Lisää lukuvinkkejä 8-vuotiaille pojille

Nythän on niin, että perheessä on taas 8-vuotias poika. Edellisestä 8-vuotiaasta pojasta on kulunut kohta kuusi vuotta, ja tämäkin 8-vuotias on jo parin viikon päästä 9-vuotias. Aika siis rientää, mutta lapselle lukeminen on pysynyt ja sille on raivattu arjesta tilaa. Huoli poikien lukutaidosta on nimittäin aiheellinen ja aina yhtä ajankohtainen. 

Aikanaan seurasin isoveljen lukutaidon kehittymistä tasaiseen tahtiin blogissani. Silloista kirjasatoa voi kurkkia näistä blogijulkaisuistani: Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan, Lukuvinkkejä 8-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 9-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 10-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 11-vuotiaille pojille ja Lukuvinkkejä 12-vuotiaille pojille. Nyt isoveli on 14-vuotias yläkoululainen ja lukee lähinnä koulusta luettavaksi annettuja kirjoja - ei ole paljon raportoitavaa. Toisaalta hän keskustelee mielellään (niistä harvoista) lukemistaan kirjoista ja on hoksaavainen lukija. Lukeminen on siis mieluista, vaikka kirjoihin ei tule tartuttua kuin koulutehtävinä. (Juuri tästä syystä koulusta pitäisi antaa paljon luettavaa oppilaille: tunnollisimmat oppilaat tekevät kuitenkin koulutehtävänsä kunnolla ja lukevat edes koulusta annetut kirjat.)

Isoveljeä lahjoin aikanaan lukemaan: hän sai jokaisesta luetusta kirjasta peliaikaa. Kuopukselle tällainen lahjominen toimii myös, mutta paljon lyhyemmällä aikajänteellä. Hän tarvitsee peliaikaa pian. Jos isoveljelle riitti, että hän tienasi peliaikaa viikon aikana lauantaita varten, pikkuveli vaatii ja saa peliaikansa heti samana hetkenä. 

Moni muukin asia on muuttunut kuudessa vuodessa: Lukeminen on toisaalta helpompaa, koska kirjat ovat paremmin tavoitettavissa muun muassa äänikirjapalveluiden myötä. Toisaalta lasten lukemaan innostaminen on yhä vaikeampaa, koska lasten ja nuorten keskittymiskyky on huonontunut ja lasten ruutuaika on räjähtänyt aivan uusiin lukemiin.    

Perheen kuopus on kasvanut nettipelien ja pelikoneiden keskellä, ja hänen ruutuaikansa on vähintäänkin kolminkertainen isonveljen varhaislapsuuteen verrattuna. Lukeminen taistelee siis entistä kovemmassa seurassa lapsen ajasta. 

Kuopuksen saa lukemaan, kun lupaa välittömästi peliaikaa vaikkapa minuutilleen saman verran, kuin hän käyttää lukemiseen. Pelien koukuttavuutta voi siis käyttää häikäilemättä hyödyksi ja käydä peliajalla kauppaa. (Ja nyt ei tarvitse tulla kertomaan, kuinka tapan lapseni lukuinnon tällä kaupankäynnillä. Lapseni tarvitsee lukutaitoa koulunkäyntiin, ja lukutaito rakennetaan nyt, eikä sitten, kun koulut on käyty. Lukuinto kasvaa siinä ohessa, kun syntyy oivallus sanojen ja kielen voimasta, hauskuudesta ja tarinoista, eikä sitä intoa synny, jos ei kirjoista puhuta ja jos ei niitä lueta tai tuoda niitä lapsen arkeen mitenkään - vaikka sitten lahjomisen kautta.)

Isompien sisarusten tapaan myös pikkuveljelle on luettu joka ilta ääneen, ja nykyisin hän lukee iltaisin sängyssä vähintään 15 minuuttia, jonka jälkeen hänelle luetaan edelleen myös ääneen. Joitakin kirjoja hän lukee itse uudelleen sen jälkeen, kun ne on luettu hänelle. Isoin ääneenluku-urakka ovat olleet Harry Potter -kirjat, joiden lukeminen iltasaduksi kesti melkein kaksi vuotta ja oli tylsistyttää minut aivan täysin. 

Olosuhteiden muutoksessa parasta ovat kuitenkin kirjat. Ne ovat entistä kiinnostavampia: hauskoja, helppoja, värikkäitä - ja niitä on entistä enemmän. Huomasin, että nykyisen 8-vuotiaan ja edellisen 8-vuotiaan kirjapinoissa on vain yksi sama tekijä: Timo Parvela. Kuusi vuotta sitten isoveli luki Ella ja kaverit -sarjaa ja hänelle luettiin Maukka ja Väykkä -kirjoja. Ne ovat myös pikkuveljen lukulistalla ja edelleen suurin sydänten suosikki perheessämme on Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen -kirja, joka särkee sydämemme aina vaan.    

Kuten näistä lastenkirjojen kuvista näkyy, kirjat näyttävät äärettömän houkuttelevilta. Kirjojen kuvitukseen, taittoon, kansiin ja kirjainten kokoon ja helppolukuisuuteen on panostettu. Lasten heikkenevää lukutaitoa ei siis voi selittää kirjojen puutteella. Jos vanhemmat vaivautuvat kirjastoon tai kirjakauppaan asti, ei sieltä tarvitse tyhjin käsin poistua. 

Poika lukee mielellään tuttuja kirjasarjoja, eli toisto on valttia.  Kuvitus on erittäin tärkeää: kuvien täytyy olla kiinnostavia ja niitä täytyy olla paljon. Lisäksi fontin täytyy olla tarpeeksi isoa eikä tekstiä saa olla liian paljon yhdellä sivulla. Taiton täytyy olla väljää, jotta tekstiä on helppo seurata, eikä teksti tunnu vyöryvän pienen lukijan päälle ylivoimaisena tekstimassana. 

Meidän perheessä ehkä suurin mullistus kuopuksen lukuharratuksessa ovat olleet äänikirjat. Hän on kuunnellut kirjoja satoja ellei peräti tuhansia tunteja elämässään. Kun ruutuaika on käytetty loppuun, hän alkaa piirtää ja kuuntelee samalla äänikirjoja. Pienempänä hän kuunteli kaikki Risto Räppääjä -kirjat useita kertoja. Loistava lukija Paavo Kerosuo sopi koko perheen kuuloluille. Viimeisin löytö ovat Star wars -kirjat, joista Star Wars. Voiman pimeä puoli -kirjaa (Jedin paluu -seikkailu) on nyt kuunneltu parin viime viikon aikana ehkä 10 kertaa. Hän osaa siitä otteita ulkoa, kuten muistakin kuuntelemistaan kirjoista.  

Taannoin kuopus pääsi lyömään meidät ällikällä, kun pohdimme isompien lasten kanssa elämän tarkoitusta. "Elämän tarkoitus on sen jakaminen muiden kanssa", paukautti tuolloin 5-vuotias kuopus enempiä miettimättä. Lausahduksesta tuli lähipiirissä pienoinen hitti ja osoitus lapsen viisaudesta. Kunnes vähän aikaa sitten kuuntelimme taas kerran Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen -kirjaa ja paljastui, että kuopuksen viisaushan on suora laina Karhu Murhiselta, eli siis Timo Parvelalta. (Kiitos viisaudestasi, Timo!)

