Juha-Pekka Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

Juha-Pekka Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään, Romaani talvisodasta, 2015
Kustantaja: WSOY
Kansi: ?
Sivuja: 352
Mistä sain kirjan: arvostelukappale





 - Näinä aikoina jokainen meistä on huomannut, kuinka mitätön on ihminen Jumalan suuruuden edessä. Kenen aika on tullut, hänen on lähdettävä ja kenen on tarkoitus elää, hän jää eloon pahimmankin tykistötulen keskellä. Ennen kaikkea meidän pitää muistaa se, että Jumala on puolellamme. Tämä vääryys ei voi jäädä kostamatta, sillä Stalin ja ja Molotov ovat rikkoneet kaikkia lakeja vastaan. Me seisomme tällä rajalla puolustamassa sivistystä idän laumoja vastaan. Jumala on valinnut juuri meidät tätä tehtävää varten, sillä vain me voimme sen kestää. (s. 277.)

Näin puhuu suomalainen sotamies Pietari jouluaattona 1939 Kollaalla. Pietari on sivuhekilö ja rivisotilas Juha-Pekka Koskisen uusimmassa romaanissa Kuinka sydän pysäytetään. Hänen puheessaan tiivistyy kuitenkin talvisodan henki, vahva usko kansan taistelutahtoon ja tietoisuus suuresta epäoikeudenmukaisuudesta, jonka keskelle Suomi joutui.

Juha-Pekka Koskisen romaani Kuinka sydän pysäytetaan ilmestyy tänään. Se on alaotsikkonsa mukaisesti Romaani talvisodasta. Tänään, 13.3.2015, on kulunut 75 vuotta talvisodan loppumisesta. Rauha saatiin kovin ehdoin, mutta puna-armeija ei koskaan pystynyt miehittämään Suomea. Talvisodan ihme.

Koskisen romaanin päähenkilö on suomalainen sotilas, mutta ei kuitenkaan kukaan tavallinen rivimies, vaan tiedustelu-upseeri Juho Kivilaakso. Sotilaan luontonsa hän on perinyt isältään, joka oli tsaarin armeijan ratsuväen eversti, sotilas henkeen vereen. Isä kasvatti poikansa spartalaisten arvojen mukaisesti, vaatii mielen karaisemista ja epäinhimillisiä harjoituksia jo pieneltä pojalta, kunnes loikkasi Venäjän vallankumousken myötä puna-armeijan upseeriksi ja jäi niille teilleen Neuvostoliittoon. Jännite isän ja pojan, kahden sotilaan välillä, nousee huippuunsa tietysti siinä kohtaa, kun he kohtaavat talvisodassa rintaman eri puolilla.

Tällaisesta perheasetelmasta syntyykin aika monta juonenkäännettä. Juhon tie vie punaisten vankileiriltä Mannerheimin uskotuksi mieheksi Moskovan ja Berliinin suurlähetystöjen kautta taistelemaan Kollaalla ja käväisemään Raatteellakin. Ehtiväinen mies, joka sekaantuu asekauppoihin ja myy tietojaan myös hyötyäkseen itse. Rohkeutta Juholta ei tosiaankaan puutu.

Romaani talvisodasta on sotaromaani, johon on sekoitettu noir-tyylistä rikoskirjan henkeä. Päähenkilön sanailu on katkeran sävyistä mustaa huumoria, kauniit naiset pyörivät hänen ympärillään ja kaiken kattava kyynisyys sopii ajan henkeen. Koko Eurooppa vehkeilee ja solmii salaisia sopimuksia, vakoillaan, tehdään asekauppoja, etsitään liittolaisia. Kyllä sinne yksi Kivilaakso hyvin mahtuu sekaan.

Romaanin parasta antia minulle oli kuitenkin se, miten talvisotaan johtaneet historialliset tapahtumat kerrattiin. Kirjasta paljastuu hyvin Suomen epätoivoinen asema Euroopan suurvaltapolitiikassa. Neuvostoliiton ja laajenevan Saksan rajat alkoivat lähentyä ja sodan uhkaa siirrettiin Ribbentrop-sopimuksella, jonka salaisen pöytäkirjaosan mukaan Suomi oli jaettu Neuvostoliiton etupiirimaaksi. Kun Suomi ei suostunut Neuvostoliiton aluevaatimuksiin, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Suomi jäi totaalisen yksin. Minkäänlaista apua ei lopulta saatu mistään, aseita ei ollut.

Koskinen kuvaa hyvin vuoden 1939 epätoivoiset historialliset käänteet ja lopulta myös taistelujen tunnelman. Suomalaisten taitava sodankäynti ei kuitenkaan auta miesylivoiman edessä. Sodan kauhut eivät jää epäselviksi. Näin talvisodan päättymispäivänä on varmasti syytä käyttää edes hetki tuon kohtalokkaan talven muistelemiseen. Talvisodan ihme on minusta edelleenkin myös siinä, miten yksityiset ihmiset ja suvut siitä selvisivät.

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta!