Kirjamessuilla lauantaina 26.10.2013

Matka Helsingin kirjamessuille lauantaina 26.10.2013 oli minulle tämän syksyn odotetuin kirjallinen tapaus. Jo monta viikkoa etukäteen pohdin erilaisia keinoja päästä paikan päälle. Erityistä pohdintaa aiheutti kahdeksan kuukauden ikäinen vauva, josta en ollut ollut vielä erossa kolmea tuntia pidempiä jaksoja. Kun sitten ääneen punnitsin erilaisia matkustusvaihtoehtoja, isommat lapset ilmoittivat yhteen ääneen, että he haluavat mukaan. Että siltä pohjalta.

Lapsillahan on vankka kirjamessukokoemus (paitsi tietysti vauvalla). Kaksoset olivat vuoden vanhoja ensimmäisillä Helsingin kirjamessuillaan. Myöhemmin on tyydytty käymään Tampereen kirjamessuilla, jotka ovat olleet pienimuotoisempia tapahtumia (ja joita ei tänä keväänä järjestetty ollenkaan). Niistä on kuitenkin jäänyt mieleen muun muassa Tatun ja Patun tapaaminen ja Herra Hakkarainen, jota on päästy halailemaan. Ihania muistoja! Siis lapsilla - minulla lähinnä hikisiä.

Kun mies rupesi varaamaan hotellia Helsingistä, aloin uskoa, että pääsisin tänä vuonna Helsinkiin asti. Valitsin messuohjelmasta yhden keskustelun, jota halusin seuraamaan, ja se oli Jaetun lukemisen lumo -keskustelutilaisuus Aino -salissa lauantaina kello 11.30. Keskustelu käsittelisi sekä lukupiirejä että kirjablogeja, jotka molemmat kuuluvat elämääni, olenhan kolmen lukupiirin jäsen ja vietän myös tätä Luettua elämää. Siis yritän viettää: kuusihenkisen perheen valmistelu messumatkalle oli sellainen urakka, että mietin taas, a) miksi edes harrastan lukemista ja b) milloin ehdin harrastaa lukemista.

Etukäteen tarkistin tietysti, että lapsille on ohjelmaa. Messuilla näytti olevan uudistettu Tarinalaakso-alue, johon lapset sai jättää hoitoon ja tarjolla oli myös laulua ja ääneen lukemista. Kun esittelin tätä loistavaa ohjelmaa lapsille, kuusivuotias poikani ilmoitti, että hän aikoo mennä vain sinne, mihin äitikin menee. Tätä hän hoki koko ajomatkan Helsinkiin. Hikeä pukkasi pelkkä ajatuskin vilkkaasta pojasta istumassa (juoksemassa ympyrää ja huutamassa) kirjailijoita kuuntelemassa. Niinpä suunnitelin, että hengailen itsekin Tarinalaaksossa keskustelutilaisuuden jälkeen.

Kun astuimme Messukeskukseen sisälle, aloin uskoa, että olin oikeasti päässyt kirjamessuille. Tuuppasin perheen Tarinalaaksoon kuuntelemaan laulelua, harhautin kuusivuotiaan ja häivyin vähin äänin takavasemmalle. Kun vihdoin puuskutin Aino-saliin ja istuin alas, tajusin, että nyt minulla on tunti aivan omaa aikaa, sillä mies ei takuulla löytäisi minua, vaikka olisi millainen tilanne lasten kanssa. Tässä vaiheessa huomasin paitsi lasten, myös kameran jääneen miehelle. Nappasin kännykän äänettömälle ja huokaisin syvään: Olkaa hyvä, puhukaa lukemisesta!

Jaetun elämän lumo -keskusteluun osallistuivat kirjabloggaajat, Kirjasfäärin Taika Dahlblom ja Lumiomenan Katja Jalkanen, joka johti keskustelua. Lukupiireistä kertoivat Naistoimittajat ry:n lukupiirin vetäjä Seija Nummijoki ja kriitikko Suvi Ahola. Keskustelu oli hyväntuulista ja iloista, kuten sopi odottaakin. (Ja totta tosiaan olin odottanut!) Keskustelun pohjana olivat Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjoittama kirjablogikirja Rivien välissä ja Suvi Aholan väitöskirja Lukupiirien aika.

Asiantuntijana Katja Jalkanen johdatteli puhetta mukavasti ja osasi kertoa tutkittuja tosiasioita bloggaamisesta. Kirjabloggaaja profiloitui keski-iältään 36-vuotiaaksi naiseksi, joka haluaa keskustella kirjoista. Taika Dahlblom muistutti, että bloggaajissa on paljon kotiäitejä, jotka haluavat keskustella kirjoista (osui ja upposi)  ja bloggaamalla voi tehdä sen kotona. Kommentointiin tulee suorastaan pakottava tarve, kun huomaa, että joku toinen bloggaaja on lukenut kirjaa aivan väärin.