Tubettaja Zone VD:n tietokirja Kiehtovan tiedon jäljillä on myös ollut tämän talven suosikkeja. Kuopus on sekä lukenut että kunnellut kirjaa, ja aikuisenkin täytyy myöntää, että Zone VD:n into tarttuu, kun hän lukee itse oman kirjansa. (Kenties myös Zone VD:n puheen nuotti sopii meille, sillä Zone VD asuu Ylivieskassa, Keski-Pohjanmaalla, josta olen itse kotoisin. Nuotti on siis koko perheelle tuttua.)

Kuopuksen koulussa pienet oppilaat vinkkaavat kirjoja toisilleen ja suorittavat lukudiplomin. Vinkkaaminen on kuopuksenkin mielipuuhia, sillä hän rakastaa esiintymistä. Opettaja joutuu kylläkin välillä vähän hillitsemään hänen intoaan, sillä eihän nyt koko aikaa voi esittää hauskimpia pierujuttuja Mestarietsivä Peppusista. Viimeisin kuopuksen vinkkaama kirja on Käsikirja supersankareille -sarja, jonka kaikki kuusi suomennettua osaa hän luki parissa viikossa. Koukuttava sarja sekin!

Kaikki lukemiseen innostavat konstit on tietysti otettu tässä perheessä käyttöön, ja niinpä haastoin viime vuonna kuopuksen tekemään Pienen Helmet-lukuhaasteen (25 kirjaa). Se tuli melko vaivatta tehtyä ja palkinnoksi kävimme kavereitten kanssa Subissa syömässä. Tämän vuoden haasteesta on luettuna jo 8 kirjaa ja ollaan vasta helmikuussa, eli hyvältä näyttää.  

Erityisen innoissani olen siitä, että kuopus tarttui vihdoin Neropatin päiväkirjoihin. Hän sai joulupukilta omaksi Jeff Kinneyn kulttisarjan uusimman osan Neropatin päiväkirja, Tähtiainesta ja lukee sitä nyt aivan itse. Kotona on nimittäin isompien lasten jäljiltä hyllyssä koko sarja, joten luettavaa riittää hetkeksi aikaa. 

Toivottavasti joku löytää tästä vinkkausjutusta jonkin innostavan kirjan omalle pojalleen (tai tytölleen) luettavaksi. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia lasten lukutaidon pelastamisesta. Se onnistuu vain siten, että lukemiselle raivataan aikaa. Innostavia kirjoja on kyllä pilvin pimein. 

Tässä vielä lista kuopuksen itse lukemista kirjoista tai kirjasarjoista: 

Timo Parvela: Ella ja kaverit Papanavanassa, Maukka ja Väykkä ja mieletön lumipallo, Pate-sarja

Roope Lipasti: Lätkä-Lauri-sarja

Dav Pilkey: Koiramies-sarja, Kisuli-sarja 

Troll: Mestarietsivä Peppunen -sarja

Miina Supinen: Rosmariini. Tulta ja mehujäätä ja Kokkiklubi-kirjat

Anders Sparring ja Per Gustavsson: Vorosen perhe -sarja

Magnus Ljunggren: Ritarikoulu-sarja

Paula Noronen ja Kati Närhi: Yökoulu-sarja

Elias Våhlund & Agnes: Käsikirja supersankareille -sarja

Blabey Aaron: Hurja jengi -sarja

Marvel: Supersankari-kuvakirjat

Barbara Cantini: Mortina-sarja

Juhani Känkänen: Apo Apponen -sarja

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu -sarja

Ja tässä muutamia kuopuksen rakastamia äänikirjoja: 

Zone VD: Kiehtovan tiedon jäljillä (lukijana Zone VD)

Tom Angleberger: Star wars. Voiman pimeä puoli sekä muut Star Wars -kirjat (lukijoina Joonas Soutamo ja Joonas Kuakoranta)

Miina Supinen: Rosmariini: Tulta ja mehujäätä sekä Rosmariini: Mättömadon salaisuus (lukijana Emma Louhivuori)

J. K. Rowling: Harry Potter -sarja (lukijana äiti tai Vesa Vierikko)

Lisää kirjavinkkejä kannattaa käydä kurkkimassa Lukemosta (Lukemo.fi)!

Vuoden 2021 parhaat lukukokemukset - ja tietysti tilastoja

Tilastoja

Luin yhteensä 83 kirjaa vuonna 2021. Niistä 61 (73 %) oli naisten kirjoittamia kirjoja ja 24 miesten kirjoittamia kirjoja. Tämä on edelleen tietoinen valinta, sillä haluan omalta osaltani pitää naiskirjailijoita esillä. Tutkittu tosiasia kun on, että miehet lukevat lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja ja naiset lukevat sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja. Tällöin naisten lukemilla kirjoilla on lähtökohtaisesti puolet vähemmän lukijoita. Jotta kirja jää kaanoniin, se tarvitsee uusia lukukertoja, eli jokainen lukemani kirja on myös teko tasa-arvon puolesta. 

Suurin osa lukemistani kirjoista, 53 kpl (64 %), on kotimaista kirjallisuutta. Uutuuksia, eli vuonna 2021 ilmestyneitä kirjoja on 27 kpl, eli 32 % lukemistani kirjoista. Aika paljon tässä luvussa on lasten- ja nuortenkirjallisuutta, sillä uutuusromaaneita hankin käsiini vasta loppusyksytä. Niitä olen lukenut lomatunnelmissa tässä vuodenvaihteessa. 

Lukemieni kirjojen sekaan mahtui 10 kirjaa, jotka lasken klassikoiksi, eli niiden osuus oli 12 % kokonaisuudesta. Mukana oli sekä perinteisiä klassikoita (kuten Jonathan Swiftin Gulliverin retket), tietokirjaklassikko (Simone de Beauvoirin Toinen sukupouoli II) ja sarjakuvaklassikko (Art Spiegelmanin Maus).

Kirjoista suurin osa oli romaaneja (30 kpl), seuraavaksi eniten luin lastenkirjoja (19 kpl kuvakirjoja lastenromaaneja sekä loruja) ja kolmanneksi eniten (12 kpl) nuortenkirjoja.

Suurin muutos edellisvuosiin on siinä, että luin paljon tietokirjoja, peräti 8 kpl. Niiden aiheet liittyivät ammattiini (suomen kieli, kulttuuri ja kasvatus), ja ne olivat lähes kaikki niin vaikuttavia, että kirjoitin niistä blogiin. Melkein kaikki pääsivät myös parhaiden luettujen kirjojen listalle. 

Vuosi oli myös esseiden ja sarjakuvien vuosi. Molempia luin 8 kpl, ja niidenkin parissa viihdyin todella hyvin. Tosin rajanveto esseeteoksen ja tietokirjan välillä on välillä vähän hankalaa, mutta en anna sen haitata lukunautintoa. 

