiaan nimennyt tämän lempikirjakseen ja ymmärrän hyvin, miksi näin.
PoistaTämähän tuli taannoin televisiossa sarjana ja onhan tämä filmattu useampaankin kertaan. En tiedä, jaksaisinko lukea kirjana, kun filmatisoinnit ovat jättäneet oman jälkensä. Tietysti filmiin ei saada kaikkea, mitä tarina luettuna voisi tuoda esiin.
VastaaPoistaEpäilen minäkin, onnistuuko jokaisen juonenkäänteen (niitä riittää) filmatisointi ainakaan elokuvaversioon. Suosittelen lukemista. Tästä on varmastikin uudempikin suomennos olemassa. Finne heittelee vähän ikävästi verbejä virkkeiden loppuun, ja se ei oikein nykysuomeen istu. Silti teos suorastaan kiisi paikoin eteen päin - hyvän juonen ansiosta.
PoistaOlen teoksen lukenut just joskus varhaisteininä, jolloin toimi hyvin, ja olen epäilemättä kuitenkin muuttunut lukijana sen verran että olisi ihan perusteltua kokeilla uusiksikin...
VastaaPoistaMutta on tosiaan väkevä klassikko joka jaksaa nousta uusina versiona.
Tämä klassikko elää ja ymmärrän hyvin, jos tämä on tehnyt vaikutuksen nuorena. Alku on raastavaa luettavaa. (Oma varhaisteinini kuunteli alun ja oli aivan järkyttynyt - joutuiko se oikeasti vankilaan!) Minulle tämä toimi jopa paremmin nyt 56-vuotiaana, kuin Kolme muskettisoturia 18-vuotiaana. Ehkä sille pitäisi tarjota uusintalukemisen mahdollisuus.
PoistaKirja kuulosti kerrassaan kiehtovalta historian ja noiden suurien teemojen myötä. Täytyykin lisätä tämä lukulistalleni. Kiitos tästä!
VastaaPoistaSuosittelen. Rooman-kuvaus oli ihanaa. Teemat ehkä paikoin paisuivat yli äyräittensä, mutta silti tätä oli ilo lukea.
PoistaOi, ihana kirjavalinta! Luin tämän aivan ensimmäiseen klassikkohaasteeseen ja kreivin seikkailut kyllä hurmasivat minut täydellisesti. Voisin lukea uudestaankin. :)
VastaaPoistaHurmaantua on hyvä sana kuvaamaan tämän kirjan tenhoa. Varsinkin alku oli suorastaan hurjaa tarinankerrontaa.
PoistaIhana kirja. Tästä kirjasta tehty uusi sarja on tullut pari kertaa telkkarista ja olen ihan rakastunut siihen. Pitäisi lukea kirjakin.
VastaaPoistaOlen kuullut kehuja tuosta sarjasta ja ajattelin tarttua kirjaan ensin. Ei ollut mikään lyhyt tarttuminen... Mutta nyt ehkä etsin sarjan katsottavaksi. Kirja on tosiaankin ihana!
PoistaOletpa tosiaan tarttunut todelliseen klassikkoon! Minulla tämä on vielä lukematta ja pakko myöntää, että pituus hieman arveluttaa. Kirjoitat tästä niin innostusta herättävästi, että kyllä tätä täytyy ehdottomasti harkita
VastaaPoistaKokeile ihmeessä! Tämä on kollegani lempikirja, enkä yhtään ihmettele miksi. Alku käy niin sydämeen, etten ole vieläkään toipunut. Kun juoni lähtee sitten rönsyilemään, niin lukeminen vähän hidastuu, mutta kannattaa silti.
PoistaOlipa mielenkiintoinen esittely! Olin tämän hylännyt lukulistaltani jo nuorena likkana koska ajattelin sen olevan "vain" joku seikkailuromaani, mutta nyt kiinnostuin todenteolla kun avasit tarinan teemoja näin kattavasti. Tekee heti mieli tarttua kirjaan, tuo massiivinen sivumäärä vain hiukan huolestuttaa...
VastaaPoista