TTT eli Top Ten Tuesday: Kymmenen rakkainta Tammen kultaista kirjaa

Nyt kun vietetään valtakunnallista Lukuviikkoa ja Luettua elämää -blogissani on tapahtuman kunniaksi lastenkirjaviikko, päätin tehdä ensimmäisen virallisen listaukseni. Top Ten Tuesday on The Broke and the Bookish -blogista lähtöisin oleva idea, jossa voi napata aiheen kuin aiheen ja laatia oman Top Ten -listansa.

Lastenkirjaviikkoni kunniaksi otin aiheekseni Tammen kultaiset kirjat, jotka kuuluvat ikäpolveni suomalaisten lapsuuteen. Lasten kuvakirjoja oli vielä 1970-luvulla suhteellisen vähän saatavilla - kotimaisia lastenkirjoja vielä vähemmän. Tammen kultaiset kirjat olivat lapselle suuri ilo, sillä ne olivat värikkäitä ja kirjojen aiheet iloisia ja opettavaisia. Lisäksi tekstiä oli suhteellisen vähän ja kirjan koko oli lapsen käteenkin mukava. Muistan, että meillä oli kotona näitä kirjoja muutama ja lisäksi jokaisella kirjastoreissulla piti etsiä niitä lisää. Äiti luki näitä ääneen paljon, mutta olisimme siskoni kanssa halunneet niitä omaksi enemmänkin.

1. Top ten -listani ykköseksi nousee kiistatta Maalarikissat-kirja. Meillä oli tämä omana ja äiti luki sitä usein ja tietyllä nuotilla. Nyt kun luen tätä omille lapsilleni, huomaan käyttäväni samaa rytmiä kuin äitini aikanaan. Lapsena kirjat ei ollut ykkössuosikkini, mutta nyt aikuisena se on noussut ylitse muiden.

Kirjassa on runomitta, joka ei ole kuitenkaan perinteisen helppo, vaan mukavasti yllätyksellinen. Maalarikissat Kasi ja Masi yrittävät sekoittaa lempiväriään vihreää ja kokeilujen jälkeen onnistuvat: Oi ihmeelliset kissat, Kasi ja Masi! Viimein he ihan sattumalta sekoittivat keltaista ja sinistä. Ja sitten he saivat väreistä näistä niin vihreää kuin ruoho on viheriäistä, kuin lehtipuu on vihreä, kuin saaret meren keskellä.

Lisäksi he näkevät kirjassa unta,  joka on kuvattu värikkäänä ja absurdina. Absurdius haittasi varmaankin lapsena, mutta nyt siitä nauttii. Kun sitten tarkistin kirjan suomentajan, niin sieltähän löytyi Kirsi Kunnas. Eipä siis ihme, että kirja iskee suoraan runosuoneen: Ja vihreän kissaneitosen vei koira vaaleanpunainen tanssin pyörteeseen--

2. Nukke ja minä -kirja on omani ja alkuperäisenä edelleen meillä luettavana (teipattuna, piirreltynä ja repaleisena tosin). Tämä oli lapsuuteni ihanuuksista ykkönen ja edelleen rakas kirja. Rakastin nukkeleikkejä ja pukuleikkejä ja tässä yhdistyvät molemmat pienen tytön unelmaleikit. Kirjan on suomentanut Helena Anhava!

3. Pannukakkupäivä kertoo Pikku Oo:sta, joka viettää ihanaa, aurinkoista kesäpäivää kotonaan maalla. Ikävä kyllä kotiväellä on paljon töitä ja pikku Oo on yksinäinen ja kaikessa tiellä. Saatuaan tarpeeksi toruja hän kiipeää puuhun piiloon mököttämään ja ihastuu ikihyviksi, kun häntä ruvetaan vihdoin etsimään. Kirjan tunnelmat muistuvat edelleen mieleeni, tarina on niin aidosti pienen tytön päivästä kertova.

Pannukakkupäivä poikkeaa selvästi kultaisten kirjojen amerikkalaistyylistä. Kanteen on päätynyt myös kirjailijan nimi, Edith Unnerstad, ja tunnelma on suomenruotsalaisen aurinkoinen. Pikku Oo on myös selkeästi persoona enemmän kuin kukaan toinen kultaisten kirjojen kuvaamista lapsista.