Lukemiseni on joka tapauksessa selvästi monipuolistunut vuosi vuodelta, ja sen lasken ehdottomasti Kirjagram- ja Goodreads-yhteisöjen ansioksi. Löydän entistä helpommin itselleni sopivaa luettavaa näistä some-kanavista kirjablogien ohella. 

Sen sijaan runokokoelmia luin viime vuonna vain 3 kpl - ja lisäksi neljä lasten lorukirjaa, eli yhteensä ehkä kuitenkin seitsemän runoteosta. Joka tapauksessa mielestäni luin niitä liian vähän. Elämästäni puuttui viime vuonna runous. Lainasinkin nyt vuoden alussa erityisesti runoja luettavakseni, ja ensimmäisen teoksen ehdin jo kuunnellakin. 

Luetuimpia kirjailijoita listallani olivat lastenkirjailijat Roope Lipasti ja Laura Ruohonen, joilta molemmitla luin kolme teosta ääneen pojalleni. Lisäksi luin kaksi teosta ainakin Katja Kalliolta, Katri Kirkkopellolta, J. K. Rowlingilta, J. S. Meresmaalta, Anu Silfverbergiltä, Anne Muhoselta ja Simone de Beauvoirilta. Tosin kaikki kuvakirjojahan en merkitse Goodreadsiin, varsinkin jos niitä luetaan noin 100. kertaa tälle lapsilaumalle. Yritän kuitenkin blogata ja grammata myös lastenkirjoja ahkerasti, koska varsinkin kotimainen lanu on riemastuttavan korkealaatuista ja ansaitsisi paljon näkyvyyttä somessa ja tiedotusvälineissä. Lanu kasvattaa uusia lukijoita ja toivoisn, että kaikki kirja-alan työntektijät joka kanavalla ymmärtäisivät sen merkityksen. 

Vuoden parhaat lukukokemukset 

Vuoden kirkkain tähti: 

Marisha Rasi-Koskinen: Rec

Vuoden vavahduttaja: 

Joan Didion: Maagisen ajattelun aika

Vuoden parhaimmistoon yltävät myös nämä : 

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Richard Powers: Ikipuut

Axel Schulman: Unohda minut

Vuoden tietokirjat: 

Milja Koskela ja Elina Tuomi: Toisin tehty

Martha C. Nussbaum: Talouskasvua tärkeämpää, Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä

Marta Breen ja Jenny Jordahl: Naiset - 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta (sarjakuva)

Jussi Konttinen: Siperia, Suomalaisen perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa

Ville Eloranta ja Lotta Jalava: Sana sanasta, Suomen kielen jäljillä

Johanna Holmström: Märta Tikkanen - tyttö joka tahtoi juosta vetten päällä

Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli 

Toni Morrison: Toiseuden synty

Anu Silfverberg: Sinut on nähty

Vuoden kuvakirjat: 

Kaisa Happonen ja Anne Vasko: Pisara kuonolla, Mur

Katja Kirkkopelto: Molli

Pia Krutsin ja Jani Ikonen: Kaupunki Kukaties

Juhani Känkänen: Tuu yökylään, Apo Apponen!

Laura Ruohonen: Allakka Pullakka

Vuoden löydöt: 

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Elizabeth Gaskell: Cranfordin naiset

Ivan Turgenev: Ensirakkaus

 

Vuoden työvoitot:

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi ja Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Vuoden paras runoteos:

 Aura Nurmi: Leijonapatsailla

Vuoden sarjakuvateokset: 

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Art Spiegelman: Maus

Anne Muhonen: Älä unohda minua

Robin Ha: Almost American girl

Vuoden esseet (tietokirjojen lisäksi ja ohella): 

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema

Leena Krohn: Mitä en koskaan oppinut

Vuoden nuortenkirjat:

Mikko With: Saakelin satanen

J. S. Meresmaa: Naakkamestari

Vuoden äänikirjat (kaikkia näitä luin myös e-kirjana tai painettuna kirjana ja välillä kuuntelin):

Dess Terentjeva: Ihana (lukijana Elena Leeve)

Aura Nurmi: Leijonapatsailla (lukijana Aura Nurmi)

Richard Powers: Ikipuut (lukijana Jukka Pitkänen)

Gabriel Carcia Marquez: Rakkautta koleran aikaan (lukijana Jukka Pitkänen)

Vuoden kirjallisia kohokohtia olivat tietysti Helmet-haasteeseen osallistuminen, kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen osallistuminen kahteen kertaan sekä Helsingin kirjamessut ja Tampereen Kirjafestarit. Kirjagram-tili Luettua elämää sai paljon uusia seuraajia vuodenvaihteessa, ja luulen, että lukeminen harrastuksena on ottanut tuulta alleen ihan valtakunnallisesti. Viime viikkojen lehtikeskustelut ovat nostaneet lukutaidon merkityksen puheenaiheeksi, ja tietysti vallitseva koronatilanne pakottaa ihmiset pysyttelemään kotinurkissa ja harrastamaan siellä. Kirjojen avulla pääsee kuitenkin välillä täysin muihin maailmoihin. 

Hyvää uutta vuotta ja hyviä lukuhetkiä ihan kaikille!

Lukuvinkkejä 12-vuotiaille pojille

Lukuviikkojen perinteenä olen seurannut poikani lukemisen kehittymistä. Poika oppi lukemaan 6-vuotiaana eskarilaisena, ja otin tavoitteekseni kasvattaa hänestä sujuvasti lukevan ihmisen. Urakka ei ole ollut missään vaiheessa helppo: Pojan oma mielenkiinto on aina ollut ennen kaikkea pelimaailmassa. Eskarilaisena, ja oikeastaan ihan tuonne neljäsluokkalaiseksi asti, hän oli lisäksi erittäin vilkas tapaus, mutta on kuin onkin kasvanut melko rauhalliseksi esiteiniksi.

Perheessämme on lisäksi kaksostytöt, joiden kasvaminen lukijoiksi on ollut huomattavasti nopeampaa ja sujuvampaa kuin pojan kasvaminen. He lukivat Harry Potter -kirjoja jo ekaluokkalaisina ja ovat lukeneet tuhansia sivuja enemmän ja monipuolisempaa tekstiä kuin pikkuveljensä tulee koskaan lukemaan. Pojalla on nimittäin myös tapana lukea hyviksi havaitsemiaan kirjoja yhä uudelleen ja uudelleen, ennemmin kuin hankkia uusia lukukokemuksia.  Sekä poikani että tyttäreni ovat kuitenkin lukeneet moneen kertaan joitain yhteisiä suosikkikirjojaan. Näitä ovat tietysti J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja ja Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja -sarja. Ne tuntuvat maistuvan aina vaan ikään kuin välipaloina. Ehkä tutuista tarinoista saa myös jonkinlaista turvaa.

