maanantai 28. lokakuuta 2013

Kirjamessuilla lauantaina 26.10.2013


Matka Helsingin kirjamessuille lauantaina 26.10.2013 oli minulle tämän syksyn odotetuin kirjallinen tapaus. Jo monta viikkoa etukäteen pohdin erilaisia keinoja päästä paikan päälle. Erityistä pohdintaa aiheutti kahdeksan kuukauden ikäinen vauva, josta en ollut ollut vielä erossa kolmea tuntia pidempiä jaksoja. Kun sitten ääneen punnitsin erilaisia matkustusvaihtoehtoja, isommat lapset ilmoittivat yhteen ääneen, että he haluavat mukaan. Että siltä pohjalta.

Lapsillahan on vankka kirjamessukokoemus (paitsi tietysti vauvalla). Kaksoset olivat vuoden vanhoja ensimmäisillä Helsingin kirjamessuillaan. Myöhemmin on tyydytty käymään Tampereen kirjamessuilla, jotka ovat olleet pienimuotoisempia tapahtumia (ja joita ei tänä keväänä järjestetty ollenkaan). Niistä on kuitenkin jäänyt mieleen muun muassa Tatun ja Patun tapaaminen ja Herra Hakkarainen, jota on päästy halailemaan. Ihania muistoja! Siis lapsilla - minulla lähinnä hikisiä.

Kun mies rupesi varaamaan hotellia Helsingistä, aloin uskoa, että pääsisin tänä vuonna Helsinkiin asti. Valitsin messuohjelmasta yhden keskustelun, jota halusin seuraamaan, ja se oli Jaetun lukemisen lumo -keskustelutilaisuus Aino -salissa lauantaina kello 11.30. Keskustelu käsittelisi sekä lukupiirejä että kirjablogeja, jotka molemmat kuuluvat elämääni, olenhan kolmen lukupiirin jäsen ja vietän myös tätä Luettua elämää. Siis yritän viettää: kuusihenkisen perheen valmistelu messumatkalle oli sellainen urakka, että mietin taas, a) miksi edes harrastan lukemista ja b) milloin ehdin harrastaa lukemista.

Etukäteen tarkistin tietysti, että lapsille on ohjelmaa. Messuilla näytti olevan uudistettu Tarinalaakso-alue, johon lapset sai jättää hoitoon ja tarjolla oli myös laulua ja ääneen lukemista. Kun esittelin tätä loistavaa ohjelmaa lapsille, kuusivuotias poikani ilmoitti, että hän aikoo mennä vain sinne, mihin äitikin menee. Tätä hän hoki koko ajomatkan Helsinkiin. Hikeä pukkasi pelkkä ajatuskin vilkkaasta pojasta istumassa (juoksemassa ympyrää ja huutamassa) kirjailijoita kuuntelemassa. Niinpä suunnitelin, että hengailen itsekin Tarinalaaksossa keskustelutilaisuuden jälkeen.

Kun astuimme Messukeskukseen sisälle, aloin uskoa, että olin oikeasti päässyt kirjamessuille. Tuuppasin perheen Tarinalaaksoon kuuntelemaan laulelua, harhautin kuusivuotiaan ja häivyin vähin äänin takavasemmalle. Kun vihdoin puuskutin Aino-saliin ja istuin alas, tajusin, että nyt minulla on tunti aivan omaa aikaa, sillä mies ei takuulla löytäisi minua, vaikka olisi millainen tilanne lasten kanssa. Tässä vaiheessa huomasin paitsi lasten, myös kameran jääneen miehelle. Nappasin kännykän äänettömälle ja huokaisin syvään: Olkaa hyvä, puhukaa lukemisesta!

Jaetun elämän lumo -keskusteluun osallistuivat kirjabloggaajat, Kirjasfäärin Taika Dahlblom ja Lumiomenan Katja Jalkanen, joka johti keskustelua. Lukupiireistä kertoivat Naistoimittajat ry:n lukupiirin vetäjä Seija Nummijoki ja kriitikko Suvi Ahola. Keskustelu oli hyväntuulista ja iloista, kuten sopi odottaakin. (Ja totta tosiaan olin odottanut!) Keskustelun pohjana olivat Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjoittama kirjablogikirja Rivien välissä ja Suvi Aholan väitöskirja Lukupiirien aika.

Asiantuntijana Katja Jalkanen johdatteli puhetta mukavasti ja osasi kertoa tutkittuja tosiasioita bloggaamisesta. Kirjabloggaaja profiloitui keski-iältään 36-vuotiaaksi naiseksi, joka haluaa keskustella kirjoista. Taika Dahlblom muistutti, että bloggaajissa on paljon kotiäitejä, jotka haluavat keskustella kirjoista (osui ja upposi)  ja bloggaamalla voi tehdä sen kotona. Kommentointiin tulee suorastaan pakottava tarve, kun huomaa, että joku toinen bloggaaja on lukenut kirjaa aivan väärin.

