Lasten aarteita. Rakastetuimmat kehtolaulut ja iltasadut.

Lasten aarteita. Rakastetuimmat kehtolaulut ja iltasadut, 2012
Kustantaja: Warner Music Finland
Laulut: Vuokko Hovatta, Maija Vilkkumaa, Maarit Hurmerinta ja Johanna Iivanainen
Sadut: Esko Salminen, Samuli Edelman, Eero Aho ja Martti Suosalo



Joskus käsiin osuu aarteita, ja tämä levy on nimensä mukaisesti sellainen. Saimme
Lasten aarteita vauvalle lahjaksi ja olemme kuunnelleet sitä siitä lähtien päivittäin. Varsinainen hitti on tullut tupla-albumin kakkoslevystä, eli saduista. Enkä yhtään ihmettele, että levy palkittiin Emma-palkinnolla vuoden parhaana lastenalbumina.

Levylle on valittu kahdeksan satua. Näistä kansansatuja ovat Kettu ja rapu, Mies, joka etsi tyhmyyttä sekä hölmöläissadut Valoa pirttiin ja Akat kalassa. Loput sadut ovat taidesatuja: Taikasauva on Annikki Setälän satu, Timo Talitintin ulkomaanmatka on Aila Nissisen, Petterin kirahvit Kirsi Kunnaksen ja Vihreä hiiri Vappu Liipolan satu.

Karismaattiset tähtinäyttelijät Esko Salminen, Samuli Edelman, Eero Aho ja Martti Suosalo lukevat sadut selkeästi ja elävästi. Erityisesti Eero Ahon ja Martti Suosalon lukemistavat lämmittävät aikuisenkin korvaa. Heitä kuuntelisi vaikka kuinka kauan.

Meille on jo jäänyt lentäviä lauseita näistä saduista. "Sehän nähdään!"on peräisin Kettu ja rapu -sadusta ja Martti Suosalo lausuu sen niin veikeästi, että kuulijaa naurattaa. Petterin kirahvit -sadusta on peräisin "Kaikin mokomin" -sanonta ja "Kalaton on kalakeittomme"on tietysti Akat kalassa -hölmöläissadusta. Satujen välissä soi kaunis välimusiikki, jota myös laulelemme. Siitä tulee jo itsessään mukavan satumainen olo, jonka kuullessaan jää jännittyneenä odottamaan seuraavan sadun alkua.

Aikuisten mieleen on erityisesti satu Mies, joka etsi tyhmyyttä, jossa aviomies jättää tyhmän vaimonsa, mutta kierreltyään hiukan maailmalla, hän toteaa, että oma eukko onkin ihan yhtä tyhmä kuin kaikki muutkin ihmiset ja palaa täysin tyytyväisenä vaimonsa luo. Hölmöläissadutkin naurattavat aikuisia enemmän kuin lapsia: hölmöläisen päähän "iskee ajatus kuin kipinä tuluksiin" tai hölmöläismiehet "olivat makoilleet itsensä väsyksiin sillä välin, kun akat olivat keittäneet puuroa ja leiponeet leipiä", joten akkojen täytyy lähteä kalaan. Viisivuotiaan poikani suosikki on Kettu ja rapu -satu. Se on mukavan lyhyt ja siinä on selkeä juoni, jossa kettua petkutetaan. Ekaluokkalaiset kaksostytöt nauttivat Taikasauva-sadusta, koska siinä on prinsessa.

Entäpä tupla-albumin ensimmäinen levy? Kehtolauluja ei varmaan koskaan kuuntele tarpeeksi. Niistä tulee levollinen ja kiireetön olo. Vuokko Hovatan, Maija Vilkkumaan, Maarit Hurmerinnan ja Johanna Iivanaisen tulkinnat ovat raikkaita. Perinteinen paatos puuttuu näistä lauluista, mutta silti ne ovat koskettavia. Erityisesti nautin Lapin äidin kehtolaulusta ja Soittajapaimen-laulusta. Täytyy kuitenkin myöntää, että Robinin levy soi meillä useammin kuin kehtolaulut, joita soittelen ennen kaikkea kaksikuiselle vauvallemme.

Lasten aarteita on mitä mainioin paketti. Siinä on kaikille perheenjäsenille vauvasta vaariin jotain tarjontaa. Kehtolaulut sopivat kaikille ja satujen maailma on lumoava. Nykylastenkirjojen avaruusseikkailujen ohella kannattaisi ehdottomasti lukea perinteisiä satuja lapsille. Niissä on paljon viisautta ja viihdykettä - paljon enemmän kuin taidamme muistaakaan.

Soili Perkiö ja Hannele Huovi: Vauvan vaaka. Lauluja ja leikkejä vauvaperheille

Soili Perkiö ja Hannele Huovi: Vauvan vaaka. Lauluja ja leikkejä vauvaperheille, 3. painos, 2005
Runot ja laulujen sanat: Hannele Huovi, 1995
Sävellykset: Soili Perkiö, 2002
Kuvittaja: Kristiina Louhi
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 47


Vauvalla on vaaka,
sillä se punnitsee,
mitä se tahtoo tehdä
ja mitä se ei tee.