Vaikka poikaa täytyy välillä patistella kirjojen ääreen, en missään vaiheessa ole suostunut heittämään hanskoja tiskiin hänenkään lukutaitonsa ruokkimisessa. Lukutaito on kuitenkin aivan ensisijainen opiskelutaito, jonka merkitys nyt korona-aikana on vain kasvanut.

Poikani ensimmäisten lukuvuosien kirjasatoa voi kurkkia näistä kirjoituksistani: Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan ja Lukuvinkkejä 8-vuotiaille pojille. Tuolloin lahjoin poikaa peliajalla: hän sai luetusta kirjasta peliaikaa. Enää tällainen lahjominen ei toimisi, koska hänellä on niin monta pelikonetta ja niin paljon vapaa-aikaa (ja nyt vielä tämä korona-aika), että lahjomisella ei ole merkitystä.

Pojan lukutaidon kehittymistä voi seurata myös tästä päivitysketjusta, johin olen koonnut hänen lukemiaan kirjoja ja kirjasarjoja: Lukuvinkkejä 9-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 10-vuotiaille pojille ja Lukuvinkkejä 11-vuotiaille pojille. Olen aika tyytyväinen kehitykseen. Nykyisin poika lukee vapaaehtoisesti ennen nukahtamistaan, eli lukemisesta on tullut hänelle tapa. Vetoan usein myös hänen kilttiin luonteeseensa ja huonoon omaantuntoonsa: jos hän on ollut pitkään kännykällä, hän myöntyy lopulta aika helposti kirjankin ääreen.


Kaikki lapseni ovat olleet onnekkaita alakoululaisia, sillä lähikoulumme on panostanut vuosittaiseen lukudiplomiin, jonka suorittaminen on ollut melkeinpä velvollisuus. Lukudiplomipakettiin on kuulunut 6 kirjaa vuodessa, ja ne on saanut valita tarkoin mietityiltä listoilta.

Poika sai juuri valmiiksi 6. luokan lukudiplomin viimeisen tehtävän. Lukudiplomin myötä hän on lukenut paljon sellaisia kirjoja, joihin hän ei olisi varmasti muuten itse tarttunut. Tällaisia ovat tänä vuonna olleet muun muassa Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli ja Arto Kivimäen Aikojen alussa, Antiikin taruja 1. Lukudiplomi on suoritettu kirjakeskusteluilla ja kirjallisilla töillä. Suuri kiitos kuuluu pojan opettajille tässä työssä.

Tämän vuoden kirjalöytöjä ovat olleet Max Braillerin Maailman viimeiset tyypit -kirjasarja, jonka poika kylläkin hotkaisi viikossa, eli sillä ei pitkälle päästy. Joulupukki toi ensimmäisen osan ja varasin kirjastosta hänelle uutuudet heti perään.

Kirjamessureissulta poika sai Jim Kayn kuvittaman Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjan, jonka olin ajatellut antaa hänelle joululahjaksi, kuten kaikki aikaisemmatkin Jim Kayn kuvittamat Potterit. Hän kuitenkin halusi sen omakseen heti, kun näki sen hyllyssä kirjamessuilla. Se oli onneksi myös reilussa tarjouksessa siellä, joten hän sai sen mukaansa. Harry Potter -sarja kuluu edelleen hänen käsissään ja soi Bookbeatista äänikirjana aika usein myös silloin, kun hän pelaa.

Toinen löytö tänä vuonna on ollut Rick Riordanin Percy Jackson -sarja, jonka poika on lukenut kokonaan, osittain Bookbeat-palvelusta e-kirjoina, osittain kirjoina. Näihin hän tarttui siskojensa suosituksesta. Percy Jackson on tavallinen poika, joka kuulee olevansa antiikin jumalten sukua, ja siitä lähtee käyntiin melkoinen seikkailu. Sarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Salamavaras, ja sen luettuaan poika oli myyty. Harry Potter -kirjoilla ja Percy Jackson -kirjoilla hän on myös kuitannut aika monta kirjallisuustehtävää kouluun (lukuvinkkejä, henkilökuvauksia, juoniselostuksia yms.). Percy Jacksonin innoittamana hän luki lukudiplomiin myös Kivimäen kirjan, jossa kerrataan antiikin jumaltarustoa.

Sekä Percy Jackson että Harry Potter ovat myös vihdoin osoittaneet, että poika ei välttämättä tarvitse enää kuvia tekstin yhteyteen. Kuvat ovat tietysti edelleen plussaa, mutta eivät enää välttämättömiä lisukkeita tarinan yhteyteen. Lukeminen sujuu, ja on ilmeisesti nautittavaa, ilman niitäkin.

Edelleen poika ahmii täysin vapaaehtoisesti Aku Ankka -sarjakuvia, erityisesti Don Rosan piirtämiä sarjoja mutta myös Aku Ankka -lehden, joka kolahtaa postilaatikkoon joka viikko. Tähän asti hän on myös saanut omakseen uusimman Neropatin päiväkirjan aina sellaisen ilmestyessä. Niiden hinta on melko edullinen (alle 20 euroa), ja meillä on niille kolme lukijaa omasta takaa ja neljäs lukija kasvamassa hyvää kyytiä. Niitä on myös lainailtu naapuruston lapsille.

Vaikka käyn kirjastossa säännöllisesti ja kannan sieltä kirjoja lapsille, meillä on myös kirjahyllyt väärällään omia kirjoja. Jokainen lasten omiin kirjoihin satsattu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Lapset ovat myös huomanneet, että äiti ei osta ikinä kaupasta leluja tai karkkia (paitsi karkkipäivänä), mutta Aku Ankan taskukirjan saa mukaansa heti, kun vain hoksaa pyytää. Olen myös kustantanut pojalle oman Bookbeat-jäsenyyteni yhteyteen perhejäsenyyden, joka maksaa muistaakseni noin 5 euroa kuukaudessa. Palvelu on ollut hänellä ahkerassa käytössä.

Tiedän, että haastavia vuosia on edessäkin: ensi vuonna poika on yläkoululainen, ja arkeen tulee varmasti muitakin haasteita kuin lukutaidon ylläpitäminen. Täytyy kai vain yrittää sinnikkäästi kannustaa ja kiristää poikaa kirjojen ääreen, kuten tähänkin asti. Ensi vuonna sitten raportoin lukuvinkkejä 13-vuotiaalle pojalle. Saapa nähdä, löytyykö sellaisia...

Hyvää Lukuviikkoa!

Päivityksessä mainitut tai pojan käsissä havaitut kirjat ja kirjasarjat:

Max Brailler: Maailman viimeiset tyypit -sarja
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja -sarja
Arto Kivimäki: Aikojen alussa, Antiikin taruja 1
Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli
Rick Riordan: Percy Jackson -sarja
Don Rosa: Don Rosan parhaat, Mestarin  omat suosikit
J. K. Rowling: Harry Potter -sarja

Anna äidille kirja äitienpäivälahjaksi

Äitienpäivä lähestyy, ja jos minulta kysytään, niin paras äitienpäivälahja on kirja ja siihen kylkiäisiksi annettu aika sen lukemiseen.

