Lukumaraton alkaa n-y-t, nyt!

Nyt se alkaa - odotettu ja suunniteltu lukumaraton: 24 tuntia silkkaa lukemista!

Päivitän tähän postaukseen tunnelmiani lukumaratonin aikana:

Heräsin klo 04.15 ja odottelin unta, mutta kun sitä ei tullut, aloitin maratonini klo 04.42. Tartuin Leena Krohnin Hotel Sapiensiin. Täytyy heti hehkuttaa, että ei haittaisi, vaikka en muita pinoni kirjoja edes avaisi tänään, sillä Hotel Sapienskin riittää tekemään lukumaratonistani ikimuistoisen. Olen kirjasta aivan täpinöissäni. Lukemiseni etenee hitaasti, sillä vaikka teoksessa on vain 164 sivua, se on edelleen kesken. Nautiskelen. Niin, tätä kirjaa ei saa tuhlata hotkaisuun.

Olen toki joutunut pitämään taukojakin: imettänyt vauvan ja syönyt viisivuotiaan kanssa kaurapuuron aamupalaksi. Ja nukuinkin vielä kaksi tuntia - ihanaa. Nyt toinen kahdeksanvuotias on herännyt ja istuu jo nenä kiinni Potterissa. Taidan liittyä seuraan lukemaan omaa suosikkiani. Tosin vauva pitää varmaankin taas syöttää. Sitä paitsi mummulassa ei ollutkaan teetä. Apua. Voi olla, että joudun käymään kaupassa, vaikka eilen yritin hoitaa kaikki tällaiset maalliset asiat pois alta. Ehkä kuitenkin muutama sivu kirjaa ennen arjen kutsua...

Klo 12.10 lopetin Leena Krohnin Hotel Sapiensin. Kyyneliin se sitten päättyi. Hieno kirja, yksi tämän vuoden parhaista, ehdottomasti. En olisi uskonut, että scifi saa minut näin haltioitumaan.

Nyt tarvitsen hyvän kitalaenpuhdistusnovellin, eli tartun seuraavaksi Eeva Tikan Pythonin yö -novellikokoelmaan. Mutta sitä ennen käyn syömässä ja annan romaanin vielä hautua.

Klo 17.43 olen lukenut kaksi Eeva Tikan novellia: Pythonin yön ja Aurinko putoaa. Molemmat olivat paljon odotuksiani parempia novelleja - blogisavut eivät ole ylistäneet Tikkaa turhaan. Tartuin siis ensin novellikokoelman niminovelliin Pythonin yö, jossa todellakin oli oikea käärme. Aurinko putoaa -novellissa tosi ja uni sekoittuivat, olisikohan kyse jopa maagisesta realismista. Joka tapauksessa äidin neuloman villapaidan kuva siinä heräsi eloon. (Ja nyt muuten osattiin yhdistää neulominen ja puikot eikä virkkaamista ja puikkoja, kuten Kiltti tyttö -kirjassa.) Päähenkilöt molemmissa olivat lapsia. Eeva Tikkaa haluan ehdottomasti lukea lisää.

Pidin lukemisessa neljän tunnin tauon, koska Thaimaassa asuva serkkupoika tuli vierailulle. Onneksi Hotel Sapiens on jo luettu ja lukumaraton jo sillä lunastanut tehtävänsä. Sitä paitsi nyt on syöty ja juotu kahvit ja vauvakin taas huollettu, joten jatkan seuraavaksi Jussi Siirilän Sekaisin Kreikasta -kirjan loppuun.

Klo 20.40 lopetin Jussi Siirilän Sekaisin Kreikasta -nuortenkirjan. Muutamat hörähdykset se sai aikaan, muttei ollut aivan yhtä hyvä kuin Barrikadikesä. Selvästi Siirilä kuitenkin osaa asiansa, eli naseva sanailu ja tilannekomiikka ovat jo tässä romaanissa hyvässä vauhdissa. Kreikkalainen tunnelma oli mukavan aurinkoinen ja sopivan hössö. Viittauksia Nikos Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas -kirjaankin oli muutama.

