Viveca Sten: Sisäpiirissä, 2013Alkuteos: I den innersta kretsen, 2009
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
Kansi: Anna Makkonen
Sivuja: 362
Mikä oli saanut Julianderin tavoittelemaan niin kiihkeästi kaikkia perinteisen menestyksen merkkejä, Thomas aprikoi samalla kun pappi julisti rauhan vainajan sielulle. Viehättikö häntä kilpailu sinänsä vai havitteliko hän palkintoja? Nauttiko hän hienosta asianajajan arvosta, korkeasta palkasta, veneistä ja autoista vai olivatko ne vain kuollutta materiaa, joka menetti lumonsa, kun metsästyksen jännitys oli ohi?
Viveca Stenin Sisäpiirissä on monin tavoin hyvin perinteinen dekkari. Päähenkilö, rikostarkastaja Thomas Andreasson, on sinnikäs tutkija, joka selvittää Kuninkaallisen purjehdusseuran jäsenen murhaa. Hän on yksityiselämässään vasta eronnut ja surullinenkin, keski-ikäinen mies. Apunaan hänellä on hyvä ystävä, asianajaja Nora Linde, jonka avioliiton kiemuroista tulee kirjaan omat kuvionsa.
Kuninkaallisen pursiseuran varapuheenjohtaja Oscar Juliander ammutaan Swan-aluksensa ruoriin purjehduskilpailujen lähtölaukauksen kajahtaessa. Miksi menestynyt ja omahyväinen, mutta pidetty Juliander haluttiin ampua juuri voittoisalla hetkellä? Kun Julianderin elämää aletaan penkoa, sieltä löytyy kaikenlaista epämääräistä, mitä rahan takaa voi löytyä. Kohta murhataan toinenkin pursiseuran jäsen ja ihmissuhdekuviot alkavat paljastua.
Perinteisen, hyvän dekkarin tavoin epäiltyjä on lopulta vain muutama, mutta siitä huolimatta murhaaja säilyy yllätyksenä loppuun saakka. Muitakin yllätyksiä lukijalle tarjoillaan, sillä kaikki ei ole sitä, miltä ensin näyttää. Murhan motiiveja riittäisi niitäkin: mustasukkaisuus, raha, maine, kosto tai vallanhimo. Murhautkimuksen ohessa kirjassa seurataan taustatarinaa, jossa kuvataan hienostopiirien kasvatin tunneköyhää elämää. Vasta lopussa selviää, kuka tämä kasvatti on.
Eri asia sitten on, onko murhan sosiaaliseksi ympäristöksi valittu Kuninkaallinen pursiseura tarpeeksi mielenkiintoinen "sisäpiiri" tällaiselle tavalliselle, keskiluokkaiselle lukijalle. Ökyrikkaat ruotsalaiset ja heidän tyhjä elämänsä ei oikein jaksanut vetää. Naissuhteet, petokset, ahneus, huumeet, kulissit... Hohhoijaa. Toisaalta dekkarissa pohditaan enemmänkin teemaa "tuoko raha onnen". Nora Linden aviomies ja pursiseuran jäsenet tuntuvat tavoittelevan yläluokan ulkoisia tunnuspiirteitä hinnalla millä hyvänsä. Pääseekö ihminen lopulta syntyperäänsä pakoon?
Parasta dekkarissa oli miljöö, eli Sandhamn Tukholman ulkosaaristossa. Joku patriootti minussa myös heräsi, kun kuvattiin Suomessa valmistettavia Swan-purjeveneitä. On meillä siis jotain, joka kiinnostaa ruotsalaisia!
Käännöksen teksti oli helppolukuista ja sujuvaa. Hiukan jäin ihmettelemään sanontaa "laulaa täyttä kaulaa", eikös yleensä lauleta "täyttä kurkkua", mutta muuta erikosta en käännöksessä huomannut. Sten kuuluu epäilemättä siihen taitavien ruotsalaisdekkaristien sarjaan, joka tuntuu naapurimaan ehtymättömältä luonnonvaralta. Voisin lukea hänen dekkareitaan lisää, kunhan niitä käännetään. Päähenkilöt Thomas ja Nora tuntuvat jo vanhoilta tutuilta.
Kirjan on lukenut ainakin Hanna blogissa Kirjainten virrassa. Hänen mietteensä olivat hyvin samantapaisia kuin omani.
