Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan

Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan, 2017 Alkuteos: See You in the Cosmos, 2016 Suomentaja: Terhi Kuusisto
Kustantaja: Aula & Co
Kansi: Jason Henry
Sivuja: 324
Mistä sain kirjan: joulupukki toi lapsille

Jack Chengin Kosmoskessa tavataan valikoitui vuoden ensimmäisen lukupiirin kirjaksi saatuaan täydet viisi tähteä Aamulehden arvostelussa. Kun sitten menin ostamaan kirjaa tamperelaisesta kirjakaupasta, se oli loppuunmyyty juuri samaisen arvostelun ansiosta. Kirja-arvosteluilla on todellakin merkitystä!

Hankin kirjan lopulta joulupukin pakettiin 12-vuotiaille kaksosilleni, ja he lukivatkin kirjan heti joululomalla. Ahmaisivat sen. Se on hyvän kirjan merkki, sillä aika kranttujahan nuo ovat  - ja hirvittävän tietoisia kirjallisesta maustaan. Lukevat kyllä armottoman paljon, mutta eivät mitä tahansa, mitä heille yritän tyrkyttää.

Kosmoksessa tavataan vei kyllä minunkin sydämeni saman tien. Ihastuin sen päähenkilöön, 11-vuotiaaseen Alex Petroskiin, joka on kiinnostunut raketeista ja päättää valmistaa oman tervehdyksensä ulkoavaruuden asukkaille, kuten hänen esikuvansa, Carl Sagan, teki vuonna 1977. Sagan lähetti tuolloin Voyager-luotaimen mukana kultaisen äänilevyn avaruuteen. Siihen on tallennettu muun mussa tervehdyksiä eri kielillä.

Nyt Alex lähtee Sharf-rakettifestivaaleille laukaistakseen oman rakettinsa ja sen mukana kultaisen iPodinsa tervehdyksineen avaruuteen. Hän on suunnitellut tarkasti, millaisia ääninäytteitä haluaa avaruuteen lähettää. Matkaseuranaan hänellä on Carl Sagan - hänen oma koiransa, jonka hän on siis nimennyt idolinsa mukaan.

Matka on alusta lähtien arvoituksellinen. Vaikka Alex tallentaa matkan etenemistä iPodilleen, hän ei selvästikään kerro kaikkea. Hän on epäluotettava kertoja. Lukijan mieleen nousee kysymyksiä: Miksi 11-vuotias matkustaa yksin koiransa kanssa? Eikö kukaan kysele hänen peräänsä? Kotona on äiti ja Los Angelesissa veli, Ronnie. Alexin isä on kuollut. Vai onko? Rakettifestivaaleilta matka jatkuukin selvittämään isän arvoitusta. Jotain löytyy, jotain katoaa.

Vähitellen Alexin ympärille alkaa kertyä ihmisiä, jotka auttavat häntä toteuttamaan unelmaansa. Alex nimittäin on niin vilpitön, että paatuneetkin sydämet alkavat lämmetä hänen seurassaan. Hän saa ihmisten parhaat puolet esiin.

Jotta on the road -meininki olisi tarpeeksi mielenkiintoinen, tarvitaan erikoisia tyyppejä matkaseuraksi. Tällainen on muun muassa Zed, joka on tehnyt vaitiololupaksen. Matkaan saadaan  hauskoja tilanteita, kun Zed raapustaa puheenvuorojaan liitutaululle ja Alex vastailee niihin puhumalla. Aikuisten monimutkainen maailma kohtaa 11-vuotiaan suoraviivaisemman järjestyksen monella muullakin tavalla matkan aikana.

Kirjan kerronta on toteutettu Alexin iPod-taltioinneilla. Hän kertoo iPodille tarinaansa ja kuvaa ympäristöä ja havaintojaan, eli pitää ikään kuin päiväkirjaa. Välillä äänessä on vain Alex, välillä kerronta on dialogia. Kerrontaratkaisu toimii yllättävän hyvin. Terhi Kuusiston suomennos on sujuvaa, ja kokonaisuus mutkatonta luettavaa.

Lukupiirikirjana teos herätti positiivisia ajatuksia. Paikalla olleet lapsetkin (10-13-vuotiaat) olivat lukeneet kirjan ja olivat kaikki pitäneet siitä. Vaikka kirja käsitteli surullisia aiheita, se jättää toiveikkaan olon. Suureksi teemaksi nousee huolenpito, joka on ilman muuta ihmisyyden ydintä ja onnellisuuden ehto. Tämän kirjan lukeminen tekee hyvää kaikenikäisille.

Kosmoksessa tavataan on luettu ainakin näissä kirjablogeissa: Kirjapöllön huhuilua, Luetut.net, Kirjakko ruispellossa, Yöpöydän kirjat, Eniten minua kiinnostaa tie ja Hemulin kirjahylly. Kuittaan kirjalla Helmetin vuoden 2018 lukuhaatseen kohdan 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.