Näytetään tekstit, joissa on tunniste #lukuviikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #lukuviikko. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Lukuvinkkejä 12-vuotiaille pojille

Lukuviikkojen perinteenä olen seurannut poikani lukemisen kehittymistä. Poika oppi lukemaan 6-vuotiaana eskarilaisena, ja otin tavoitteekseni kasvattaa hänestä sujuvasti lukevan ihmisen. Urakka ei ole ollut missään vaiheessa helppo: Pojan oma mielenkiinto on aina ollut ennen kaikkea pelimaailmassa. Eskarilaisena, ja oikeastaan ihan tuonne neljäsluokkalaiseksi asti, hän oli lisäksi erittäin vilkas tapaus, mutta on kuin onkin kasvanut melko rauhalliseksi esiteiniksi.

Perheessämme on lisäksi kaksostytöt, joiden kasvaminen lukijoiksi on ollut huomattavasti nopeampaa ja sujuvampaa kuin pojan kasvaminen. He lukivat Harry Potter -kirjoja jo ekaluokkalaisina ja ovat lukeneet tuhansia sivuja enemmän ja monipuolisempaa tekstiä kuin pikkuveljensä tulee koskaan lukemaan. Pojalla on nimittäin myös tapana lukea hyviksi havaitsemiaan kirjoja yhä uudelleen ja uudelleen, ennemmin kuin hankkia uusia lukukokemuksia.  Sekä poikani että tyttäreni ovat kuitenkin lukeneet moneen kertaan joitain yhteisiä suosikkikirjojaan. Näitä ovat tietysti J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja ja Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja -sarja. Ne tuntuvat maistuvan aina vaan ikään kuin välipaloina. Ehkä tutuista tarinoista saa myös jonkinlaista turvaa.

Vaikka poikaa täytyy välillä patistella kirjojen ääreen, en missään vaiheessa ole suostunut heittämään hanskoja tiskiin hänenkään lukutaitonsa ruokkimisessa. Lukutaito on kuitenkin aivan ensisijainen opiskelutaito, jonka merkitys nyt korona-aikana on vain kasvanut.

Poikani ensimmäisten lukuvuosien kirjasatoa voi kurkkia näistä kirjoituksistani: Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan ja Lukuvinkkejä 8-vuotiaille pojille. Tuolloin lahjoin poikaa peliajalla: hän sai luetusta kirjasta peliaikaa. Enää tällainen lahjominen ei toimisi, koska hänellä on niin monta pelikonetta ja niin paljon vapaa-aikaa (ja nyt vielä tämä korona-aika), että lahjomisella ei ole merkitystä.

Pojan lukutaidon kehittymistä voi seurata myös tästä päivitysketjusta, johin olen koonnut hänen lukemiaan kirjoja ja kirjasarjoja: Lukuvinkkejä 9-vuotiaille pojilleLukuvinkkejä 10-vuotiaille pojille ja Lukuvinkkejä 11-vuotiaille pojille. Olen aika tyytyväinen kehitykseen. Nykyisin poika lukee vapaaehtoisesti ennen nukahtamistaan, eli lukemisesta on tullut hänelle tapa. Vetoan usein myös hänen kilttiin luonteeseensa ja huonoon omaantuntoonsa: jos hän on ollut pitkään kännykällä, hän myöntyy lopulta aika helposti kirjankin ääreen.


Kaikki lapseni ovat olleet onnekkaita alakoululaisia, sillä lähikoulumme on panostanut vuosittaiseen lukudiplomiin, jonka suorittaminen on ollut melkeinpä velvollisuus. Lukudiplomipakettiin on kuulunut 6 kirjaa vuodessa, ja ne on saanut valita tarkoin mietityiltä listoilta.

Poika sai juuri valmiiksi 6. luokan lukudiplomin viimeisen tehtävän. Lukudiplomin myötä hän on lukenut paljon sellaisia kirjoja, joihin hän ei olisi varmasti muuten itse tarttunut. Tällaisia ovat tänä vuonna olleet muun muassa Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli ja Arto Kivimäen Aikojen alussa, Antiikin taruja 1. Lukudiplomi on suoritettu kirjakeskusteluilla ja kirjallisilla töillä. Suuri kiitos kuuluu pojan opettajille tässä työssä.

Tämän vuoden kirjalöytöjä ovat olleet Max Braillerin Maailman viimeiset tyypit -kirjasarja, jonka poika kylläkin hotkaisi viikossa, eli sillä ei pitkälle päästy. Joulupukki toi ensimmäisen osan ja varasin kirjastosta hänelle uutuudet heti perään.