4. Kisu ja minä oli siskoni oma kirja, joka myös luettiin lähes palasiksi. Kirjan on kuvittanut Eloise Wilkin, kuten Nukke ja minä -kirjankin. Suomennos on Marjatta Kurenniemen, kuten melkein kaikissa näissä esittelemissäni kirjoissa. Tässäkin pienen tytön leikkimaailma on tavoitettu suloisesti, mutta nyt leikkikaverina on söpö kissanpentu.

5. Hyvää yötä Nalle Kalle on Richard Scarryn piirrosjälkeä. Siinä Nalle Kallen pitäisi mennä nukkumaan, mutta hän huijaa isäänsä kiipeämäällä tämän harteille. Sitten äiti ja isä muka etsivät häntä joka paikasta. Tarina on hauska ja sopii mukavasti iltasaduksi. Meillä tätä hartioille piiloutumista leikitään harva se ilta, ja idea on tietysti tästä kirjasta.

6, Richard Scarryn kynänjälki näkyy myös Nalle Nokikämmenen sivuilla. Tämä on hurjan jännittävä kirja. Muistan kuinka hirveää oli, että Nalle eksyi metsäpalossa äidistään ja lieskat kärvensivät hänen tassujaan. Enkä ole vieläkään varma, loppuuko kirja onnellisesti, kun Nalle Nokikämmenestä tehdään ihmisten maskotti metsäpaloja ehkäisevään työhön.

7.  Eläinten lastentarha on ihana suloisten eläinkuviensa takia. Kuvitus on Adéle Werberin. Kirjaa voisi pitää myös eräänlaisena lasten tietokirjana, sillä siinä kerrotaan eläinten elintavoista. Sellaista tietoa lapsille sopivasti pakattuna ei juurikaan ollut lapsuudessani tarjolla. Kirja oli paitsi suloinen myös tiedoiltaan kiehtova.

8. Pikku äiti on ihana samasta syystä kuin Nukke ja minä -kirja, eli se ylistää nukkeleikkien ihanuutta. Tällä äidillä on kuitenkin jopa kolme lasta hoidettavanaan. Kirja piti lainata kirjastosta aina, kun sen siellä näki. Nyt minua huvittaa kirjan viimeinen sivu: "Kyllä meillä äideillä on paljon puuhaa."

9. Neljä pientä kissanpoikaa oli myös lapsuudessani  kirjastosta lainassa - ja harvinaista herkkua. Kirjassa kissaäidin neljä kissanpentua etsivät paikkaansa maailmassa. Jokaisen tarinasta tulee erilainen. Mieleen tulivat mummolan kissat ja niiden jokakesäiset, suloiset pennut (jotka jossain vaiheessa kesää aina hävisivät jonnekin).

10. Kalle kani on Kalle-poikani suosikkikirjoja. Olen lukenut tämän neuvokkaan ja rohkean Kalle Kanin seikkiluista vasta nyt aikuisena (kymmeniä kertoja ja monta kertaa peräkkäin), mutta ihastunut kirjaan, koska siinä on myös sopivasti jännitystä. Ilkeä näätä siinä vainoaa kanien sisarusparvea, mutta yhteistyöllä pahis saadaan karkotettua.

Tammen kultaiset kirjat on kulttuuriteko vailla vertaa. Aikana, jolloin kotimaista lastenkirjatuotantoa oli vähänlaisesti, käännöskirjat tulivat todella tarpeeseen. Kuinkahan monen suomalaisen lukuinto on näistä kirjoista lähtöisin? Nyt Tammen kultaiset kirjat ovat taas muotia, kun niistä on julkaistu uusintapainoksia. Siskoni on tilannut kirjakerhosta nämä melkein kaikki. Hän muistaa pitäneensä kirjoista, koska ne olivat sopivan lyhyitä, jotta hänkin jaksoi ne hyvin kuunnella.

Aikuislukija voisi tietysti kerätä myös Tammen kultaiset kirjat -inhokkilistansa, sillä onhan näissä paljon amerikkalaista 50-lukulaisuutta ja stereotypioita. Opettavaisuus on myös paikoin alleviivattua. Mutta näihin liittyy myös paljon lämpöä ja turvallisuutta, äidin ääni ja kauniit kuvat. Jotakin ajatontakin näissä on, sillä kyllä Tammen kultaiset kirjat maistuvat myös nykylapsille!

Mitkä ovat sinun suosikkejasi Tammen kultaisista kirjoista?