Jussi Siirilä: Barrikadikesä

Jussi Siirilä: Barrikadikesä, 2013
Kustantaja: Gummerus
Kansi: Emmi Kyytsönen
Sivuja: 301
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta




  - Mummi ei saisi viedä sinua mielenosoituksiin, hän sanoi.  - Se on vastuutonta. Siellä voi sattua mitä vain.
  Äiti pyysi mummin puhelimeen nuhdeltavaksi.
   - Ei se ole kotona, vastasin.
   - Missä mummi tähän aikaan on?
   - Putkassa, vastasin ja jatkoin nopeasti: - Miten siellä menee?

Jussi Siirilän Barrikadikesä on kesän löytöni. Kirja lähti kirjaston hyllystä mökkilukemiseksi ja vei minut mennessään ensimmäisiltä sivuiltaan lähtien. Tässä on nuortenkirja, joka ei ole synkkä, jossa ei ole seksiä, eikä eroperheitä, ei alkoholiongelmia, ei masennusta eikä edes kiroilua. Onpahan sitäkin enemmän ystävyyttä, seikkailua ja kommelluksia.

Barrikadikesää lukiessani nauroin ääneen monta kertaa - ja sitä tapahtuu kirjoja lukiessa kuitenkin aika harvoin (vaikka hyväntuulinen virne pysyisikin kasvoilla kirjaa lukiessa, niin harvoin tulee kuitenkaan purskahdettua spontaaniin hekotukseen). Tämä kirja sai hyvälle tuulelle olematta kuitenkaan sisällöltään höyhensarjaa.

Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Maya. Mayan äiti on taiteellinen hössöttäjä ja isä on perusinsinööri, joka jää kirjan alussa työttömäksi. Äiti saa idean, että kotitalon remontti teetettäisiin Raaka remontti -tosi-tv-sarjan piikkiin. Maya lupautuu mukaan härdelliin, jos pääsee Noora-serkkunsa ja mumminsa luo Pohjois-Suomeen. Käy ilmi, että perhe ei ole tarpeeksi säälittävä tullakseen valituksi tv-sarjaan ja tarvitaan Mayan näyttelijän kykyjä, jotta perhe pääsisi mukaan. Maya lähtee pohjoiseen, jossa ikään kuin toisena juonena seurataankin pohjoissuomalaisen kaupungin paperitehtaan lakkautusuhkaa ja mielenosoituksia, joihin Mayan mummi osallistuu aktiivisesti. Myös Reima, Nooran sydämen valittu, aiheuttaa Mayalle päänvaivaa.

Kirjan huumori perustuu sekä silkkaan kohellukseen että nasevaan sanailuun. Maya on teräväpäinen tyttö, jolla on vahva oikeudentaju ja järkeä enemmän kuin äidillään ja isällään. Mayan ja Nooran ystävyys on lämmintä ja lujaa, sellaista, mitä tyttöjen ystävyys vain voi olla.

Vakavaan pohdintaankin on aihetta. Kirjassa kysytään, miksi tehdas pitää sulkea, vaikka sen toiminta on kannattavaa. Lisäksi koetellaan ystävyyden kestävyyttä. Osansa kritiikistä saa nykyinen tv-tarjonta ja lasten suorituspaineet. Aiheita siis riittää. Kirja on hyvä esimerkki siitä, että lapset ja nuoret pystyvät ajattelemaan jotain muutakin kuin omaa surkeuttaan, jos "koitolot ovat kunnossa". Vertasin kirjaa juuri lukemaani Valoa valoa valoa -nuortenkirjaan. Siinä päähenkilöt olivat 14-vuotiaita nuoria, tässä kirjassa 13-vuotiaita. Mieluummin näkisin varhaisnuorten maailman vielä sellaisena kuin Barrikadikesä sen esittää, mutta toki Valoa valoa valoa sopiikin yli 16-vuotiaille, tämä n. 10-16-vuotiaille.

Barrikadikesän kieli on sujuvaa ja konstailematonta kirjakieltä. Silti se ei ole liian yksinkertaista eikä alleviivaavaa. Kirjasta välittyy kertomisen ja elämän ilo. Tällaista kirjallisuutta toivoisin suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen enemmänkin ikuisen masennuksen rinnalle. Nopoloiden Risto Räppääjät ja Timo Parvelan Ella-kirjat eivät suotta ole suosittuja, ja niihinkin on kätketty vakavia aiheita ja terävää nykymaailman ja elämänmenon kritiikkiä. Räppääjien ja Ellojen ystäville Siirilän Maya-kirjat ovat luonteva jatko lukuharrastukseen.

Siirilä on kirjoittanut Mayasta jo aiemminkin kirjassa Sekaisin Kreikasta. Tilasin sen saman tien Adlibriksestä 13-vuotiaalle siskontytölle lahjaksi. Aion kylläkin lukea sen ennen kuin käärin sen pakettiin. Kirjailija on kirjoittanut myös aikuisten kirjoja (mm. Maurin päivä ja Historia on minunt vapauttava), joihin haluan tutustua, sillä niin paljon tähän nuortenkirjaan ihastuin. Mutta ennen kaikkea toivon lisää Maya-kirjoja, ja pian!