Kirjamessureissulta poika sai Jim Kayn kuvittaman Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjan, jonka olin ajatellut antaa hänelle joululahjaksi, kuten kaikki aikaisemmatkin Jim Kayn kuvittamat Potterit. Hän kuitenkin halusi sen omakseen heti, kun näki sen hyllyssä kirjamessuilla. Se oli onneksi myös reilussa tarjouksessa siellä, joten hän sai sen mukaansa. Harry Potter -sarja kuluu edelleen hänen käsissään ja soi Bookbeatista äänikirjana aika usein myös silloin, kun hän pelaa.

Toinen löytö tänä vuonna on ollut Rick Riordanin Percy Jackson -sarja, jonka poika on lukenut kokonaan, osittain Bookbeat-palvelusta e-kirjoina, osittain kirjoina. Näihin hän tarttui siskojensa suosituksesta. Percy Jackson on tavallinen poika, joka kuulee olevansa antiikin jumalten sukua, ja siitä lähtee käyntiin melkoinen seikkailu. Sarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Salamavaras, ja sen luettuaan poika oli myyty. Harry Potter -kirjoilla ja Percy Jackson -kirjoilla hän on myös kuitannut aika monta kirjallisuustehtävää kouluun (lukuvinkkejä, henkilökuvauksia, juoniselostuksia yms.). Percy Jacksonin innoittamana hän luki lukudiplomiin myös Kivimäen kirjan, jossa kerrataan antiikin jumaltarustoa.

Sekä Percy Jackson että Harry Potter ovat myös vihdoin osoittaneet, että poika ei välttämättä tarvitse enää kuvia tekstin yhteyteen. Kuvat ovat tietysti edelleen plussaa, mutta eivät enää välttämättömiä lisukkeita tarinan yhteyteen. Lukeminen sujuu, ja on ilmeisesti nautittavaa, ilman niitäkin.

Edelleen poika ahmii täysin vapaaehtoisesti Aku Ankka -sarjakuvia, erityisesti Don Rosan piirtämiä sarjoja mutta myös Aku Ankka -lehden, joka kolahtaa postilaatikkoon joka viikko. Tähän asti hän on myös saanut omakseen uusimman Neropatin päiväkirjan aina sellaisen ilmestyessä. Niiden hinta on melko edullinen (alle 20 euroa), ja meillä on niille kolme lukijaa omasta takaa ja neljäs lukija kasvamassa hyvää kyytiä. Niitä on myös lainailtu naapuruston lapsille.

Vaikka käyn kirjastossa säännöllisesti ja kannan sieltä kirjoja lapsille, meillä on myös kirjahyllyt väärällään omia kirjoja. Jokainen lasten omiin kirjoihin satsattu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Lapset ovat myös huomanneet, että äiti ei osta ikinä kaupasta leluja tai karkkia (paitsi karkkipäivänä), mutta Aku Ankan taskukirjan saa mukaansa heti, kun vain hoksaa pyytää. Olen myös kustantanut pojalle oman Bookbeat-jäsenyyteni yhteyteen perhejäsenyyden, joka maksaa muistaakseni noin 5 euroa kuukaudessa. Palvelu on ollut hänellä ahkerassa käytössä.

Tiedän, että haastavia vuosia on edessäkin: ensi vuonna poika on yläkoululainen, ja arkeen tulee varmasti muitakin haasteita kuin lukutaidon ylläpitäminen. Täytyy kai vain yrittää sinnikkäästi kannustaa ja kiristää poikaa kirjojen ääreen, kuten tähänkin asti. Ensi vuonna sitten raportoin lukuvinkkejä 13-vuotiaalle pojalle. Saapa nähdä, löytyykö sellaisia...

Hyvää Lukuviikkoa!


Päivityksessä mainitut tai pojan käsissä havaitut kirjat ja kirjasarjat:

Max Brailler: Maailman viimeiset tyypit -sarja
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja -sarja
Arto Kivimäki: Aikojen alussa, Antiikin taruja 1
Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli
Rick Riordan: Percy Jackson -sarja
Don Rosa: Don Rosan parhaat, Mestarin  omat suosikit
J. K. Rowling: Harry Potter -sarja



lauantai 27. huhtikuuta 2019

Lukuvinkkejä 11-vuotiaalle pojalle

Lukuviikon kunniaksi olen ottanut tavakseni kirjoittaa poikani lukemisesta, koska poikien lukeminen on uhanlaista. Tässä sitä siis taas ollaan, tutulla otsikolla... Olen aiemmin kirjoitanut aiheesta muun muassa näillä otsikoilla: Lukuvinkkejä 10-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 9-vuotiaalle pojalle, Lukuvinkkejä 8-vuotiaalle pojalle ja Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan?