Suvi Aholan puheenvuoroista kuulijoille selvisi, että lukupiirit ovat vanha harrastus ja lähtöisin Pohjanmaalta. Lukupiirejä harrastavat yleensä keski-ikäiset, koulutetut naiset ja rohkeat miehet. Kokoontumisissa yleensä myös syödään ja juodaan. Nämä määritelmät toteutuvat myös kaikissa kolmessa lukupiirissä, joiden jäsen olen. Mielenkiintoisia yksityiskohtiakin jäi mieleeni. Ensinnäkin lukupiirikirjoina on yleensä proosaa, ja syynä on Aholan mukaan se, että runous tulee ihmistä niin lähelle, että siitä on vaikea keskustella. Runous on liian intiimi aihe. Myös syöminen helpottaa keskustelua, koska silloin huomio kiinnittyy muuhunkin kuin vahvoihin tunteisiin, joita kirja on ehkä aiheuttanut. Seija Nummijoen mukaan viini ennen kaikkea vapauttaa puhetta. Yllättävä näkökulma oli mielestäni se, että lukupiirit ovat koulutettujen ihmisten harrastus paitsi siksi, että koulutetut ihmiset yleensä harrastavat lukemista, myös siksi, että he uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen ja osaavat perustella mielipiteitään.

Tilaisuuden jälkeen sain omistuskirjoituksen Katjalta ja Hannalta Rivien välissä -kirjaan ja rupattelin bloggaajien kanssa. Kyseessä oli hetki, jota olin eniten odottanut kirjamessuilta. Vieläkin sydäntä lämmittää, kun blogit saivat elävät kasvot.


Luulin, että messumatkani loppuu siihen. Haikeasti jätin jäähyväiset bloggaajille ja lähdin etsimään perhettäni - tai lähinnä mietin, kuinka monta lasta on jo eksynyt ja kuinka lujaa vauva huutaa. Ja mitä tapasinkaan! Hyväntuulisen miehen ja lapset Nintendon Wii-osastolla Tarinalaakson vierestä.

Ja sen jälkeen kaikki olikin silkkaa plussaa jo yli odotusten onnistuneen messuilun päälle: Lapset saivat valita uudet kirjat. Toisen tyttären kirja vaati aivan erityistä ponnistelua, mutta löytyi, kunhan ensin selvitettiin kirjasarjan kustantaja. "Mikä on kustantaja?" tyttö kyseli. Toinen tytär ja poikaviikarini löysivät kirjansa divarista, joka oli hienosti sijoittanut houkuttelevat lastenkirjansa Tarinalaakson liepeille.

Jossain vaiheessa vauva veteli pisimmät päiväunet puoleen vuoteen - siinä keskellä messuhuminaa - ja minä pääsin yksinkin kiertämään divareita ja kustantamojen osastoja. Olimme paikalla yhteensä viisi tuntia! Hyvin poukkoilevaahan se läsnä olo oli, mutta onnistui tekemään löytöjä, jotka esittelen piakkoin. Kaiken ihanuuden päälle tapasin kaksi hyvää ystävääni: Toinen oli sattumalta kuuntelemassa Jaetun lukemisen lumoa kanssani ja toisen tapasimme kahvilassa. Terveiset Anstille ja Netalle!


Nyt olen sitten nautiskellut messuhumusta lukemalla kirjablogeista hienoja koonteja kirjailijoiden haastatteluista ja lukupiireistä. Esimerkiksi messuilla tapaamani bloggaajat Kirjasfäärin Taika, Ilselän Minna, Lumiomenan Katja, Kirjainten virrassa Hanna, P. S. Rakastan kirjoja Sara, Koko lailla kirjallisesti JenniPoplaarin Pekka, Sallan lukupäiväkirjan Salla ja Kannesta kanteen Kaisa ovat jo raportoineet messukuulumisia. Teidät oli ihana tavata! Lisäksi ainakin Täällä toisen tähden alla -blogin Jaana, Luetut, lukemattomat Liisa, Järjellä ja tunteella Susa, Kujerruksia, Kulttuuri kukoistaa, Tarukirja, Lukutoukan kulttuuriblogin Krista, Kirjanainen, Leena Lumi, Marjatan kirjaelämyksiä, Kirsin kirjanurkkaOpuscolon Valkoinen kirahvi, Morren maailma ja Mari A:n kirjablogi ovat kirjoittaneet messuista. Toivottavasti tapaan joskus teidätkin! Ensi vuonna uudestaan!

