Litmanen Jari: Litmanen 10Kustantaja: Tammi
Kansi: Jaanis Kerkis
Sivuja: 297
Mistä sain kirjan: oma ostos
Jari Litmasen omaelämäkerta Litmanen 10 löytyy varmasti ja toivottavasti monestakin tämän joulun paketista. Se on jämäkkä tietopaketti Litmasen urheilu-urasta ja samalla huippu-urheillijan elämästä.
Litmanen 10 oli lukupiirikirja, ja myönnän suoraan, etten olisi sitä ikinä lukenut ilman sosiaalista pakkoa. Taas on kuitenkin syytä kiittää rakasta piiriä, joka aika ajoin haastaa ylittämään totutut rajansa. Montako urheilijaelämäkertaa olen koskaan lukenut? Siis oikeasti. En yhden yhtäkään. En siis osaa verrata tätä mihinkään aikaisemmin lukemaani.
Mitä sitten tiedän jalkapallosta? Enpä paljon muuta, kuin että pallon perässä juostaan ja pallo yritetään saada vastustajan maaliin. Penkkiurheilijaurani on talviurheilupainotteinen: talviolympialaiset, hiihdon MM-kisat ja Keski-Euroopan mäkiviikot. Siinäpä ne. Televisiosta ei lapsuudessani tullut juuri muuta kuin John Wayne-länkkäreitä, Dallas ja urheilua. Miten keskipohjalainen maalaistyttö voisikaan tietää mitään jalkapallosta, kun lumi pyyhki peltojen yli puoli vuotta putkeen ja joukkuepelien ykkönen oli tietysti pesäpallo? Vasta aikuisiässä olen ruvennut seuraamaan jalkapallon MM-kisoja ja jopa nauttinut näkemästäni.
Onneksi Lahdessa ymmärrettiin rakentaa sisähalli, jotta tämä toinen 70-luvun lapsi, Jari Litmanen pääsi potkimaan palloa 3-6 tuntia päivittäin kesät talvet. Loppu on historiaa.
Vaikka kirjan lukeminen oli minulle välillä aika työlästä, kuten tietotekstin lukeminen minulle aina on, opin kirjasta paljon. Opin, millaista intohimoa huipulle pääseminen vaatii. Opin myös, millaista sinnikästä harjoittelua huipulle pääseminen vaatii. Opin jalkapallosta kaiken, mitä maallikolta voi toivoa. Lisäksi opin tuntemaan ihmisen nimeltä Jari Litmanen.
Joissain arvosteluissa on moitittu sitä, että Litmasen kirja ei päästä kovin lähelle Litmasen persoonaa. Totta onkin, että värikkäimmät jutut kuullaankin kirjaa varten haastateltujen valmentajien, ystävien tai pelikavereiden suusta. Litmasen itsensä kertomana tapahtumat kerrotaan hyvin pelkistetysti, ja kaiken keskipisteenä on jalkapallo.
Siitä huolimatta kirjan lukemisen jälkeen minulle tuli sellainen olo, kuin tuntisin Litmasen henkilökohtaisesti, ja jos en aiemmin ole Litmasen urasta paljon ymmärtänyt, niin nyt olen Litmas-fani. Miehen urheilulliset meriitit ovat kiistattomat, mutta huikean uran lisäksi ihastuin Litmasen persoonaan. Hän ei missään vaiheessa moiti kirjassa ketään, vaikka uralla on ollut myös vastoinkäymisiä. Hän toteaa asiat rauhallisesti, kuvaa voitot ja tappiota, menestyksen ja loukkaantumiset reilusti ja muistuttaa lukijaa aika-ajoin siitä, että kaikki koettu kuuluu ammattilaisjalkapalloon.
Litmanen ei kerro yksityiselämästään mitään suuria paljastuksia, vaan kaikki maininnat läheisistä ihmisistä ovat hyvin arvostavia ja kiitteleviä. Hän ei myöskään ole missään vaiheessa tuonut perhettään tai läheisiään julkisuuteen. Kuningas Litmanen on varmasti kuningas jalkapallossa, mutta elämään ja menestykseen hän suhtautuu nöyrästi, ja julkisuuteenkin kunnioitusta herättävän terveesti.
Lukupiirissä moitiittiin sitä, että kirjassa oli toistoa. Moni asia kerrottiin ensin lyhyesti, ja sitten siihen paneuduttiin tarkemmin. Toisteisuus selittyy kirjan tekotavasta, jossa Litmanen on sanellut muistelmansa nauhuriin ja sitten korjannut puhtaaksikirjoitettua tekstiä. Lukupiiriläiset olisivat kaivanneet myös rakennetta, jossa Ajaxin vuosia olisi painotettu vielä lisää sekä sivumäärältään että hehkutukseltaan, koska noihin aikoihin sijoittuvat Litmasen menestyksekkäimmät vuodet.
Olisin itsekin kaivannut vielä lisää menestyshypetystä, koska kirjasta oikeasti opin myös, kuinka poikkeuksellisen lahjakas Litmanen on ja kuinka poikkeuksellista on nousta Suomesta jalkapallon huipulle. Tarkemmin ajatellen ylenmääräinen hehkutus ei ehkä kuitenkaan sopisi Litmasen tyyliin. Litmanen syntyi työläisperheeseen, jossa harrastettiin jalkapalloa, ja jalkapallosta tuli hänenkin harrastuksensa, intohimonsa ja uransa. Litmanen on ollut onnekas, koska hän on saanut toteuttaa suuren unelmansa ja päämääränsä ja noussut jalkapallossa maailman huipulle. Kirjan perusteella väitän, että hän myös ymmärtää, kuinka onnekas hän on ollut. Se tekee Litmasesta nöyrän kuninkaan.
Litmanen 10 on arvioitu ainakin Kirjavinkit-blogissa sekä Kirjan vuoksi -blogissa. Suosittelin kirjaa jo aiemmin joululahjaksi 6-100-vuotiaille pojille. Linkitän myös Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Litmas-haastatteluun, joka tiivistää hyvin kirjan hengen.
Kuittaan kirjalla pisteet kahteen haasteeseen: toinen on tämän vuoden suururakkani Kirjan vuosi 2015 -lukuhaaste, kohta 22. Muistelmateos tai elämäkerta ja toinen on Les!Lue!-blogin elämäkertahaaste.
