Umberto Eco: Ruusun nimi, 1984
Alkuteos: Il nome della rose, 1980
Suomentaja: Aira Buffa
Kustantaja: Wsoy
Kansi: Eeva Mehto
Sivuja: 624
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä
Bacon oli oikeassa sanoessaan, että tiedon valtaaminen tapahtuu kielten tuntemuksen kautta (s. 211).
Kirjabloggaajien klassikkohaaste on täällä taas, jo 21. kerran. Tapahtumaa emännöi Oksan hyllyltä -blogi, ja sieltä voi käydä nappaamassa klassikkovinkkejä talteen. Nyt on kyseessä 10-vuotisjuhlat, sillä tämä perinne alkoi Reader, why did I marry him -blogin Ompun ideasta 31.7.2015. Luettua elämää on ollut mukana alusta lähtien, enkä missään nimessä halunnut jättää tätäkään kertaa väliin. Lukemattomia klassikoita on kirjahyllyissäni riittämiin, joten ei tarvinnut kuin kätensä ojentaa ja valita sopiva tiiliskivi. Tiiliskiviklassikon halusin, koska kesällähän on aikaa lukea.
Tämänkertainen valintani on koristanut hyllyäni aivan liian kauan ja päässyt muinoin TBR100-listallenikin. Muistan joskus sitä jopa aloittaneeni, mutta heti ensi sivut pudottivat silloin kärryiltä. Tänä vuonna päätin kuitata kirjalla taas monta lukusuunnitelmaa: Helmet 2025 -haasteen kohdan 39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen, oman TBR100-listani kohdan sekä tietysti tämän klassikkohaasteen.
Umberto Econ (1932 - 2016) kirjoittama nykyklassikko Ruusun nimi ilmestyi italiaksi vuonna 1980. Se sai heti ilmestyttyään valtavan suosion. Sitä palkittiin ympäri Eurooppaa ja sitä käännettiin useille kielille. Kirjan suomenkielinen painos on myös saanut varsin kauniin ulkoasun.
Ruusun nimi on moneen suuntaan kurkottava teos. Se on murhamysteeri, mutta ennen kaikkea se on keskiaikaisen luostarielämän ja uskonnollisen maailmankatsomuksen esittely ja kirjoittajansa laajan sivistyneisyyden osoitus. Katolisen kirkon sisäiset ristiriidat, luostarikuntien näkemyserot, maallisen ja kirkollisen vallan taistelu sekä luostarin seinien sisälle kätkeytyvät kristilliset mysteerit luovat aivan omanlaisensa verkoston. Teosta voisi pitää kasarin Da Vinci -koodina.
Ruusun nimessä on kaksi päähenkilöä. Minäkertojana on noviisi Adson Melk, joka on tapahtumien selostaja ja kirjuri. Kirjuriksi hänet on valinnut fransiskaanimunkki William Baskerville, joka on kuuluisa nokkelasta päättelykyvystään. Parivaljakko seikkailee pohjoisitalialaisen luostarin muurien sisäpuolella, jonne heidät alun perin tuo diplomaattinen tehtävä: heidän pitää isännöidä kirkon ja maallisen vallan välistä kokousta. Oikeastaan heidän tehtävänsä on tunnustella maaperää ennen varinaista isompaa kokousta. Tehtävä on luonteeltaan salainen. Suljetun paikan mysteeria aletaan pohjustaa heti, kun luostarin porteille päästään ja William saavuttaa heti munkkien ihailun ja luottamuksen.
Nimi William Baskerville viittaa tietysti Englantiin, josta sankarimunkki on kotoisin. Nimi on Econ kunnianosoitus sekä William Shakespearelle että Arthur Conan Doylen salapoliisisankarille, Sherlock Holmesille, joka seikkailee tarinassa Baskervillen koira. Adson Melkin etunimi Adson viittaa Sherlock Holmesin uskolliseen apulaiseen ja Holmes-seikkailujen kertojaan, tohtori Watsoniin.
