Mika Waltari: Kiinalainen kissa

Mika Waltari: Kiinalainen kissa, 2. painos, 2008
Kuvittaja: Leena Lumme
Kustantaja: WSOY, 1932




"Kaikkein kauimpana Maan ja Meren takana on maa, jonka nimi on Eurooppa", sanoi vanhin Manda-Riini. "Se on pieni ja mitätön maa, mutta siellä asuu suuria, valkoisia ihmisiä, jotka puhuvat lankoja pitkin ja ilman lankojakin."
"Hui!" sanoivat kaikki Manda-Riinit. "Se on ihmeellistä." Ja heidän piippunsakin sanoivat "kurk-kurk" pelkästä ihmetyksestä.
"Ja siellä on kaupunki, jonka  nimi on Pariisi", sanoi nuorin Manda-Rini, joka oli vielä niin nuori, ettei hän saanut polttaa piippuakaan muuten kuin salaa. --

Mika Waltarin Kiinalainen kissa on ilmestynyt alun perin vuonna 1932. En ollut sadusta kuullutkaan, ennen kuin vein lapset katsomaan Haiharan nukketeatterin esitystä Kiinalainen kissa ja ihastuin kauniiseen esitykseen. Myös lapset pitivät kovasti näkemästään. Pian sen jälkeen törmäsin alennusmyynnissä tähän Leena Lumpeen kuvittamaan lempeän riemulliseen painokseen vuodelta 2008.

Kiinalainen kissa on kullanvärinen, ja sillä on niin pitkä häntä, että se saattaa kiertää sen kolme kertaa alaruumiinsa ja käpäläinsä ympäri. Se on älykäs, mutta luonteeltaan vaatimaton kissa, jota koko suku ihailee. Koska se on taipuvainen mietiskelyyn, se ymmärtää, että vaikka olisi kuinka viisas, niin pelkästään ajattelemalla ei voi oppia kaikkea.

Eräänä päivänä kiinalainen kissa kuulee Manda-Riinien puhuvan Euroopasta ja Pariisista. Se ei tiennyt muita maita kuin Kiina olevan olemassakaan. Mutta nyt sille syntyy valtava halu päästä näkemään maailmaa ja lähteä Pariisiin, sillä se ajatteli, että jos maailma kerran on niin suuri, niin ei voi oppia mitään eikä tietää mitään, ellei lähde liikkeelle ja kauas pois.

Kissan matkasta tulee jännittävä, sillä se joutuu ensin matkustamaan laivalla pitkin Sinistä Virtaa, jossa asuu kissoja syövä vesihärkä. Sitten se etsii satamasta laivaa, jolla pääsisi Eurooppaan. Laivamatka puolestaan on hurjista hurjin, sillä kissa käy ankaraa sotaa rottien kanssa. Rotat joutuvat jättämään laivan, ja rottien kuningas Paljashäntä IV Suuri ystävystyy vastustajansa kanssa.

Pariisi on ihmeellinen - ja eikös tästä kuvauksesta tee mieli lähteä haistelemaan Pariisin kevättä: Se katseli Pariisia, joka loisti ja kukki ja säteili sen alapuolella sinisen ja ruusunpunaisen taivaan alla. Kadut liukuivat talojen lomitse kuin kiiltävät vyöt, autot huusivat kevään riemua, kastanjat loistivat valkein, jäykin kynttiläkukkasin bulevardeilla, ihmiset nauroivat, ja keltaiset ja vihreät ja punaiset autobussit mörähtelivät hiljaa elämisen ja olemisen nautintoa.

Kiinalainen kissa on täynnä salaista viisautta ja Pariisin lumoa. Ainut kirjan hengestä hiukan poikkeava jakso on sota rottia vastaan, sillä se on raaka ja aika pitkä sotatarina keskellä matkakertomusta. Mietin, olisiko Waltari kirjoittanut siihen kiinalaisen sotataidon tuntemuksensa Sun Tzun Sodankäynnin taito  -klassikon pohjalta vai olisiko siinä ensimmäisen maailmansodan vaikutus vielä näkyvissä. Oli miten oli, viisivuotias poikani halusi lukea nimenomaan rottasotakuvauksen moneen kertaan.

Waltarin huumori on joka sivulla läsnä. Maailman ilmiöt, ihmiset ja eläimet, Pariisi ja Kiina heräävät eloon. Leena Lumpeen kuvitus seuraa tarinaa värikkäänä ja hymy huulilla. Vaikka kiinalaisesta kissasta tulee Pariisissa kuuluisa, se palaa lopulta Kiinaan viisaana ja kokeneena kissana: Se istuu yhä Sinisen Virran rannalla Kiinan Muurin vieressä ja imee isoavarvastaan ja uneksii istuallaan. Ja sen on hyvä ja kaikkein paras olla, sillä Lootuksensyöjät tietävät kaiken ja ovat nähneet kaiken ja ymmärtävät kaiken. Ja juuri sen tähden he tietävät, että kaikkein paras on istua ja uneksia ja imeä isoavarvastaan Sinisen tai Vaaleanvihreän Joen rannalla.