Kitalaen huuhtelin nyt kahdella egyptiläisen Naval El Saadawin novellilla: Hänen ylhäisyytensä herra ex-ministerin kuolemalla ja Huntu-novellilla. Hänen ylhäisyytensä herra ex-ministerin kuolema kertoi vanhan, patriarkaalisen maailmankuvan murtumisesta (novelli on vuodelta 1974) ja Huntu kertoi (kai) rakkaudesta.

Seuraavaksi täytyy hoitaa iltapalat ja panna lapset nukkumaan. Todennäköisesti luen heille ääneen Aapelin Koko kaupungin Vinskiä, kunnes saan heidät untenmaille. Sitten jatkan omaa lukemistani joko Galsworthyllä tai Dostojevskilla niin pitkästi kuin jaksan. Välillä voisin lueskella Susiluodon runoja.

Palaan aamulla linjoille, raportoin viimeisestä kirjasta ja lasken lukemani sivut yhteen. Hyvää yötä!

Klo 02.40 heräsin autuaasta unesta, koska poika keppuroi vieressäni ja oli pakko ryhtyä lääkitsemään hänen kasvukipujaan. Olin nukahtanut luettuani lapsille iltalukemiset ja odottaessani, että he nukahtaisivat. Maratonin loppurutistus olisi jäänyt tekemättä ilman herätystä.

Olin niin virkeä, että aloitin saman tien John Galsworthyn Omenapuun, jonka sain päätökseen klo 04.40. Tiukille meni! Sitten luinkin muutaman runon ja kävin puhelimella lukemassa muiden maratoonareiden edistymistä, kunnes nukahdin.

Galsworthyn Omenapuu kruunasi hyvän maratonkokemuksen. Kirja on ilmestynyt englanniksi 1916 ja oli suomennettuna vanhaa, kaunista ja selkää luettavaa. Nautin tästä sykähdyttävästä rakkaustarinasta ja katselin, kuinka ulkona alkoi aamu valjeta.

Maratonkirjani ovat tässä:
Leena Krohn: Hotel Sapiens, 164 sivua
Jussi Siirilä: Sekaisin Kreikasta, 111 sivua
John Galsworthy: Omenapuu, 112 sivua

Maratonnoveliini ovat tässä:
Eeva Tikka: Pythonin yö, 10 sivua
Eeva Tikka: Aurinko putoaa, 5 sivua
Nawal El Saadawi: Hänen ylhäisyytensä herrä ex-ministerin kuolema, 18 sivua
Nawal El Saadawi: Huntu, 5 sivua

Osittain luettu:
Aapeli: Koko kaupungin Vinski, 20 sivua

Sivuja kertyi yhteensä 445, joten tavoitteeni 400-500 sivusta toteutui.

Lukemistani kokonaisteoksista lupaan postaukset ensi viikolla. Nyt siirryn mökkiolosuhteisiin lasten kanssa, joten kirjoitusmahdollisuuksia ja -aikaa ei ole. Pyrin kuitenkin lukemaan nuo novellikokoelmatkin loppuun mahdollisimman pian, sen verran ne jäivät kutkuttamaan.

Maratonkokemus oli hieno, mutta uuvuttava. Seuraavalle maratonille varaudun siten, että järjestän kunnollisen liikuntatauon (lihakset ovat pahasti "maitohapoilla", siis aivan jumissa) ja varmistan teevaraston. Kirjapinon kerääminen oli mukavaa, ja sen kokoamiseen saadut ohjeet oikein hyviä. Joskus olisi ehkä mukava kokeilla yhden ainoa tiiliskiven lukemista maraton-periaatteella.

Lasten kanssa maratoonaaminen on todellista extremeä, eikä olisi onnistunut ollenkaan, jollei mummusta ja papasta sekä siskostani olisi ollut apua. Kuten arvelinkin, lapset lähtivät iltapäivällä serkkulaan ja hylkäsivät oman maratoninsa. Huollettavaksi jäi siinä vaiheessa vain vauva. Kiitokset kuuluvat koko huoltojoukkueelle!

Kiitokset myös kommentoijille kannustuksesta! Tämä otetaan joskus uudestaan.