Pöytä on katettu siis herkullisesti. Keskiaikaisen luostarimiljöön kuvaus, luostarikirkon upeat maalaukset ja kryptaan piilotetut mittaamattoman arvokkaat aarteet luovat hienot puitteet suurenmoiselle murhamysteerille. Luostarin arvostettu (ehkäpä maailman suurin, kuten William Baskerville arvelee) kirjasto puolestaan on kuin tehty filosofisen pohdiskelun ja seikkailun miljööksi.
Vuonna 1327 paavi on juuri vaihtunut ja kuningas samoin. Selväähän on sekin että sekä paavin että kuninkaan istuimet horjuvat reippaasti. Täytyy sopia kirkollisen ja maallisen vallan suhteista. Ennen kuin neuvottelupöytään asti päästään, luostarissa ehtii tapahtua useampikin murha, joissa munkkiveljiä päästetään päiviltä ilmestyskirjan näkyjen mukaisin menoin. Murhat näyttävät liittyvän luostarin kirjaston salaisiin aarteisiin, ja päähenkilöt käyvät ratkaisemaan hurjaa arvoitusta oman henkensä uhalla.
Myönnettäköön, että luin Ruusun nimeä koko kesän. Missään vaiheessa se ei tuntunut imaisevan mukaansa. Juuri kun juoni alkoi kulkea, ryhdyttiin pohtimaan teologisia syvyyksiä. Sitten ryhdyttiin luetteloimaan milloin mitäkin listaa - tosin varsin hauskastikin. Keskiajan teologiset kysymykset, kuten suuri kysymys Jeesuksen varallisuudesta, naurattivat ääneen - vaikka juuri tämänkin kirkollis-poliittisen kysymyksen takia kuoli ihmisiä roviolla. Ja juuri tällaisten asioiden takia maailmassa soditaan edelleen. Vasta historiahan osoittaa, kuinka typeriä periaatteelliset tai opilliset kiistamme ovat.
Ruusun nimen päähenkilöt Adson Melk ja William Baskerville jäivät lopulta varsin vieraiksi hahmoiksi. Melkeinpä paremmin tutustuttiin joihinkin persoonallisiin (ja ehkä vähän höyrähtäneisiin) munkkiveljiin. Yksi elävä nainen vilahtaa kerronnassa, ja hänelle on varattu toinen niistä kahdesta naisen roolista: madonna tai huora. Voitte arvata, kumpaa hän edustaa, ja kun eletään rovioiden kulta-aikaa, niin voitte myös päätellä hänen kohtalonsa.
Usein klassikoita lukiessa on työläitä hetkiä ja saattaa olla, että luku-urakka kestää kauan. Silti klassikko yleensä palkitsee jollain oivalluksella. Niin kävi nytkin. Ihmisten ikiaikainen ahneus, vallanhimo ja kaiken sotimisen ja murhaamisen turhuus korostuvat tämän klassikon äärellä. Katolisen kirkon suuruus ja sen kokoama maallinen rikkaus ja henkinen ylivalta murenivat Euroopassa, ja Ruusun nimessä kuvattu suljettu luostariyhteisö ja sen sisäiset ristiriidat ennustavat rappiota.
Semiootikko, filosofi ja lingvisti Umberto Econ viesti nykyihmisille on selvä ja korostuu luostarin kirjaston labyrintissa. Kaikki tieto, kaikki arvokas, kaikki historia ja viisaus on kirjoissa. Keskiajalla kirjat olivat aarteita, joita munkit työläästi kopioivat ja hartaudella ja taidolla koristivat. Nyt elämme ja todistamme aikaa, jolloin tekstit ja totuus ovat kaikkien ulottuvilla. Mutta edelleen tietoa pimitetään, vääristellään tai keksitään. Tiedon ja vallan suhde kuitenkin on ja pysyy: tieto on edelleen valtaa.
Tässä ovat aiempiin klassikkohaasteisiin lukemani teokset:
1. J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
