Lukupiirin Skotlanti
Kuulun kolmeen lukupiiriin, jotka ovat keitaitani arjen erämaassa. Miten ihanaa on tavata ystäviä ja keskustella kirjoista! Lukupiireissä yhdistyy monta rakasta asiaa: ystävät, kirjat ja hyvä ruoka.
Kesäleiriystävien lukupiiri on toiminut nyt kolme vuotta periaatteella, että luetaan kokonainen vuosi jonkin maan kirjallisuutta ja sitten tehdään matka kyseiseen maahan. Teemavuosina on vietetty Ruotsi-, Viro- ja Skotlanti-vuodet. Skotlannin-matka ei nyt kuitenkaan toteutunut, sillä liian moni suunnitelma osui päällekkäin, eikä kukaan sitten päässyt lähtemään matkaan. Minun matkani esteenä oli puolivuotias poju sekä kolme muuta pientä kesälomalaista.
Kotisohvalta olen kuitenkin vähän kurkistellut skotlantilaismaisemia. Pari viikkoa sitten katselin viimeisimmän James Bond -leffan, Skyfallin, ja kyllä siinä skottikartano pantiin palasiksi melko tehokkaasti. Että siis James Bondkin on juuriltaan skotti - no totta kai. Lisäksi tv-sarja Ylämaan kettu on vilautellut karuhkoja ja kauniita maisemia ja skottimurretta. Pieniä murusia Skotlannista on siis välittynyt kotinurkkiin myös tv-ruudusta.
Tämän kesän lukupiiritapaamisessa listasimme vuoden aikana luettuja kirjoja ja päätimme uuden kohdemaan. Uudeksi lukumaaksi valittiin lopulta Irlanti. Nyt kaikkien mielessä siintävät Irlannin vihreät nummet ja kirjailjoiden Dublin - ehkä vähän myös hyvässä seurassa nautittavat Guinness-tuopilliset. Ensi kesänä viikonloppumatka Vihreälle saarelle onnistunee minultakin.
Lukemani skottikirjat
Oma ihastukseni skottikirjallisuuteen syttyi pari vuotta sitten Ann Cleevesin Shetlanti-dekkarisarjan pohjalta. Olen vuosia haaveillut pääseväni Edinburghin teatterifestivaaleille, näkeväni Skotlannin Ylämaat ja pääseväni maistelemaan mallasviskejä. Cleevesin lempeät ja viihdyttävät dekkarit luettuani olen haaveillut pääseväni Shetlantiinkin. Kaikki tämä jäi nyt vielä näkemättä, mutta ehkä haavematka toteutuu joskus. Ainakin olen lukenut ahkerasti skottikirjallisuutta. (Jos tarkkoja ollaan, niin Ann Cleeves ei ole skotlantilainen, vaan asuu Pohjois-Englannissa, mutta on ollut töissä Shetlanninsaarilla mm. lintubongareiden suosimassa majakassa, jollaiseen Sininen sarastus -kirja sijoittuu.)
Luin vuoden aikana yhteensä 14 skottikirjaa. Skottikirjallisuuden tähtihetkiä minulle olivat R. L. Stevensonin kirjat, joita luinkin peräti neljä: Musta nuoli, Aasin kanssa matkalla Sevennien vuorimaalla, Itsemurhaklubi ja Huomispäivän lauluja. Satuja aikuisille. Tuntui kuin olisin tavannut Stevensonissa ystävän vuosisadan takaa. Olen aiemmin lukenut Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde -kirjan, joka oli yllättävän hyvä ja moderni kirja vielä nykylukijallekin. Nyt viihdyin Aasin kanssa matkalla ja Itsemurhaklubilla erityisen hyvin. Myös Huomispäivän laulut olivat viehättäviä ja outojakin tarinoita. Musta nuoli oli turhan kömpelösti käännetty ja ehkä jo aikansa elänyt nuortenkirja. Stevensonin Aarresaari jäi vielä lukematta, vaikka Mauri Kunnaksen version tuosta legendaarisesta seikkailusta olenkin lukenut ääneen monet kerrat tänä vuonna.
Toinen 1800-luvun skotlantilainen kynäniekka, Walter Scott, tuli tutuksi Ivanhoe-klassikollaan. Vihdoin sain luettua hyllyssäni jo kauan maanneen klassikon, ja kirjasta jäikin vallan hyvä mieli. Se oli romanttista, historiallista kerrontaa, jossa seikkailivat ritarit ja kuningas Richard Leijonanmieli, Robin Hood ja tietysti Ivanhoe ja kauniit neidot.
