Saarnaaja on Läckbergin dekkarisarjan toinen osa (suom. Outi Menna). Kuten ensimmäisen osan perusteella saattoi toivoa, Erica ja Patrik ovat tässä kirjassa avopari ja odottavat esikoistaan. Nyt Erica jää sivuosaan ja tuskailee kotona 8. kuulla raskaana, kun Fjällbacka hikoilee helleaallon kurissa. Siinä missä Läckbergin Jääprinsessaan liittyi tiiviisti kylmyys ja jää, nyt hehkuva aurinko on armoton kaikille.Patrik Hedstöm nousee tämän kirjan päähenkilöksi, eikä suotta. Sympaattinen poliisi on yhä sympaattisempi: töissä hän yrittää ratkaista kammottavia murhia ja kotona pitää tylisistyneen Erican ja kesäiset yllätysvieraat tyytyväisinä. Kotiolot tuovat kirjaan huumoria, joka tekee kirjasta helppolukuisen raskaasta aiheesta huolimatta.
Kirjan alussa ritarileikkejä leikkivä poika löytää naisen ruumiin, jonka alta paljastuvat kahden muunkin naisen luut. Selviää, että luut ovat vuodelta 1979, jolloin lähitienoolta katosi ratkaisemattomasti kaksi nuorta tyttöä. Tutkimuksissa selviää, että uhreja on ennen kuolemaansa kidutettu julmasti. Kun Fjällbackan leirintäalueelta sitten katoaa nuori tyttö, poliisin kilpajuoksu murhaajan kanssa alkaa.
Läckbergin toinen dekkari on jo tiivimpää kerrontaa kuin esikoinen. Se on myös jännittävämpi. Kirjan kertoja päästää lukijan seuraamaan myös uhrien tuskaa ja kärsimystä, ja aikahyppäykset istuvat luontevasti kerrontaan ja korostavat kiirettä, joka poliiseja piinaa.
Poliisin johtolangat päätyvät aina Hultien perheeseen. Perheen isoisä on ollut tunnettu saarnaaja ja ihmeparantaja, joka oli valjastanut omat poikansa tekemään ihmetekoja, eli parantamaan sairaita. Myöhemmin veljekset, jotka ovat kuin Kain ja Aabel, joutuvat riitoihin ja sukuhaarat erkanevat toisistaan. Kummallisia yhteyksiä ja salaisuuksia sukuhaarojen väliltä kuitenkin paljastuu tutkinnan edistyessä. Loppu onkin karmaiseva, ja saarnaajan perintö suorastaan kammottava.
Tunnelma ei onneksi jää täysin epätoivoiseksi, sillä Erican ja Patrikin lapsi alkaa syntyä ja lukija jää odottamaan sarjan seuraavaa kirjaa, jossa toivottavasti paljastuu, miten Erican ja Patrikin perhe-elämä vauvan kanssa sujuu. Toisaalta Erican sisko Anna palaa väkivaltaisen miehensä luo, ja lukija jää miettimään myös hänen ja hänen lapsiensa kohtaloa. Huomaan lukijana, että olen jo koukussa tähän dekkarisarjaan. Jään kuitekin myös odottamaan, että ylidramaattiset perhemysteerit saisivat vähän ilmaa ympärilleen. Epäuskottavat perhesalaisuudet murhien motiiveina syövät lukunautintoa, mutta toisaalta, tämä kirja toimi jo paremmin kuin ensimmäinen. Luen siis varmasti näitä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!