Varoitan nyt kuitenkin heti kättelyssä, että mikään näistä vinkkaamistani kirjoista ei ole romanttista kirjallisuutta tai self help -pelastusta. Kirjoissa on kyllä rakkautta ja vahvaa elämänmakua, mutta vielä enemmän ajattelemisen aihetta. Jos en olisi jo lukenut näitä kirjoja, toivoisin näitä äitienpäivälahjaksi. Nimiä klikkaamalla pääsee lukemaan kirjasta pitemmän arvion.

Proosaa: 

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet (2019)

Paula Nivukosken esikoisteos on väkevä tarina Liisasta. Liisa on ison talon tytär, mutta kun isä kuolee liian varhain, Liisalle jää kova perintö: Pirä sinä talos suvus. Omalta kylältä löytyy Kalle, jonka kanssa tehtävään tartutaan, mutta Kallea alkavatkin kiinnostaa suuremmat rikkaudet.



Emma Puikkonen: Lupaus (2019)

Rinna on äiti, jonka lasta uhkaa vaara: ilmastonmuutos. Robert on hänen veljensä, joka nauhoittaa ilmastonmuutoksen ääniä. Miten ihmiset jaksavat ja miten heidän käy, kun on yhä vaikeampaa pitää toisistamme huolta? Emma Puikkosen Lupaus ei tarjoa helppoja vastauksia.


Peter Sandström: Äiti marraskuu (2018)

Peter Sandström kertoo tarinoita ihmisistä ja muistoista. Lakoninen tyyli ja syvä huumori tekevät Äiti marraskuusta helmen. Kirja ei sovi tosikoille eikä pitkien tarinoiden ystäville.



Rachel Cusk: Ääriviivat (2018)

Missä rajoissa tarinoita tapahtuu vai tapahtuuko niitä? Rachel Cusk kertoo kevyesti ja väittää syvästi. Näin helppoa ja vaikeaa on elää.



Sally Salminen: Katrina (1936, 2018)

Sally Salmisen Katrina on saaristolaisnaisen elämäntarina. Jos tämä klassikko on mennyt ohi, kannattaa se kääriä viimeistään nyt pakettiin, koska siitä ilmestyi viime vuonna Juha Hurmeen vetävä suomennos.

Dekkareita: 

Elly Griffiths: Ruth Galloway -sarja (2017, 2018, 2019)

En ole pitkään aikaan jäänyt koukkuun mihinkään sarjaa, mutta Ruth Gallowayn maalaisjärkistä ja samalla yllätyksellistä elämää on ollut ilo seurata. Elly Griffithsin dekkareissa on mukavasti sekoitettu arkeologiaa, arkea ja romanssia.

Runoutta: 

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin (2018)

Tuukka Pietarinen kirjoittaa kaunista, selkeää ja monitahoista nykyrunoutta.



Juhani Ahvenjärvi: Maitovalas vatsa täynnä mandariineja (2018)

Juhani Ahvenjärven runous on arjessa ja luonnossa kiinni yhtä aikaa urbaanisti ja juurevasti.

Elämäkertoja: 

Michelle Obama: Minun tarinani (2018)

Jos tämä Michelle Obaman sujuvasanainen elämäkerta on äidillä vielä lukematta, niin se kannattaa nyt viimeistään kääriä hanelle pakettiin ja lukea itsekin. Kun on olemassa tällaisia Obamojen kaltaisia ihmisiä, ihmiskunnalla on vielä toivoa. Hyvät ihmiset voivat muuttaa maailmaa.


Anna Kortelainen: Hyvä Sara! (2018)

Anna Kortelaisen Hyvä Sara! kertoo Sara Hildénin elämäntarinan ja kertoo sen innostuneesti ja eloisasti. Millainen voimanainen ja esikuva Sara Hildén onkaan meille kaikille naisille! Suosittelen varsinkin tamperelaisille äireille tätä teosta, jonka lukeminen on minulla loppusuoralla.

Muita kirjallisia lahjoja: 

Jos äiti on kirjallisuusintoilija, niin hänelle kannattaa ostaa lippu Helsinki lit -tapahtumaan 17. - 18.5.2019. Siellä hän saa kuulla loistavaa kirjallisuuspuhetta.


Jos äidillä ei vielä ole sähköistä kirjapalvelua, niin Storytel- tai Bookbeat-palvelun rahoittaminen olisi varmasti mieluisa lahja. Siinä hänelle on tarjolla e-kirjoja ja äänikirjoja rajattomat määrät.

Hyvää, ihanaa ja kirjaisaa ja äitienpäivää kaikille oman tarinansa päähenkilöille!

Lukuvinkkejä 10-vuotiaille pojille

Perinteisesti olen Lukuviikolla kirjoittanut poikani lukemisesta, sillä poikien lukuinnon hiipuminen alkaa olla valtakunnallinen ongelma. Miten käy äidinkielenopettaja-lukuintoilija-äidiltä oman pojan kasvattaminen lukijaksi? Ei mitenkään helposti.

Olen blogannut aiheesta tähän mennessä otsikoilla Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan?,  Lukuvinkkejä 8-vuotiaille pojille ja  Lukuvinkkejä 9-vuotiaille pojille. Nyt ollaan siis jo 10-vuotiaita.

Tähän asti olen lahjonut poikani lukemaan: hän on saanut lukemistaan kirjoista peliaikaa. Joku kommentoikin blogiini, että hän ei itse missään nimessä lahjoisi lasta lukemaan, sillä lapselle ei silloin synny omaehtoista intoa lukemisharrastukseen. Jaahas. Tilastojen  mukaan näyttää siltä, että suomalaispojat on jätetty sankoin  joukoin odottamaan oman lukuinnon syttymistä, ja odottelun tulokset näkyvät poikien lukutaidon romahtamisena. Kannattaisiko vanhempien kuitenkin yrittää tehdä jotain?

Jos nyt olen mennyt pilaamaan poikani lukuinnon hänen loppuelämäkseen, niin kannan siitä täyden vastuun. Kuten nyt kannan vastuuni hänen lukutaitonsa kehittymisestä lahjomalla häntä lukemaan.

Sitä paitsi, jos en vaatisi pojalta mitään kehittävää toimintaa, hän pelaisi koko ajan Minecraftia tai katsoisi YouTubesta videoita siitä, kun joku toinen pelaa Minecraftia. Niissä hommissa lukutaito ei kehity pätkän vertaa.

Lahjominen on kannattanut. Sitä ei enää tarvita, vaan poika lukee, koska kirjat ovat niin hyviä. Hän lukee joka ilta ennen nukahtamistaan, hän lukee aina, kun häneltä on viety kännykkä käsistä, hän lukee autossa, vessassa, ruokapöydässä... Eniten hän lukee Aku Ankan taskukirjoja, mutta hän lukee myös muuta. Kannattiko siis lahjoa? Kyllä. Kannattaa myös luottaa siihen, että ajan myötä kirjat ovat niin hyviä, että pojan omakin into syttyy. Siihen asti - lahjo!