Onko lukemisessa yhtään edistytty, nyt kun poika on jo 11-vuotias? On toki. Nyt kirjassa ei välttämättä tarvita enää kuvia! Myös lahjomisen olen voinut lopettaa... Tai no, hänellä on kännykkä käytössään iltapäivisin, joten pelaamisella lahjominen ei enää onnistu. Onneksi poika on kuitenkin koukussa lukemiseen. Hän ei kylläkään lue yhtä monpuolisesti kuin isosiskonsa, vaan jumittaa edelleen tietyissä suosikeissaan.

Viimevuotiset suosikit, Harry Potterit, ovat edelleen pojan arkipäivää. Nyt perheeseemme on kuitenkin astunut uusi jäsen, nimittäin Vesa Vierikko, jonka ääni raikuu joka ilta pojan huoneesta tai keittiöstä. Poika istuu tai makaa, pelaa kännykällä ja kuuntelee samalla Harry Pottereita äänikirjoina. Olen hankkinut hänelle perhejäsenyyden oman Bookbeatini oheen (4,90 euroa/kk), ja hankinta on kyllä joka euron väärti.

Kun säännöllisin välein (lähes joka ilta) saamme tarpeeksemme Vesa Vierikosta ja huispauksesta tai on muutenkin aika panna kännykkä pois, poika tarttuu johonkin lukuisista Aku Ankan taskukirjoistaan. Helsingin kirjamessuilla hän sai nimmarin itseltään Don Rosalta uuteen sarjakuvakirjaansa, Don Rosan parhaat, Mestarin omat suosikit. Sarjakuvataiteilija myös kätteli poikaa. Mikä hieno hetki!

Varsinaisia uusia löytöjä hän ei ole itse tehnyt, mutta minä lainasin hänelle luettavaksi Saska Saarikosken  kirjoittaman kirjan Lauri Markkasesta. Kirja on loppusuoralla ja taitaa olla ensimmäinen tietokirja, josta hän on tosissaan innostunut. Hän pelaa itsekin koripalloa - siitä innostus.

Viime syksynä poika luki vihdoin kaikki Kepler62-sarjan kirjat läpi, ja hankinkin sarjan kirjoja aimo kasan myös kotiin. Koulusta on tullut luettavaksi Me Rosvolat -sarjan ensimmäinen kirja, jonka hän luki parissa illassa.

Ja sitten se suurin edistysaskel: poika luki Harry Pottereiden kuvattomat painokset sarjan paksuimmista kirjoista - mikä itsetunnon nousu niistä saatiinkaan! Sen jälkeen hän on kuunnellut ne läpi ainakin kaksi kertaa, enkä oikein ymmärrä, onko hänen tarkoituksensa opetella ne ulkoa, vai onko ainoastaan mahtavaa kuunnella tuttu tarinaa uudestaan ja uudestaan. (Tähän tapaan hän saattoi pienenä katsoa esimerkiksi Autot-elokuvan 10 kertaa peräkkäin.) 

Koulun lukudiplmonin poika on tehnyt kiltisti tänäkin vuonna, eikä ole suuremmin marissut mistään luetuista kirjoista eikä lukudiplomiin tehtävistä kirjallisista töistäkään. Tosin pari kohtaa tulikin suoritettua omilla suosikeilla: Keplerillä ja Harry Potterilla.

Pojan lukeminen on nyt säännöllistä. Se, että pojalle on luettu pienestä pitäen, on tehnyt lukemisesta tavan, jota ilman hän ei osaa enää olla. Myös lukunopeus on kasvanut: Jari Mäkipään uusimman Masi Tulpan hän luki ihan hujauksessa ja Neropatteja saattaa myös osua välipaloina lukulinjalle vanhan tavan mukaan. Lukeminen kuuluu iltaan ja sen avulla rauhoitutaan uneen.

Palaan asiaan taas ensi vuonna. Saapa nähdä, jäävätkö Harry Potterit jo historiaan - ja mitä ihmettä sitten luetaan? Vai luetaanko mitään? Sittenhän ollaankin jo melkein teinejä.


Tekstissä mainitut kirjat:

Siri Kolu: Me Rosvolat
Jari Mäkipää: Masi Tulppa 2, Rooli päällä
Timo Parvela ja Björn Sortland: Kepler62 1 - 6
Timo Parvela: Kepler63, Uusi maailma
Don Rosa: Don Rosan parhaat, Mestarin omat suosikit
J. K. Rowling: Harry Potter 1 - 7
Saska Saarikoski: Lauri Markkanen läheltä ja kaukaa