26 kommenttia:

  1. Kirjoitit niin elävästi ja tutunoloisesti matkailusta lasten ja vauvan kanssa :)! Ihana, että pääsit messuille ja päivä oli kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli joko messut vauvan kanssa tai ei messuja ollenkaan. Tässä tapauksessa tuli koko lauma kaupan päälle. Yllättävän onnistunut reissu, ja ihana, ihana päivä!

      Poista
  2. Oli mukavaa tavata! Olet kyllä sankariäiti. En lähtisi messuille edes yhden lapsen kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi ihana tavata! Luulenpa, että messuille en olisi päässyt ollenkaan ilman koko pottia. Kirjailijahaastattelut sitten jäivät, mutta ehkä joskus. Ja lukupiiriin jäi hirvittävä hinku päästä ensi vuonna.

      Poista
  3. Olipa elämänmakuinen messupostaus! Houkuttelevan näköisiä Blytoneja sinulla tuossa kuvassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin niin iloinen, kun pääsin paikalle kaikesta touhusta huolimatta. Blytoneita tarttuikin muutama mukaan...

      Poista
  4. Olipa mahtavaa, että kaikki meni noin hienosti putkeen! Mulle ei ole tullut edes mieleen, että olisin pieniä lapsiani ottanut messureissuun. Sen sijaan teini-ikäinen tyttäreni on ollut muistaakseni parikin kertaa mukana, mutta hän on silloin jo kulkenut omia polkujaan :) Tarinalaakso siis ainakin toimi, hienoa. Mutta lapset tosiaan kasvavat, eikä aikaakaan, kun se vauvakin menee jo armeijaan tms. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu ylitti kaikki odotukset! Lapsethan on nykyään huomioitu aina vaan paremin joka tilaisuudessa. Jopa kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut huikeaa kehitystä siinä suhteessa. Tarinalaakso olisi sopinut vielä pienemmille lapsille paremmin, enkä lopulta ehtinyt siihen tutustua niin hyvin kuin ajattelin, koska Nintendo pelasti niin paljon.

      Mutta kyllä, aika kuluu järkyttävän nopeasti lasten kanssa. Kohta ne muuttavat pois kotoa. :D


      Poista
    2. Hienoa että perhejärjestelyt menivät nappiin, oli kiva nähdä! Ehkä joskus kotikaupungissakin. :)

      Poista
    3. Tamperalaistapaamista odotellessa! Kiva oli nähdä. Ostin muuten yhden Arto Lapin kokoelman messuilta!

      Poista
    4. Hieno juttu! Minä en nyt pysty ostamaan enää yhtään, ennen kuin Lappi julkaisee lisää. :) Keväällä mies sanoi, että seuraava kokoelma tulisi syksyllä, mutta taitaa olla viivästynyt.

      Poista
    5. Löysin Harakan pajan. Mutta jäämme siis odottamaan uutta kokoelmaa!

      Poista
  5. Eläväinen kertomus messuilta, taas aivan erilainen kuin kellään muulla. Kiva lukea!

    Suvi Ahola kävi taannoin Kouvolan kirjastossa kertomassa lukupiiri-tutkimuksestaan - hän kun on Sippolan tyttöjä. Väitöskirja ei ollut silloin vielä edes valmis. Olen monesti ajatellut, miten onkin, että kukaan ei ollut aiemmin keksinyt tutkia lukupiirejä, näin konkreettinen ja kiinnostava aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Kirjamessuraportteja on niin mukava lukea!

      Lukupiirit ovat kovin suosittuja nykyään, ja hyvä, että kirjamessuillekin ne otettiin ohjelmaan. Haluaisin ensi vuonna kovasti mukaan sellaiseen.

      Poista
  6. Sujuipa teidän reissu kivasti! Minulla olisi jäänyt väliin, jos olisi pitänyt lapset ottaa mukaan. Minäkin olin kuuntelemassa tuota lukupiiri-keskustelua! Lähdin siitä melkein heti omille teilleni. Jos olisin tiennyt sinun olevan paikalla, olisin jäänyt etsiskelemään. Olisi ollut kiva tavata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, käynpä kurkkaamassa raporttisi! Ehdottomasti olisi ollut kiva tavata! Yritin kuikuilla yleisöstä tuttuja, mutta en kaikkia tunnustanut.

      Poista
  7. Ihanan elämänmakuinen raportti. Meidän lapset on jo niin isoja, että en edes muista millaista niiden kanssa oli, kun ne oli pieniä tai saati sitten vauvoja. Ja olet kyllä mahtavan innostunut, että viitsit lähteä pyörittämään moista "sirkusta" sinne tungokseen, jossa mulla oli tekemistä ihan itseni kanssa :)

    Vähän mua harmittaa mun lauantain velttoilu ja saamattomuus, joiden takia en päässyt toiseksi päiväksi messuille. Olisi ollut kiva tavata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vauva-aika unohtuu, vaikka tässä kun sitä elää, niin päivät ovat niin täynnä. Ehkä ne ovat liiankin täynnä touhua, jotta siitä sitten mitään jäisi mieleen. Jatkuva univelka varmaan syö muistiakin.