Vuosi sitten päätin ruveta ottamaan kuvia pojan lukemista kirjoista, mutta enhän tietysti muistanut kuvata kuin touko-kesäkuun kirjoja. Tuolloin luettiin koulun lukuhaastetta varten aika erilaisia kirjoja, ehkä suurimpina löytöinä David Walliamsin kirjat Gansterimummi ja Poika ja mekko, jotka molemmat tuntuivat herättävän melkoisesti tunteita pojan päässä. Ihan mahtavaa!

Myös Jari Mäkipään Masi Tulppa. Pääsy kielletty -kirja maistui viime vuonna. Timo Parvelan ja
Björn Sortlandin Kepler 62 -sarjaakin poika luki, mutta into hiipui jostakin syystä. Pitänee yrittää uudestaan...

Eoin Colferin Legenda maailman tuhmimmasta pojasta ja Legenda Pottu-Mäkisestä tuli myös luettua. Ne olivat sopivan ohuita, kuulemma. Samoin Timo Parvelan muutama Ella-kirja luettiin samasta syystä. Ohuista kirjoistahan sai nopeasti ansaittua peliaikaa...

Koulun lukudiplomi uudistui tänä keväänä, ja painostin pojan tekemään sen. Siihen sai valita kirjoja eri aihepiireistä, ja poikani luki muun muassa Aapelin Koko kaupungin Vinskin ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun. Selvästikään klassikoiden lukeminen ei sujunut niin ketterästi kuin uusien kirjojen tavailu. Sen sijaan lukudiplomiin luettu tietokirja, Raili Mikkasen ja Laura Valojärven Suomen lasten linnakirja kiinnosti poikaa ihan aidosti. Meidän pitäisi kuulemma kesällä lähteä retkeilemään Suomen linnoissa.

Vuoden luetuimpia kirjoja ovat kuitenkin olleet viime vuoden tapaan Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat, joita poika lukee uudestaan ja uudestaan. Ne on hankittu omaan hyllyyn ihan kaikki, ja seuraavaa suomennosta odotellaan kieli pitkällä. Myös perheen tyttäret lukevat näitä kirjoja edestakaisin, joten hankinta on joka euron arvoinen.

Toinen jatkuvasti kesken oleva kirjasarja on Harry Potter -sarja, josta poika on lukenut kolmea ensimmäistä osaa vuorotellen ja yhä uudestaan. Jim Kayn kuvittamat painokset ovat hänen suosikkejaan, vaikka kuvittamattomatkin painokset hän on lukenut. Juuri viime viikolla kuulin hänen huokaavan Kayn kuvittaman kirjan äärellä, miten hieno eräskin kuva oli. Harry Pottereita ovat myös perheen tyttäret lukeneet siihen tahtiin, että kuvittamattomista painoksista irtoilevat jo kannet. Myös tämän kirjasarjan hankkiminen omaan hyllyyn on ollut joka euron arvoista.

Edelleen siis pojan kirjoissa pitäisi olla kuvia, ja parasta olisi, jos kirjat olisivat myös hauskoja. Mikäs siinä. Kirjastosta löytyy, kun vähän malttaa etsiä.

Seuraava suunnitelmani on palata lahjonnan pariin, ja luvata jotain tosi kivaa, jos poika malttaa lukea pari kuvittamatonta kirjaa, nimittäin Jack Chengin Kosmoksessa tavataan -kirjan, jonka olen itse hyväksi todennut, ja Jacob Wegeliuksen Merten gorilla -kirjan, joka vaikuttaa kunnon seikkailuromaanilta.

Näillä mennään.

Anna vinkkaa Lukuviikolla

Annan lukemat kirjat vuonna 2018

Hei, olen Anna. Tykkään kaikenlaisten kirjojen lukemisesta, mutta en niistä kirjoittamisesta. Siksi näin lyhyt teksti. Sori.

Tänä vuonna olen lukenut paljon hyviä kirjoja:

Riikka Ala-Harja: Kahden kaupungin Ebba

Becky Albertalli: Minä, Simon, homo sapiens

Ali Benjami: Mitä sain tietää meduusoista 

Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan

Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia 

Karin Erlandsson: Helmenkalastaja
Anu Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva

Vuokko Hurme: Kiepaus

Sophie Kinsella: Kadonnut, Audrey
Kai Korkea-Aho ja Ted Forrsröm: Zoo: Viraalit nerot 
Adrienne Kress: Kätketty ovi

Anne Leinonen: Kirjanoita
Kristina Ohlsson: Lasilapset

R. J. Palacio: Ihme sekä Auggie ja minä

Jukka-Pekka Palviainen: Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta

Siri Pettersen: Kupla

Philip Ridley: Dakota

Katariina Romppainen: Sori vaan se on totuus 

Sarah Rubin: Alice Jones koodaa ja ratkoo, Näkymätön vihje

Louis Sachar: Paahde

Annika Sandelin: Yokon yökirja 1 ja 2 

Lina Stoltz: Huomenna ei tarvitse pelätä

Zoe Sugg: Girl Online -trilogia

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Maria Turtschaninoff: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita 

Jacqueline Wilson: Tähdeksi syntynyt

Suosittelen näitä kirjoja yläkouluikäisille. Parhaimpia näistä kaikista olivat Girl Online -kirjat, Nälkäpelit, Viha jonka kylvät ja Helmenkalastaja.

  

Anna vinkkaa kirjasarjan: Soturikissat

Moikka!

Olen Anna ja olen 11-vuotias. Tulin tänne kirjoittamaan lempikirjoistani.

Olen lukenut viimeisten kahden vuoden aikana Erin Hunterin Soturikissat-kirjasarjaa. Siskoni aloitti lukemaan niitä ennen minua ja kahmi niitä omaan kirjahyllyynsä. Lopulta minua alkoi kyllästyttää, kun en ymmärtänyt hänen selityksiään kirjojen juonista, joten päätin ottaa selvää niistä.

Tähän mennessä olen lukenut kaikki suomennetut Soturikissat ja aloitan ne piankin myös englanniksi. Kirjat on jaettu kuuden kirjan sarjoihin ja erikoisseikkailuihin. Oma suosikkini kirjoista on Keltahampaan salaisuus, joka nostatti kyyneleet silmiini.

Kirjat kertovat kuvitteellisesti villikissojen elämästä luonnossa. Kirjoissa seikkailevat villikissat elävät klaaneissa: Myrsyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Varjoklaani. Klaaneilla on omat reviirinsä ja ne käyvät keskenään tappeluita. Oma suosikkikissani oli Vatukkakynsi.

Suosittelen kirjasarjaa kaikille, jotka pitävät vauhdista ja jännittävistä kissataisteluista!

Kirjaostosvinkkejä Kirjan ja ruusun päiväksi 23.4.2016

Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. ihmisten toivotaan ryntäävän kirjasostoksille vakavin aikein. Suomessa päivän kunniaksi saa kirjakaupoista ostoksilleen kylkiäisenä erikoiskirjan, jos ostaa kirjoja 15 euron edestä. Teos on saatavilla vain Kirjan ja ruusun päivänä. Tänä vuonna lahjakirja on Ronja Salmen ja Jami Nurmisen Onks noloo? -lastenkirja. Tällä erikoisteoksella kirjakaupat juhlistavat lukemista ja houkuttelevat lapsia lukemaan.