Yhdessä kupissa on tähdet,
toisessa kupissa on kuu,
kun maailmalle lähdet,
kaikki onnistuu!

Hannele Huovin Vauvan vaaka -runoteoksen pohjalta on syntynyt Soili Perkiön ja Hannele Huovin yhteistyönä cd-albumi Vauvan vaaka. Lauluja ja leikkejä vauvaperheille.  Se on sydämeen käyvä kokonaisuus lauluja ja runoja, jotka sopivat vauvan kanssa leikkimiseen. Levyllä laulavat mm. Meri Sariola, Maija Karhinen, Ahti Paunu, Liisa Matveinen ja Soili Perkiö. Runot lukee Hannele Huovi.

Cd:n rinnalla on julkaistu laulujen nuotit sisältävä vihkonen, jossa on myös leikkiohjeita lauluihin. Vihkosessa on Kristiina Louhen herkkä, mustavalkoinen kuvitus, joka havainnollistaa leikkiohjeita ja kuvaa kauniisti vauvan ja äidin tai isän yhdessäoloa.

Soili Perkiön sävellykset ja sovitukset tekevät kunniaa Hannele Huovin runoille. Vauvasta tulee heti päähenkilö, johon vanhemman on ihana kohdistaa kaikki huomionsa sanojen ja sävelten mukana. Tunnelmat vaihtuvat ilosesta ja reippaasta menosta rauhallisiin ja hiljaisiin hetkiin.

Laulut tarttuvat mieleen ja niitä huomaa laulelevansa missä vaan. Ja mikäs on laulellessa, sillä sanat ovat vauvan maailman kokoisia ja vauvan elämästä kertovia. Levyllä on mm. hitti vaipanvaihtoon, nimittäin Höpsöt pöksyt, joka on kestovaippauilusta kertova räppilaulu: Vaipan päälle hassut housut, ha ha hassut housut, vihdoin viimein höpsöt pöksyt, höpsöt pöksyt, hö! Ja vauvaa naurattaa koko touhu.

Saimme tämän kokonaisuuden lahjaksi kaksostytöillemme vuonna 2005 ja nyt meillä on jo neljäs vauva nautiskelemassa levyn lauluista ja runoista. Huomaan, että vanhemmat lapset osaavat laulut ulkoa, vaikka levyä ei juurikaan ole heille enää leikki-ikäisinä soitettu. Johonkin muistin perukoille sanat ja sävelmät ovat jääneet muhimaan. Ajattelenkin, että heillä on hieno kokoelma suomalaista lyriikkaa ja suomalaista musiikkia pääomanaan.

Vauvojeni kanssa olen leikkinyt paljon kirjan ohjeiden mukaan: Piilottelin heitä huivin alle Sydämen käärin silkkiliinaan -leikkiohjeiden mukaan. Hiiri mittaa maailmaa männynneulasella ja  Sisilisko sihisee, suhisee ja huiskii toimivat hyvin potatuslauluina ja -leikkinä. Automatkalla hoilasimme koko perhe Metrolla mummolaan -biisiä, vaikka meillä ei tosiaan mennä metrolla mummolaan vaan istutaan tuntitolkulla autossa, jotta päästään isovanhempien luo.

Jokaisen vauvan aikana olen saanut kyyneleet silmiini Kun on oikein pieni -laulun sanoista: Kun on oikein pieni, voi keinua heinässä heiluvassa, kun on oikein pieni, voi levätä kukassa tuoksuvassa. Jokainen luettu runo liikuttaa edelleenkin, nyt kuopuksenkin aikana, vaikka olen kuunnellut levyn kymmeniä kertoja:  --sivelen silmillä pienen maailman vuoria ja laaksoja, korvalehden nukka loistaa valossa ja meitä ympäröi vahva, elävä hiljaisuus.

Levyn loppupuolella on laulu Afrikan yö, jossa Äiti laulaa suklaalaulun mustalla äänellään. Vauvalle kaikein pehmoisinta on mustan ihon pinta. Laulu saa minut aina miettimään kaikkia maailman äitejä ja lapsia, joiden soisi saavan elää rauhassa ja onnellisina yhdessä. Turvallinen ja valoisa vauva- ja lapsuusaika olisi kaikkien syntyvien ihmisten oikeus. Lopussa levyn tunnelma rauhoittuu unta vastaanottamaan: Uni viipyy paikallaan, lukki lepää verkossaan, paksu sumu peittelee lammen hallan lasta.

Vauvan vaaka on kokonaisuudessaan sellainen kulttuuriteko ja lahja vauvoille ja vanhemmille, että se kuuluisi äitiyspakkauksen vakiovarusteisiin. Toivottavasti kaikki uudet vauvaperheet saavat tämän jostain käsiinsä!

Vauvan vaa'alla aloitan vuoden 2013 valtakunnallisen Lukuviikon vieton. Aion blogata koko viikon lastenkirjoista eli viettää lastenkirjallisuusviikkoa. Idean sain Opuscolon äskettäisestä mitä mainioimmasta lasten kirjojen viikosta.

                               Hyvää kirjakasta Lukuviikkoa kaikille!