      Odotin kovasti näkeväni sinut! Ensi vuonna täytyy suunnitella paremmin - tai jos pääsisin peräti kahtena päivänä. Mutta odotapas, kun pääsen raportoimaan löydöistäni. En kyllä ostanut historiallisia opuksia, mutta klassikoita muutaman. :)

      Poista
  8. Oli mukavaa lukea messuraporttisi! Erityisen iloinen olen kahdesta asiasta: että messupäiväsi onnistui noin hienosti, ja että ehdimme tavata - vaikka vain pikaisestikin. Meidän täytyy pian nähdä Tampereella paremmalla ajalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aivan sykähdyttävää tavata. <3 Ehdottomasti nyt pannaan tamperelaistapaaminen pystyyn, kun on nämä suuret tapahtumat koettu.

      Olen käynyt jo raporttisi lukemassa. Ihanat messupäivät sinullakin!

      Poista
  9. Mun pitäis ottaa susta mallia! :)
    Mahtavaa, että pääsit messuille ja huippua, miten lapsetkin jaksoivat olla siellä noin hienosti.
    Mun mies ei ikipäivänä lähtisi messuille - edes ilman lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekaan vaan, Maija! Vähän yllättävä taho - se Nintendo - pelasti messupäivän. Seuraava päivä oltiin Heurekassa, joten oli kaikkinensa hieno Hesan reissu.

      Poista
  10. Ihanaa, että pääsit messuille ja sait järjestettyä itsellesi hieman omaa aikaa! Olipa hauska lukea tällaisesta perheenäidin messuseikkailusta, jossa on monta mutkaa matkassa :D

    Todella mielenkiintoinen näkökulma lukupiireihin tuo, että koulutetut ihmiset kävisivät niissä sen vuoksi, että uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen ja osaavat perustella ne. Kuitenkin, myös muilta niitä mielipiteitä varmasti löytyy ja olisi ilahduttavaa, jos lukupiirikansa olisi monipuolisempaa.

    Jälkikäteen minua alkoi toden teolla harmittamaan, etten itse tullut, kun olen lukenut, kuinka hauskaa ja mukavaa kaikilla muilla bloggareilla on ollut. Olin reissussa messuja edeltävänä viikonloppuna ja myös reissussa tulevana viikonloppuna, joten rahat ja aika ei riitä jokaviikkoiseen matkusteluun. Mutta ehkäpä ensi vuonna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messumatka onnistui yli odotusten. Toivottavasti sinäkin pääset ensi vuonna mukaan!

      Mietin ihan samaa, eli että kuinka moni hieno ajatus jää piiloon, jos ihminen on liian arka kertomaan mielipiteensä. Ja se, että mielipiteen ilmaisu on koulutetuille helpompaa kertoo ehkä siitäkin, että korkeakoulutusta hakevat keskimääräistä rohkeammat ihmiset. Lukupiiri olisi kaikille suositeltava harrastus, ilman muuta.

      Poista
  11. Kiitos kivasta messuraportista! Tämä on yksi messujen upeita puolia; erilaiset kokemukset ja raportoinnit, messut näyttäytyvät kaikille vähän erilaisina. Hienoa, että teillä käynti onnistui noin hyvin. Ja että lapset ovat mukana. En kyllä itse rakasta lastenvaunuvieraita siinä tungoksessa, mutta ymmärrän hyvin, että usein vaihtoehto on joko näin tai ei lainkaan, ja näin on parempi. Ja vauvahan siis viihtyi mainiosti kirjojen keskellä näköjään, kun hyvin nukutti. Selvästi lukija-ainesta! Isommat lapset jo varmaan oppivat ja saavat jotain itsekin irti messutunnelmista. Mitä tarkemmin ottaen, siitä olisi kiva saada oma postaus :-) Lukupiirit ovat mainio idea messuilta, sinne vain ensi vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiiristä innostuin kovasti blogiraporttien perusteella. Yritän osallistua johonkin ensi vuonna. Nyt oli pakko suhailla vaunuilla, koska en ole kantoliinaäitejä, mutta yritimme pysyä väljillä käytävillä. Olin niin tyytyväinen, kun pääsimme osallistumaan. Luulen kyllä, että meidän lasten messuilu on metrilakujen ja uusien kirjojen varassa, tuskin paljon syvällisempää. Olisinkin voinut vähän haastatella tunnelmista...

      Poista

Kiitos kommentista!