Lukukeskuksen vuosittainen Lukuviikko jatkuu sunnuntaihin saakka (18. - 24.4.2016) ja tänä vuonna sen teemana on ollut Monta tietä tarinaan. Olen vinkannut viikolla lukemista 8-vuotiaalle pojalle ja ottanut osaa #pojatkin lukee -kampanjaan. Anna-tyttö vinkkasi Neropatin päiväkirjoista, jotka sopivat sekä pojille että tytöille luettavaksi.

Nyt on vuorossa muutama kirjavinkki, joita kannattaa katsella sillä silmällä huomenna kirjakaupassa. Tsekkaa myös Lukupiirin kirjavinkit täältä.


1. Hannu Väisänen: Elohopea, 2016

Anteron saagan 5. osa ei jätä ketään kylmäksi.


2. Terhi Rannela: Frau, 2016

Frau sopii erityisesti historiasta kiinnostuneille lukijoille, mutta tempaisee varmasti lukijan kuin lukijan mukaansa.


3. Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää, 2016

Erityisesti miehille sopiva kirja, joka koskettaa naislukijoitakin. Kirja kertoo huutolaispoika Kelpon tarinan ja vähän myös nyky-Mikan elämästä.


4. Jukka Viikilä: Akverelleja Engelin kaupungista, 2016

Esteetikkojen ja arkkitehtuurista kiinnostuneiden toivekirja. Kaunista kieltä ja historiaa.


5. Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous, (uusin painos 2015)

Viime vuoden nobelistin yhteisöromaani, jota ei saa ohittaa. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 30 vuotta sitten, 26.4.1986.


6. Nadja Sumanen: Rambo, 2015

Kerrassaan hyvä nuortenkirja, viime vuoden Finlandia Junior -voittaja, joka sopii sekä tytöille että pojille.


Kuulin juuri lapsiltani toiveen saada tuo Onks noloo? -kirja omaksi, joten taidan siis lähteä kirjaostoksille minäkin. Luulenpa, että katseeni kääntyy kohti dekkaritarjontaa, sillä nyt voisi olla kunnon rikostarinan vuoro. Huomiseen!

Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!

Anna esittelee: Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat

Heippa, olen Anna 10 v! Tykkään todella paljon lukemisesta. Joskus saattaa mennä yömyöhäänkin, kun ei malta lopettaa kesken.

Tässä ajattelin esitellä teille suosikkisarjani: Neropatin päiväkirja. Tämän kirjaimellisesti nerokkaan sarjan on keksinyt ja kirjoittanut Jeff Kinney. Neropatin päiväkirja on sarjakuvakirja, jossa kuvatkin ovat hauskoja.

Parasta Neropatin päiväkirjoissa on huumori. Kirjasarjassa seikkaileva Gregory "Greg" Heffley joutuu nolosta tilanteesta aina vain nolompaan. Gregin perheeseen kuuluu äiti, isä, isoveli Rodrick ja pikkuveli Manny, jotka aiheuttavat vain lisää harmia Gregin elämään.

Gregin paras kaveri Rowley on hiukan lapsellinen persoona, jota Greg käyttää lähinnä "apurinaan". Greg ja Rowley ovat hyvin läheisiä, ja vaikka ystävyydessä on sekä hyviä että huonoja päiviä, Greg saa aina "apurinsa" takaisin.

Suosittelen kirjasarjaa kaiken ikäisille tytöille ja pojille, jotka pitävät huumorista ja yllättävistä käänteistä, joita Gregin elämä on pullollaan.

P. S. Anna jakoi lukuvinkkejä myös viime vuoden Lukuviikolla.

Lukuvinkkejä 8-vuotiaalle pojalle

Kirjoitin viime vuoden Lukuviikolla ekaluokkalaisen poikani lukemisesta otsikolla Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan? Tänä vuonna ei enää tarvitsekaan kirjoittaa aiheesta Miten houkutella 8-vuotias poika lukemaan?, sillä poika kyllä lukee. Oikeastaan hän lukee koko ajan, jos ei pelaa pleikkaa tai kännykkää tai urheile tai katso televisiota. Hänellä on nimittäin Aku Ankka tai Aku Ankan taskukirja edessään kaiken muun ajan. Ongelma on nyt siinä, miten saada hänet lukemaan kirjoja. (Ja joskus myös siinä, miten saada hänen otteensa irtoamaan taskarista, kun hän istuu ruokapöytään.)

Kyllähän Akkarienkin avulla sanavarasto laajenee ja mielikuvitus kehittyy, ja kehittyykin hyväksi. Miksi sitten Aku Ankkojen lisäksi olisi kuitenkin hyvä lukea muutakin?

Sarjakuviin verrattuna kirjan etuna on pitkän tarinankaaren seuraaminen. Loogisen - tai epäloogisen - juonenkulun seuraaminen tekee mielikuvitukselle hyvää. Oman loogisen tekstin tuottamiseen, siis kirjoittamiseen, tarvitaan tarinan kerronnan malli. Puhumattakaan siitä, että näinä nopean mielihyvän aikoina paksun kirjan lukeminen kehittää myös sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Olen ikuistanut tämän jutun kuviin joitakin Kalle-poikani tänä vuonna lukemia kirjoja. Eiväthän ne vielä kovin paksuja kirjoja ole, ja kaikissa taitaa olla myös kuvitusta. Odotan aikaa, jolloin kuvia ei enää tarvittaisi ollenkaan, vaan pojan mielikuvitus hoitaisi sen puolen. Joka tapauksessa kirjoja on jo melko paljon. Viime vuodesta pojan kirjallinen maku on myös kehittynyt: enää kirjan ei tarvitse olla pelkästään hauska, vaan se voi olla myös jännittävä. Poika lukee 1 - 3 kirjaa viikossa, ja se on niin hyvä juttu, että melkein itkettää.

Edelleen Kalle saa jokaisesta lukemastaan kirjasta puoli tuntia peliaikaa ja lahjonta toimii hyvin. Ihailen vanhempia, jotka ohjaavat lapsensa luontevasti lukemaan, mutta minä en ole niin taitava äiti. Olen kyllä lukenut kaikille lapsilleni heidän syntymästään lähtien, mutta jos en olisi ruvennut lahjomaan lukutaitoista poikaani, hän ei lukisi kirjoja. Tämä on vähän sama asia, kuin jos en rajoittaisi hänen peliaikaansa, hän ei tekisi mitään muuta kuin pelaisi. Ohjailen poikani elämää, koska olen hänen äitinsä. Näillä mennään.