Nykylastenkirjallisuuden hittinikkaria, J. K. Rowlingia olivat lukeneet lähes kaikki lukupiiriläiset, minäkin nyt kolmen ensimmäisen Harry Potterin verran. Rowlingin uusin kirja, Paikka vapaana, jäi minulta lukematta, mutta muut lukupiiriläset olivat lukeneet sitä. Kaikki heistä ovat aikoinaan lukeneet myös Potterinsa. Toinen lastenkirjailija, jonka teoksen luin, oli Kenneth Grahame, jonka Kaislikossa suhisee oli iki-ihana kirja ystävyydestä. En ollut kirjaa aiemmin lukenutkaan, mutta nyt luin sen lapsilleni ääneen.
Itse yritin haalia myös käsiini skottidekkareita, sillä olen sitä mieltä, että dekkarit kertovat usein yhteiskunnasta enemmän kuin perinteiset lukuromaanit. Niinpä luin Ian Rankinin, Denise Minan ja Philip Kerrin dekkareita, yhden jokaiselta. Ian Rankinin Riippuva puutarha kertoi alamaailman välienselvittelyistä, eikä jaksanut innostaa. Denise Minan Veripelto puolestaan oli varsin kiinnostava dekkari, joka sijoittui 1980-luvun Glasgow'hun ja parani lukemisen aikana. Philip Kerrin Liekit Berliinissä sijoittuu 1930-luvun Berliiniin, joten se ei paljon skotlantilaisuutta valaissut. Eikä skotlantilaisuus paljoa avautunut Alexander McCall Smithin Botswanan iloiset rouvat
-dekkaristakaan. Mutta viihdyttäviähän nämäkin dekkarit olivat.
Ian McEwanin Sovitus kuuluu löyhästi skottikirjaillisuuteen, koska kirjailijan isä on skotlantilainen. McEwan ei paljon esittelyjä kaipaa. Hän on yksi tämän hetken suosikkikirjailijoistani, ja Sovitus on aivan loistava kirja. Eräs lukupiiriläinen oli ehtinyt jo lukea McEwanin uusimman, Makeannälän, mutta minä en ole vielä saanut kirjaa käsiini.
Skotlannista Irlantiin
Jäiköhän joku skottikirjailijasuuruus nyt lukematta? Vinkatkaa, jos huomaatte jonkun puuttuvan! Mieluusti pitäisin skotitkin lukulistoillani.
Pöydälläni on vielä yksi skottikirja korkkaamatta, mutta mieleni on jo vahvasti irkkukirjallisuudessa. Yhden irlantilaisopuksen olenkin jo tänä vuonna lukenut, nimittäin iki-ihanan lastenkirjan, Chris Haughtonin Voi sinua, Sulo! -kirjan. Nyt kaipaisinkin uusia vinkkejä teiltä lukijoilta: keitä irlantilaiskirjailijoita te suosittelisitte?
Jos minulta kysytään, skottikirjailijoista ylitse muiden on Irvine Welsh. Miehen kirjat eivät taatusti ole kaikkien makuun, mutta en silti voi olla mainitsematta. :)
VastaaPoistaIrlantilaisista suosikkini on Roddy Doyle, jonka kirjat ovat helpommin sulavia kuin Welshin.
Welshin Paskan luin juuri blogini perustamisaikoihin, mutta jostain syystä en halunnut aloittaa blogiani sillä. :D Trainspotting on lukematta. Aika vastenmielistä tarinaa oli tuo ensimmäinen lukukokemukseni Welshiltä, mutta luin loppuun...
PoistaDoylelta on yksi kirja hyllyssäni. Tartunpa siihen.
Olet siis selvinnyt Welshin inhottavimmasta kirjasta! Se on hyvä alku – tai loppu, jos niikseen tulee. :D
PoistaMikä Doylen kirja sinulla on?
Komppaan Saran Tóibín-kehuja, hieno kirjailija.
Jep, luulen, että Paska on vaikea ylittää jopa omassa lajissaan. :) Mutta todennäköisesti voisin muutakin Welshiä yrittää.
PoistaDoylen kirja on Nimeni on Henry Smart. Se on joskus tullut kuukaudenkirjana jostain kirjakerhosta.
Tóibín onkin minulle aivan tuntematon tapaus. Pitänee tutustua.
Oih ja voih, Skotlantiin haluaisin minäkin. Ja Irlantiin myös. Ja lukupiirikin olisi kiva. :)
VastaaPoistaIrkkukirjailijoista pidän John Boynesta ja Oscar Wildesta. Myös Cecelia Ahernin kirjat ovat ihan kohtuullisia.
Lukupiiri kannattaa perustaa heti!
PoistaOnneksi kirjojen avulla pääsee välillä reissaamaan, vaikkei kotoaan lähtisikään. Irlanti siintää jo unelmissani.
