keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat, 2017
Kustantaja: Otava
Kansi: ?
Sivuja: 263
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta



Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat teki melkoisen tempun kipuamalla esikoiskirjana suoraan Finlandia-ehdokkaaksi. Saman tempun tekivät kolme vuotta sitten Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Anni Kytömäen Kultarinta - hienoja kirjoja nekin.

Valas nimeltä Goliat kertoo kahden kulttuurin ja maan vaikutuksessa kasvamisesta, oman identiteetin etsimisestä ja suvun kohtaloista. Samanlaisia aiheita käsittelevät myös Ranya ElRamlyn Auringon asema ja Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia, jotka molemmat ovat kirjailijoiden esikoisteoksia ja nousivat ilmestymisvuosinaan kotimaisen kirjallisuuden kärkikaartiin. Kulttuurien ristiaallokossa hioutuu kirkasta proosaa.

Sandun esikoisteos kertoo Alban elämästä ja perheestä. Alban isä on romanialainen ja äiti on suomalainen. Alba on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Suomessa, mutta kesät on kuitenkin vietetty Romaniassa isovanhempien luona. Sinne palataan kirjan alussa isoisän, Suden, ruumiinvalvojaisiin. Kun lähisuku on koolla Punaisessa kylässä, Alban muistot ja Romanian historia alkavat limittyä. Alba alkaa myös nähdä itsensä selkeämmin.

Teos on hyvin ehjä kokonaisuus. Se on rakenteeltaan mietitty ja tasapainoinen. Perheen tarina ja Romanian historian vuorottelevat ja historia vaikuttaa perheen elämään. Romanian historian raamit ovat tuttuja kaikkien Itä-Euroopan entisten sosialististen valtioiden historiasta: kolhooseja, puutetta, manipuloituja vaalituloksia, diktaattorin mielivaltaa ja muunneltua totuutta. Niiden ohessa ihmiset rakastuvat, perustavat perheen, rakentavat kodin, kasvattavat lapsensa ja hankkivat elantonsa.

Susi on ollut salaisen poliisin palveuksessa, ja häntä on vihattu kylässä, mutta isoäiti Flavia on  hankkinut sosiaalista statusta länsitavaralla. Perhe on nimittäin ollut sen verran onnekas, että molemmat pojat ovat päässeet muuttamaan ulkomaille: "Muuttaminen toiseen maahan..." isäni aloittaa. - - "...kaikki oli niin outoa.- - Ehkä kaikkein kivuliainta on se, kun et voi ilmaista itseäsi omalla kielelläsi, et voi pukea ajatuksia kaikkine vivahteineen suoraan sanoiksi vaan joudut kääntämään ne." (S. 201.)

Oman kotimaan jättämisestä täytyy selvitä jotenkin. Alban sedän perhe on muuttanut Amerikkaan ja kehittänyt siellä oman selviytymistapansa, Alban isä on puolestaan uponnut työhönsä. Albakin on jollakin tavalla juureton. Hän  matkustaa kahden maan väliä ja takertuu rakkauteen, jonka vuoksi hän on valmis olemaan mitä milloinkin.

Valas nimeltä Goliat kertoo juurettomuudesta ja sopeutumisesta, ja tekee sen hienovireisesti, alleviivaamatta. Kaikkein eniten nautin kolmesta rakkaustarinasta, jotka ovat juuri niin samanlaisia ja erilaisia kuin rakkaus aina on. Kiitän myös sitä, että Sandun kieli ei kikkaile liiallisella kauneudella, vaikka kauneutta ja tarinankerronnan taikaa kirjassa on paljon.

Tuntuu, että Alban tarina on nyt vasta alkamassa, kun hän on saanut Punaisen kylän tarinat jonkinlaiseen järjestykseen. Vaikka hän on päähenkilö ja muistelija, hänestä itsestään kerrotaan yllättävän vähän. Ehkä Alban tarina jatkuu vielä.

Kirjailija Sandu osoittaa esikoisteoksellaan olevansa aivan valmis kirjailija. Toivoisin, että satujen taika veisi hänet täysin mennessään, sillä niistä Valas nimeltä Goliat sai oman värinsä, jonka toivoisin syvenevän entisestään.



Valas nimeltä Goliat on luettu blogeissa Reader, why did I marry him, Kirja vieköön! ja Mitä luimme kerran.

9 kommenttia:

  1. Tämä kirja olikin jäänyt minulle aika tuntemattomaksi tuosta Finlandia-finalistien joukosta, joten kiitos sen esittelemisestä! Sen verran se alkoi kiehtoa, että oli pakko laittaa varaukseen. Jono on toki pitkä, mutta hyvinhän tämän ehtii lukea vaikka ensi vuonnakin, aihe ei ole suinkaan vanhentumassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä aiheet eivät vanhene, vaan varmaankin lisääntyvät tulevaisuudessa. Kahden (tai useamman) kulttuuriin välissä elää yhä useampi suomalainen ja se on hyvä asia.

      Luulenpa, että kirja kerää vielä paljon ystäviä.

      Poista
  2. Voi että. Mietin juuri, että ehtisinkö lukea tämän ennen ensi viikkoa. Olen lukenut vain yhden F-ehdokkaan, Niemen, ja tämä on sellainen, josta voisin myös pitää kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti pitäisit tästä, Katja! Kirja on taidokkaasti kirjoitettu ja tuore. Pidin kovasti, vaikka Niemi on henkilökohtainen suosikkini F-taistossa.

      Poista
  3. Tämä oli aivan hurmaava ja jollain lailla lempeä ja lämmin. Alba ymmärsi niin hyvin isäänsä ja äitiään, jotka tytön lapsuudessa ottivat kiivaasti välillä yhteen. Satumainen tunnelma. Lujasti uskon että Sandun tarinat jatkuvat yhtä valovoimaisina. Äänestin tätä F-voittajaksi, koska muita en ehdi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempeyttä ja lämpöä tässä oli paljon. Alban muistot olivat värikkäitä ja satujen maailma oli kiehtovaa. Ihmiskohtalot tulivat luontevasti lähelle.

      Poista
  4. Mitä enemmän luen tästä kirjasta blogeista, sitä enemmän varmistun että minunkin pitää tämä lukea. "Siirtolaisuus", juurettomuus ja sopeutuminen kiinnostavat aiheina paljon. Kirjan nimi häiritsee minua, en tiedä miksi. En oikein pidä siitä, mutta ehkä nimi avautuu kun on lukenut kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan nimi kyllä avautuu sinulle lukiessasi aivan varmasti. Sehän on salaperäinen ja symbolinen tarkoituksellisesti.

      Minuakin kiinnostavat aiheina juurettomuus ja sopeutuminen, vaikken ole sellaisia itse kokenut, mutta moni nykysuomalainen on. Ja tietysti meillä on karjalaisetkin omasta takaa.

      Luulenpa, että pitäisit tästä kirjasta.

      Poista
  5. Haa! Kerrankin pääsen sanomaan, että ihastuin ja syvästi kirjailijan kieleen. Mikä herkkyys ja voima, mikä kantamisen kyky! Todella paljon odotan, mitä Sandu seuraavaksi kirjoittaa. Romania ja sen tarinat toivat kirjaan realismin ylittävää taikaa valas etunenässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!