Suvi Aholan puheenvuoroista kuulijoille selvisi, että lukupiirit ovat vanha harrastus ja lähtöisin Pohjanmaalta. Lukupiirejä harrastavat yleensä keski-ikäiset, koulutetut naiset ja rohkeat miehet. Kokoontumisissa yleensä myös syödään ja juodaan. Nämä määritelmät toteutuvat myös kaikissa kolmessa lukupiirissä, joiden jäsen olen. Mielenkiintoisia yksityiskohtiakin jäi mieleeni. Ensinnäkin lukupiirikirjoina on yleensä proosaa, ja syynä on Aholan mukaan se, että runous tulee ihmistä niin lähelle, että siitä on vaikea keskustella. Runous on liian intiimi aihe. Myös syöminen helpottaa keskustelua, koska silloin huomio kiinnittyy muuhunkin kuin vahvoihin tunteisiin, joita kirja on ehkä aiheuttanut. Seija Nummijoen mukaan viini ennen kaikkea vapauttaa puhetta. Yllättävä näkökulma oli mielestäni se, että lukupiirit ovat koulutettujen ihmisten harrastus paitsi siksi, että koulutetut ihmiset yleensä harrastavat lukemista, myös siksi, että he uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen ja osaavat perustella mielipiteitään.

Tilaisuuden jälkeen sain omistuskirjoituksen Katjalta ja Hannalta Rivien välissä -kirjaan ja rupattelin bloggaajien kanssa. Kyseessä oli hetki, jota olin eniten odottanut kirjamessuilta. Vieläkin sydäntä lämmittää, kun blogit saivat elävät kasvot.

Luulin, että messumatkani loppuu siihen. Haikeasti jätin jäähyväiset bloggaajille ja lähdin etsimään perhettäni - tai lähinnä mietin, kuinka monta lasta on jo eksynyt ja kuinka lujaa vauva huutaa. Ja mitä tapasinkaan! Hyväntuulisen miehen ja lapset Nintendon Wii-osastolla Tarinalaakson vierestä.

Ja sen jälkeen kaikki olikin silkkaa plussaa jo yli odotusten onnistuneen messuilun päälle: Lapset saivat valita uudet kirjat. Toisen tyttären kirja vaati aivan erityistä ponnistelua, mutta löytyi, kunhan ensin selvitettiin kirjasarjan kustantaja. "Mikä on kustantaja?" tyttö kyseli. Toinen tytär ja poikaviikarini löysivät kirjansa divarista, joka oli hienosti sijoittanut houkuttelevat lastenkirjansa Tarinalaakson liepeille.

Jossain vaiheessa vauva veteli pisimmät päiväunet puoleen vuoteen - siinä keskellä messuhuminaa - ja minä pääsin yksinkin kiertämään divareita ja kustantamojen osastoja. Olimme paikalla yhteensä viisi tuntia! Hyvin poukkoilevaahan se läsnä olo oli, mutta onnistui tekemään löytöjä, jotka esittelen piakkoin. Kaiken ihanuuden päälle tapasin kaksi hyvää ystävääni: Toinen oli sattumalta kuuntelemassa Jaetun lukemisen lumoa kanssani ja toisen tapasimme kahvilassa. Terveiset Anstille ja Netalle!

Nyt olen sitten nautiskellut messuhumusta lukemalla kirjablogeista hienoja koonteja kirjailijoiden haastatteluista ja lukupiireistä. Esimerkiksi messuilla tapaamani bloggaajat Kirjasfäärin Taika, Ilselän Minna, Lumiomenan Katja, Kirjainten virrassa Hanna, P. S. Rakastan kirjoja Sara, Koko lailla kirjallisesti Jenni, Poplaarin Pekka, Sallan lukupäiväkirjan Salla ja Kannesta kanteen Kaisa ovat jo raportoineet messukuulumisia. Teidät oli ihana tavata! Lisäksi ainakin Täällä toisen tähden alla -blogin Jaana, Luetut, lukemattomat Liisa, Järjellä ja tunteella Susa, Kujerruksia, Kulttuuri kukoistaa, Tarukirja, Lukutoukan kulttuuriblogin Krista, Kirjanainen, Leena Lumi, Marjatan kirjaelämyksiä, Kirsin kirjanurkka, Opuscolon Valkoinen kirahvi, Morren maailma ja Mari A:n kirjablogi ovat kirjoittaneet messuista. Toivottavasti tapaan joskus teidätkin! Ensi vuonna uudestaan!