Kirsti Kuronen: 4 x 100

Kirsti Kuronen: 4 x 100, 2013
Kustantaja: Karisto
Kansi: Tuija Kuusela
Sivuja: 179


Meitä on neljä tyttöä ja me juoksemme kuin gepardit. Seela, Jemina, Hertta ja Isla. Minä olen Isla.

Kirsti Kurosen 4x100 on tämän kevään uutuuskirjoja. Se kertoo Viippolan Virin 15-vuotiaiden tyttöjen viestijuoksujoukkueesta. Tyttöjen yhteishenki on rikkumaton, mutta sitten Jemina joutuu muuttamaan paikkakunnalta ja hänen tilalleen joukkueeseen tarvitaan uusi tyttö. Yllättäen uusi tyttö on vasta seiskaluokkalainen, menninkäistä muistuttava, pienikokoinen Siri, jota juokseminen ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan, vaikka hän on uskomattoman nopea.

Kurosen kirja kertoo viestijoukkueen valmistautumisesta kesän SM-kisoihin. Jeminan lähtö tekee kipeää, eikä uusi tyttö, Siri, oikein tahdo päästä joukkueeseen mukaan. Vain kirjan minäkertoja Isla on kiltti ja huomaavainen Sirille, vaikka muut tytöt ovat välillä suorastaan töykeitä hänelle. Siri kiehtoo Islaa jotenkin selittämättömästi. Yhteisellä uintiretkellä sitten sattuu jotain sellaista, joka sekoittaa Islan pään, vaikka Isla seurusteleekin vakaan ja mukavan Tommin kanssa. Kirjan kohokohtana on tietysti SM-kisat, joissa saadaankin uusi ennätys - mutta millä kokoonpanolla?

Kirjassa juostaan paljon, mutta toisin kuin kuvittelin, juokseminen ei olekaan mitenkään tiukkapipoista touhua. Tytöt nauttivat juoksemisesta, harjoituksista ja yhdessä olosta. Urheilu on vain yksi osa heidän nuorta elämäänsä. (Verrattuna Miika Nousiaisen Maaninkavaaran nuoreen juoksijatyttöön, näiden nuorten juoksijoiden elämä on sentään inhimillistä.)

Kirjan kieli on helppolukuista. Tapahtumat on kerrottu preesensissä, ja ne etenevät kronologisesti keväästä SM-kisoihin saakka. Mitään erityistä haastetta lukijalle ei ole: ei takaumia, ei näkökulmamuutoksia, ei vaikeaa sanastoa, ei kuvauksia tai pohdintoja. Kirja perustuu melkein pelkkään dialogiin tai tapahtumien selostukseen, ja selostajana on tosiaan Isla, 15-vuotias, kunnollinen nuori. Tärkeimmaksi asiaksi nousee se, että Isla saa muutaman uuden näkökulman elämäänsä.

Jäin kaipaamaan jotain särmää tähän kirjaan. Islan ja Sirin suhde alkoi mukavasti kipinöidä, mutta kaikki jäi kesken. Isla jatkoi seurusteluaan Tommin kanssa, vaikka suhde oli suorastaan tylsä. Hän pohtii, ettei ehkä kuitenkaan osaisi seurustella tytön kanssa. Olisipa mielenkiintoista lukea kirjan henkilöistä kymmenen vuotta vanhempina: kuka silloin kipinöi ja kenelle? Sinisen linnan kirjaston Maria piti kirjan valoisuudesta ja päähenkilö Islasta. Minun suosikikseni nousi Seela, joka laukoo kirjan hauskimmat repliikit.

Päätän nuortenkirjaviikkoni tähän. Hellevi Salmisen Hello, I love you ja Kirsti Kurosen 4x100 olivat kevyitä ja helppoja luettavia, ehkäpä liiankin kevyitä minun makuuni. Molemmissa sipaistiin vaikeaa aihetta, eli nuoren seksuaalista heräämistä homouteen, mutta aihe jäi molemmissa melko pinnalliseksi. Ehkä tarkoitus olikin tehdä asiasta helppoa, ei liian ahdistavaa. R. L. Stevensonin Musta nuoli oli historiallisena romaanina ihan kelvollinen kirja. Viikon parhaaksi kirjaksi nousi ehdottomasti Laura Lähteenmäen Iskelmiä, jonka luettaisin mielelläni omilla oppilaillani. Niin ja tietysti, Harry Potter, joka painii omassa sarjassaan aivan ylivoimaisena.