maanantai 9. tammikuuta 2017

Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus

Sir Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus, 1982
Alkuteos: A Study in Scarlet, 1887
Suomentaja: Outi Pickering
Kustantaja: Lehtikirjakauppa
Kansi: Jaana Aarikka
Sivuja: 199
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Miten Sherlock Holmesista ja tohtori Watsonista tuli "kämppikset"? Se selviää Arthur Conan Doylen kirjoittamasta seikkailusta nimeltä Punaisten kirjainten arvoitus. Lieneekö tämä ihan ensimmäinen Holmes-tarina, sitä en saanut selville, mutta tässä nämä legendaariset miehet kuitenkin tapaavat ensimmäisen kerran.

Punaisten kirjainten arvoitus ei ole ihan sujuvinta Holmes-seikkailua sikäli, että sen rakenne on omituinen. Ensin kerrotaan, kuinka sattumien oikusta Intiasta palannut tohtori Watson asettuu jakamaan asunnon friikiltä tuntuvan herra Holmesin kanssa. Tyyppi tekee kummallisia kemiallisia kokeita ja osoittautuu tavoiltaan ja yleistiedoiltaan melko sivistymättömäksi, mutta älyltään järisyttävän ylivoimaiseksi rikosten ratkaisijaksi.

Eräästä rakennuksesta löytyy kuollut mies ja pian myös eräästä hotellihuoneesta löytyy kuollut mies. Holmes näkee heti tapausten välillä yhteyden ja marssittaa syyllisenkin poliisien käsiin. Rikos selviää oikeastaan ennen kuin lukija on ehtinyt tajuta, mitä tapahtui.

Sitten seuraakin yllättävä juonikehitelmä, jossa kerrotaan rikoksen taustoista. Siirrytään villiinlänteen, pohjoisamerikkalaiseen autiomaahan Utahiin, jossa pieni tyttö ja yksinäinen matkamies tekevät kuolemaa. Paikalle osuu aavikolla vaeltava joukko mormoneja, jotka etsivät luvattua maata ja perustavatkin sittemmin Salt Lake Cityn. Tämä joukko pelastaa tytön ja miehen, mutta he joutuvat maksamaan pelastumisestaan vielä kovan hinnan.

Kun toivuin siitä tyylihyppäyksestä, jolla brittiläinen salapoliisitarina vaihdettiin villinlännen seikkailuksi, luin kirjan vallan mieluusti loppuun. Olihan kirja jotain täysin muuta kuin olin odotanut, ja taas tuli opittua muutama uusi asiakin.

Suomennos ei tuntunut mitenkään häikäisevän hyvältä, mutta varsin pätevältä kuitenkin. Sellaiset sanat kuin palttoo ja kätönen luovat mukavasti ajan henkeä. Käsiini osunut isotekstinen painos oli myös varsin nopeasti ahmaistu.

Holmesin ylimielisyys ja vaikea persoonallisuus tulevat tutuiksi jo tässä ensimmäisessä seikkailussa. Jos kuitenkin vertaan tarinaa Baskervillen koiraan tai aikaisemmin kuuntelemiini Holmes-tarinoihin, niin Punaisten kirjainten arvoitus jää rakenteeltaan kömpelöksi ja erikoiseksi tapaukseksi. Kirjailijan kertojantaidot ilmeisesti kohentuivat vuosien myötä ja loppu on historiaa: tarinoista tuli kuolemattomia ja Holmesista kehittyi kaikkien salapoliisitarinoiden isä, joka elää edelleen elokuvina ja tv-sarjoina, joille ei loppua näy.



Kirja oli lukupiirikirjana ja keräsi varsin myönteisiä kommentteja. Yllättävän monelle tämä oli ensimmäinen Holmes-tarina, jonka he olivat ikinä lukeneet ja toisille tämä oli suurin piirtein ainut Holmes-tarina, jota he eivät vielä olleet lukeneet. Paljastuipa nimittäin sekin, että pari lukupiiriläistä oli teini-iässä ahminut Holmes-tarinoita läjäpäin. Ei hullumpaa luettavaa missään iässä.

Punaisten kirjainten arvoitus on luettu myös Pienessä kirjastossa.

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut vain Baskervillen koiran, mutta jättikokoinen Sherlock Holmesin seikkailut odottaa hyllyssä. Moneen kertaan olen sen hyllystä melkein ottanut, mutta se koko hirvittää. Kenties tänä vuonna rohkaistun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti tarttua Sherlock-tarinoihin. Seikkailut vievät mennessään.

      Tämä tarina ei kuitenkaan ole siinä kokoelmassa, joka meillä on.

      Poista
  2. On ensimmäinen tarina (vuodelta 1887), olen lukenut tämän englanniksi, ei ole niin hyvä kuin lyhyt-tarinat, kerran yllätin itsenikin ja luin kaikki 'herran' pitkät ja lyhyet seikkailut, myös tämän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, Jokke! Minä olen Baskervillen tietysti lukenut, mutta muita tarinoita vain kuunnellut. Hyviähän nämä ovat.

      Poista
  3. Jokke jo ehtikin, mutta tämä on tosiaan ensimmäinen. Minun oli tarkoitus lukea nämä kaikki järjestyksessä, mutta jäin toiseen kirjaan :D No, ehkä vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä ehtii. Suosittelen äänikirjaversioita.

      Poista
  4. Holmesin tarinoiden lukemiseen pitäisi itsekin jossain vaiheessa panostaa. Uusi Sherlock -sarja on ollut niin mielettömän hyvä, että kovasti tekisi mieli selvittää tarinoiden alkulähteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt sarjasta vain Baskervillen koiran, joka oli hyvä ja mainiosti nykyaikaistettu. Tarinat ovat varsin mainiota viihdettä alkuperäisinäkin.

      Poista

Kiitos kommentista!