Wilden Dorian Grayn muotokuvan olen lukenut ja pidin kovasti. Boynea ja Ahernia pitänee kokeilla. Kiitos vinkeistä!
Oi, kerrassaan ihana lukupiiri-idea! Ja Irlanti! Suosittelen ehdottomasti lukemaan Hanna Tuurin Irlannista kertovia matka kertomuksia. Häneltä on ilmestynyt myös romaani, mutta itse pidin enemmän hänen arjestaan kertovista matkakurjoista. Ja Maeve Binchy on kanssa ihana, ainakin vanhempi tuotanto. Ja miksei Cecelia Ahernkin.
VastaaPoistaKiitos Hanna Tuuri -vinkistä, en ollut matkakirjoista kuullutkaan! Binchyllekin pitänee antaa mahdollisuus.
PoistaVoi että, tämä oli aivan ihana postaus! <3 :)
VastaaPoistaMinä rakastan Brittein saaria, ja toivon todella että pääset ensi kesänä ihanaan Irlantiin, ja mahdollisimman pian myös sinne Skotlantiin. <3 Olen matkustellut jonkin verran kummassakin, ja erityisesti Irlantiin sydämestäni on jäänyt iso palanen. Skotlantikin on ihan mielettömän ihana, ja Ylämailla on jotain ihmeellistä taikaa.
Nyt tulisi muutama painava irkkukirjasuositus! Luin viimekeväisellä Irlannin-matkallani kaksi aivan järkyttävän ihanaa kirjaa (enkä ole vielä postannut kummastakaan, hyi häpeä!). Regina McBriden Ennen sarastusta (kirjailija on yhdysvaltalainen, mutta asunut Irlannissa, ja teos sijoittuu Irlantiin) ja Seamus Deanen Lukuhetkiä pimeässä (irlantilaisen kirjailijan aivan superihana kirja, taatusti tämän vuoden top-viitosessani vielä vuoden lopussakin). Lisäksi suosittelen irlantilaista Colm Tóibínia, joka on ihana! <3 Olen lukenut mieheltä romaanin Brooklyn ja novellikokoelman Äitejä ja poikia, ja rakastanut kumpaakin. Ja jo Sonjan mainitsemaa Hanna Tuuria suosittelen myös, hän on asunut vuosia Irlannissa ja kirjoittaa isänsä tavoin kaunista ja sujuvaa tekstiä, kuvailee lempeästi Irlantia ja irlantilaisia. Bloggasin keväällä Tuurin Tuulen maasta, se on ihana kirja ja siitä voisi olla hyvä aloittaa.
Jos kevyemmän kirjallisuuden nälkä iskee, suosittelen Marian Keyesiä. Nainen on ehdoton suosikkini kaikista chick lit -kirjailijoista. Ja Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua on ihana (muista Ahernin kirjoista en kylläkään ole ollut niin innostunut). Ja ai niin, John Boyneakin voisin suositella. Tämänkeväinen uutuuskirja Kuudes mieskin oli melkoisen hyvä lukukokemus.
Yhtä kotimaista kirjaa voisin vielä suositella: Riitta Jalosen Todistaja Brigitin talossa. Kaunis ja koskettava pienoisromaani joka sijoittuu osin Irlantiin - toimii loistavasti matkakuumeen herättäjänä! :)
Anteeksi tämä sekava ja innostunut megakommentti, mutta tässä postauksessa oli kaikkea niin ihanaa etten meinaa housuissani pysyä! :) Skotlanti! Irlanti! Ihania kirjoja, ja vielä lukupiirikin! <3 <3
Kiitos kauniista sanoista! Ja kiitos innostuneesta kommentista - olen aivan yhtä innoissani.
PoistaKirjoitin kaikki nuo kirjailija- ja kirjasuosituksesi muistiin. Meillä on jo lukupiiriläisten lista kerättynä, mutta tässä tuli viisi aivan uutta vinkkiä. Aion lisätä ne heti listoillemme. Eilisiltä Työväenkirjallisuuden päivillä ostin kolme James Joyce -suomennosta ja Oscar Wilden esseitä. Niistä voisin aloitella irkku-urakkaani ja sitten haalia kirjastosta lisää listani kanssa.
Ihanaa, kun olet noin innoissasi. Muistelen, että kävin keväällä ihailemassa Irlannin-matkan tunnelmiasi blogissasi. Minäkin olen kerran käynyt saarella ja ihastuin ikihyvikseni kaikkeen siellä. Nyt pääsen sinne toivottavasti toisen kerran elämässäni. Toivottavasti sinäkin pääset pian taas Brittein saarille!