Lahjonnalla otan tietysti sen riskin, että pojalle ei synny omaa tahtoa lukemiseen. Se riski olisi olemassa, vaikka en häntä lahjoisikaan - ja silloin se olisi vielä suurempi. Nyt näen kuitenkin kaikista tärkeimpänä poikani lukutaidon kehittymisen, ja sen kehittymisen aika on nyt, kun häntä saa vielä lahjottua. Jotain edistystä on myös tapahtunut. Poika nimittäin löysi Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat (siskojensa opastuksella) ja on niihin aivan hurahtanut. Jossain vaiheessa hän hämmästyi itsekin:  - Äiti, tässähän oli yli 200 sivua!

Nyt hän on lukenut jo neljä Neropattia, eikä häntä haittaa, että peliajan saavuttamiseen menee jo vähän enemmän aikaa kuin sadan sivun tarinoita lukemalla. Koska Neropatteja on suomennettu jo kymmenen, niin lukemista riittää. Todennäköisesti niitä luetaan myös useaan kertaan, jos siskojen mallin mukaan mennään. (Neropateista on myös luvassa arvio tällä viikolla.) Pojan lukemiset on siis vähäksi aikaa taattu.

Lapsi tarvitsee lukutaitoa, ja nykypäivänä yhä parempaa lukutaitoa, koska tekstiä on joka puolella yhä enemmän ja opiskelu sujuu edelleenkiin suurimmaksi osaksi lukemalla. Lukutaidon harjoittelua tarvitsevat varsinkin sellaiset lapset, joille lukeminen on vaikeaa, sillä tutkimusten mukaan lukihäiriötä voi lieventää vain lukemalla.

Erityisesti poikien lukemisesta on syytä olla huolissaan, joten kaikki vinkit kiinnostavista ja pojille sopivista kirjoista ovat tervetulleita.

Tässä vielä lista kuvien kirjoista:

Colfer Eoin: Legenda Pottu-Mäkisestä
Kirkegaard Ole Lund: Kumi-Tarzan
Larry H. I.: Zac Power -sarja
McCall Smith Alexander: Akimbo-sarja
Parvela Timo: Pate-kirjat
Parvela Timo ja Sortland Björn: Kepler62-sarja
Tapola Katri: Väinämö sisäkentillä
Tuomola Johanna: Kivalan etsivät -sarja

Hyvää Lukuviikkoa!

Lukupiirin lukuvinkit Lukuviikolle

Kaikki alkoi Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta...

Meitä on seitsemän lukupiiriläistä, ystäviä vuosien takaa. Kymmenen vuotta sitten päätimme perustaa lukupiirin, ja se aloitettiin kirjalla, joka sattui olemaan erään piiriläisen lukupinossa päällimmäisenä ja jota kukaan ei ollut aiemmin lukenut. Sittemmin Olavi Paavolaisen Synkkis on saanut monta seuraajaa, ja luulenpa, että kukaan meistä ei arvannut, kuinka tärkeä asia lukupiiristä meille vielä tulee.

Meillä on vakiintunut protokolla, josta ei poiketa - ja siihen kuuluvat erottamattomasti myös hyvä ruoka ja juoma. Kokoonnumme noin seitsemän kertaa vuodessa vuorotellen jokaisen kotona. Illan emäntänä tai isäntänä on hän, joka valitsi kirjan. Valitsija saa myös kunnian aloittaa keskustelun kirjasta. Kun pääruoka on syöty ja kyseinen kirja on käsitelty (ja paljosta muustakin on keskusteltu), siirrytään jälkiruokaan, jonka aikana seuraava isäntä tai emäntä paljastaa kirjavalintansa. Kirjan pitää olla sellainen, jota kukaan ei ole aiemmin lukenut.

Kymmenen vuoden aikana olemme lukeneet 55 sellaista kirjaa, jota kukaan ei ollut aiemmin lukenut - siis 55 uutta kirjaa. Keskustelu on ollut vilkasta, ja illat ovat olleet hauskoja. Aina kirjoista ei ole oltu samaa mieltä, mutta se ei haittaa. Moni kirja on syventynyt keskustelun myötä, ja lukemisesta on tullut sosiaalinen harrastus.

Lukuviikon kunniaksi järjestin lukupiiriläisille Whatsapp-gallupin. Kysyin gallupissa, miksi he suosittelisivat lukupiiriä harrastukseksi ja lisäksi pyysin lukusuositukset perusteluineen jokaiselta. Tässä vastauksia:

Miksi kannattaa perustaa lukupiiri?

Lukupiiri kannattaa harrastuksena, koska tulee tartuttua kirjoihin, joita ei muuten välttämättä lukisi ja ennen kaikkea siksi, että kirjapiiri tuo luettuun kirjaan jokaisen oman kokemuksen ja kasvattaa luettua kirjaa. Lisäksi näkee ystäviä, joita ei muuten näe.

Saa hyvän syyn tavata säännöllisesti kavereita. Saa jutella pidäkkeittä kirjoista samanhenkisten seurassa. Oppii perustelemaan ja muuttamaan mielipiteitään. Lukumaku avartuu. Saa hyvää ruokaa.

Hyvä tilaisuus tavata kavereita ja samalla tulee luettua kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi.

Tulee luettua uusia (venäläiset klassikot!) kirjoja ja lukupiiri tukee säännönmukaista lukuharrastusta ja ystävien tapaamista. 

Kirjasta saa niin paljon enemmän kuin jos lukisi sen "yksin". Eli meidän yhteisöllinen tapa lukea: kirja on kaikille sama ja lukukokemus samanaikainen.  

Lukupiiri - something totally different. 

Luetusta kirjasta tulee keskustelun myötä aina vaan parempi, koska jokainen lukija on huomannut erilaisia asioita. Ennen kaikkea lukupiiri on hauska harrastus, koska rakkaat ystävät viettävät kiireetöntä aikaa yhdessä. 

Lukupiirin lukuvinkit: 

Nainen, 45: John Irving: Ystäväni Owen Meany

Kokemus, jonka soisi kaikille. Maailma olisi ehdottomasti parempi paikaa, jos kaikki lukisivat tämän kirjan erilaisista ihmisistä, anteeksiannosta ja - rikkumattomasta ystävyydestä kaikesta huolimatta. 

Nainen, 44: John Williams: Stoner

Mitä se on, kun elää omilla arvoillaan riittävän hyvän elämän.

Mies, 43: Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Anarkistista ajattelua. Asioita voi ajatella eri näkökulmista. 

Mies, 45: Michael Cunningham: Illan tullen

Öinen New York, keski-ikäisen miehen elämän tarkoituksen etsintä, kauneuden kaipuu, elämän pienet sattumukset. 

Mies, 60: Muriel Barberry: Siilin eleganssi

                  

Tää maailma tarvitsee lämpöä ja välittämistä. 

Nainen, 48: Lauri Viita: Moreeni

" - - vaarojen kumpujen harjujen välitse, louhujen lomitse, oksien alitse, mökistä mökkiin ja kartanoon, lehdosta lettoon ja ojasta allikkoon"

Nainen, 45: Petri Tamminen: Meriromaani

Häpeä ja pelko saattelevat ihmisen elämää, mutta niin tekee myös onni. Ehkä vain hetkittäin, mutta kuitenkin. 



Näiden vinkkien myötä:

Hyvää Lukuviikkoa!