keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Seita Vuorela: Lumi

Seita Vuorela: Lumi, 2016
Kustantaja: WSOY
Kansi: Terhi Ekebom
Sivuja: 234
Mistä sain kirjan: oma ostos



Seita Vuorelan Lumi edustaa kunniakkaasti kotimaista nuortenkirjallisuuden perinnettä, jossa ajankohtaisiin aiheisiin tartutaan suoraan ja kiertelemättä. Asiat kerrotaan sellaisina kuin ne ovat, ja nuorten elämä on sellaista kuin se täällä pohjolan perukoilla on. Vuorela kuitenkin myös uudistaa tätä realistisen kerronnan perinnettä tuomalla siihen maagista realismia ja nyt myös sadun maailmaa.

Lumi jäi tekijältään kesken, mutta ystävä Vilja Tuulia Huotarinen saatteli kirjan maailmalle ja hienoin tuloksin. Teos tekee kunniaa liian varhain kuolleelle kirjailijalle, jonka tuotanto jää elämään.

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Siamakista, joka on paennut perheensä kanssa Iranista Suomeen. Siamak on asunut täällä 6-vuotiaasta lähtien ja pitää itseään suomalaisena. Hän on sopeutunut lumeen ja erityisesti jäähän, jolla hän liikkuu vaivattomasti. Hän on lupaava nuori jääkiekkoilija. Hän haluaisi myös unohtaa kaiken vanhan. Persialainen kulttuuri, hänen juurensa, painavat kahleina kaikessa. Iranissa ei ole mitään hyvää. Varsinkin, kun suomalaiset kaverit niputtavat hänet milloin terroristiksi milloin muslimiksi ja milloin miksikin. Leikkiähän se on, mutta silti se ruokkii Siamakin vihaa.

Toinen kirjan päähenkilö on Atisha, Siamakin lapsuudenystävä, joka joutuu pakenemaan nyky-Iranista, jossa hänen bloginsa on poliittisesti uhkaava. Atisha tulee asumaan Siamakin perheeseen, hän tunkeutuu jopa jäälle, ja yhtäkkiä Siamak joutuukin kasvotusten juuriensa kanssa ja muistot alkavat palata. Se tekee kipeää.

Atishan hahmo on salaperäinen ja kiehtova. Hän tuo mukanaan sadun ja tarinat menneisyydestä. Siamakin ja Atishan tarina alkaa sekoittua H. C. Andersenin satuun Lumikuningatar, jossa lapsuudenystävät, Kai ja Gerda ovat samanlaisessa tilanteessa kuin Siamak ja Atisha. Kai katoaa lumikuningatten vaunuissa pohjoiseen, jossa hänen sydämensä kylmettyy. Häntä uhkaa myös lumikuningattaren viimeinen suudelma, joka tarkoittaa kuolemaa. Gerda lähtee etsimään häntä, ja pelottavan matkan jälkeen saakin hänet pelastettua.

Miten käy Siamakin ja Atishan? Tosielämässä kaikki ei ehkä kuitenkaan pääty niin onnellisesti kuin saduissa päättyy. Kirjan tapahtumat alkavat suistua hallitsemattomiksi eräissä kotibileissä. (Tämä on juuri sitä suomalaisen nuoruuden ydinaluetta, jonka kuvaukset herättävät tällaisessa keski-ikäisessä ihmisessä sekä surua että häpeää.) Juoni käy jännittäväksi ja siihen tulee on the road -meininkiä.

Kirja on teemoiltaan puhutteleva. Kahden kulttuurin kohtaaminen on kuvattu oivaltavasti ja riipaisevasti. Siamakin tunteet ovat aidon tuntuisia ja nuorten ajatusmaailmaan on helppo eläytyä. Iranin lähihistoria valottuu hienosti ja sekoittuu taianomaisesti suomalaiseen kylmyyteen. Nuorelle tämä kirja on aarre. Se ei ole liian helppo eikä siirappinen, vaan vaatii lukijalta pientä ponnistelua, joka palkitaan hienona lukuelämyksenä. Kirjan kielikin on kaunista. Toivoisin, että nuoret innostuisivat kirjan luettuaan lukemaan myös H. C. Andersenin satuja, ainakin Lumikuningattaren - satua ei ole koskaan elämässä liikaa.

Jos saisin jakaa palkinnon vuoden 2016 kauneimmalle kirjankannelle, se olisi tässä. Terhi Ekebom on vanginnut kanteen sekä pohjoisen että etelän, lämmön ja lumen. Siitä voi hahmottaa Kaspianmeren rannat, joilta joutsenet palaavat kesäksi pohjoiseen. Oivaltavasti joutsenet kertovat, että maailmamme eivät ehkä olekaan niin kaukana toisistaan kuin yleensä ajatellaan - ehkä kaikki tällä maapallolla onkin yhteistä.



Lumi on luettu useassa kirjablogissa ja se on kerännyt paljon myönteistä huomiota. Teos oli ehdokkaana Finlandia junior -palkinnon saajaksi vuonna 2016 ja se saikin Lukija-Finlandian. Linkitän tässä Oksan hyllyltä -kirjablogiin, jossa on puolestaan linkkejä muihin blogeihin.

Kirja oli lukupiirikirjana, ja suurin osa piti kirjasta kovin, varsinkin eräs meistä, jonka lapsuuden lempisatu on juurikin Lumikuningatar. Realismin ja sadun yhdistäminen koettiin myös ongelmallisena, koska yhtymäkohtien miettiminen voi olla lukijalle vaikeaa, jos satu ei ole tuttu.

Luin kirjan viime vuoden puolella, jolloin se täytti HelMetin vuoden 2016 lukuhaasteen kohdan 33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt teos. Tänä vuonna se sopisi myös moneen HelMetin haastekohtaan.

10 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, tämän kansi on ihan hurjan kaunis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miellyttää silmää ja myötäilee kirjan sisältöä hienosti - napakymppi! <3

      Poista
  2. Tökkäsen tätä listallani ihan jo tuota Helmetin haastettakin silmällä pitäen.

    Kansi on kiinnostava, mutta värimaailmaan en ole ihan tyytyväinen. Aina sitä jotain pitää mutista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä erinomainen nuortenkirja. Minua tuo sadun ja reaalimaailman yhdistäminen kiehtoi. Juoni ei ollut valmiiksi pureskeltu ollenkaan.

      Mutise vaan. ;)

      Poista
  3. Ilmeisesti tähän uuteen painokseen on vahvistettu värejä. Kun luin aiempaa kirjaa, värit olivat vähemmän kirkuvia, yläosa vaaleansininen ja lumi vähemmän vaaleanpunaista sekä alaosa ei noin punaista. Se oli kaunis kansikuva.
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/10/seita-vuorela-lumi.html
    Kirja on ihana ja äänestin sitä parhaimmaksi, koska en ollut vielä lukenut Juuli Niemen kirjaa, jolle suon voiton täydestä sydämestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että kuvankäsittelyn kirkastus vielä kirkasti värejä - mielestäni ei kylläkään, koska yritin pitää luonnonvalon hyvänä ja oikeana.

      Juuli Niemen kirjakin kiinnostaisi kovasti. Jos se on vielä parempi kuin tämä, niin kyllä on ollut hyvä nuortenkirjavuosikin viime vuonna.

      Poista
  4. Minäkin pidin tästä. Pidin muös Juuli Niemen kirjasta, jonka luin ensin. Nämä ovat aika tasavahvoja teoksua, mutta pidän ehkä Niemen kirjasta vähän enemmän, koska tässä jotenkin loppu lässähti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niemen kirja kiinnostaa kovin. Hyvät nuortenkirjat ovat tervetullutta luettavaa!

      Minusta kirjan loppu oli hieno. Se jäi monitulkintaisesti auki.

      Poista
  5. Tässä on ehkä nyt se yksi nuortenkirja, joka tällaisten keski-ikäistenkin pitäisi vuodessa lukea.

    Kirjan kansi on hieno - ja kiitos sinun, nyt se tuntuu entistäkin upeammalta; Mitä symboliikkaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Kaisa Reetta! Kannattaa ehdottomasti lukea tämä. Satu teki tästä erityisen kiehtovan kokonaisuuden. Persialainen kulttuuri tuli myös tutuksi.

      Poista

Kiitos kommentista!