Lukumaraton 29.8.2020 - hyppää mukaan!

Kuva Yöpöydän kirjat -blogi.

Tästä se lähtee! Tämän kesän toinen kirjabloggaajien lukumaraton osuu nyt sellaiseen hetkeen, että päätin heittäytyä mukaan. Tähän julkaisuun päivitän maratonin etenemistä.

Maratonia emännöi Yöpöydän kirjat -blogi, josta löytyy lista mukana olevista blogeista. 

Kello 13.30 

Aloitan lukemalla Sofia Oksasen Puhdistusta. Olen sivulla 85 ja jatkan siitä. 

Kello 18.00

Puhdistus on juuri niin hieno, kun muistinkin sen olevan. Miten voikin kirja olla samalla kaunista proosaa ja kertoa niin kauheista asioista! Etenin sivulle 207.

Ehdin kylläkin nukkua pikku päikkärit ja ruokkia perheen tässä välissä. Nyt aion lähteä lenkkeilemään ja kuunnella samalla äänikirjana Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssijaa, josta olen kuunnellut jo 66 %. Kirja on lukupiirin käsittelyssä 12.9, joten ihan hyvässä vauhdissa olen sen kanssa. 

Kello 22.15

Vesitanssija eteni 77%:iin lenkkini aikana. Kävelin puolitoista tuntia pitkin lähiseudun polkuja ja nautin suomalaisesta luonnosta, sillä onhan Suomen luonnon päivä. Lähimetsissä on peräti kolme luonnonsuojelualuette, joita kelpaa ihastella. Vesistönä tässä ihan vieressä on paikoin jyrkkärantainen Kaukajärvi ja hiukan edempänä lampi nimeltä Isolammi. Korkeuksiin kohoava Hikivuori on myös ihmeellinen paikka.

Kun palasin kotiin, perhe aloitteli elokuvailtaa. Katsoimme Harry Potter ja Azkabanin vanki -elokuvan ja saunoimme. Lukumaraton otti taas vähän taukoa. Onneksi elokuva sentään perustui kirjaan.

Kuopukselle taidan lukea seuraavaksi ääneen Harry Potter ja Feeniksin kilta -kirjaa ja aamulla jatkan omien kirjojen parissa. 

Hyvää yötä!

Kello 10.50

Huomenta!

Heräsin jo kello kuuden aikoihin, joten sain nyt luettua Puhdistuksen loppuun. Se oli yhtä vaikuttava kuin 12 vuotta sitten. 

Aliiden Truun elämä oli vähintään yhtä traaginen kuin Viron historia. Taas kerran mietin, kuinka erilainen voisi olla myös Suomen historia. Puhdistus kertoo karua tarinaa siitä, miltä tuntuu elää ilmiantojen ja väkivallan pelossa, rakastaa omaa maataan ja yrittää elää valloittajien ja totalitarismin varjossa. 

Millaisia valintoja ihminen voi tehdä? Voiko tekojaan koskaan sovittaa?

Vaikka vapaus koittaa, aina tulee seuraava vallanpitäjien joukko, uusi krominahkasaapas. Suurimpina kärsijöinä muutoksissa ja vallanvaihdoissa ovat aina naiset ja lapset, jotka on niin helppo alistaa väkivallalla. 

Nyt jatkan jollain nopealukuisella kirjalla. Katsotaan, mitä pinosta löytyy...

Kello 15.15

Lopetin maratonini jo kello 13.30, mutta taisin taas nukahtaa päikkäreille. Tämä maraton kului siis enemmänkin nautiskellen kuin suorittaen. 

Viimeisen parin tunnin aikana luin Katja Myllyviidan Peace! Selviytymisopas nuorten vanhemmille -kirjan loppuun. Aloitin sen viime viikolla, koska nyt on pakko todeta, että perheessä on kolme teini-ikäistä yhtä aikaa. Nuorin "kolmen koplasta" sai ensimmäisiä teini-ikäisyyden oireita sopivasti samoihin aikoihin koronapandemiaeristyksen aikana, joten yritän nyt etsiä jotain helpotusta tähän tunnemyrskyissä seilaamiseen. Myllyviidan kirjasta tarttui mukaan muutama oivallus, joita jo tuossa testailin aika hyvin tuloksin.

Onneksi perheessä on vielä kuopus, joka on turvallisesti vasta 7-vuotias ja elää nyt vähän vähemmän uhmakasta aikaa. Harry Potter -intoilu on hänen ansiotaan. Illalla sohvalle kokoontuivat elokuvailtaan myös isommat lapset, joille Harry Potter on läpeensä tuttu ja selvästi myös rakas hahmo.

Lukumaratonini päättyi Bell Hooksin Rakkaus muuttaa kaiken -esseekokoelmaa lukien. Hooksilla on mainio tapa ylistää rakkautta ja suhtautua siihen kovin ehdottomasti. Rakkaus on selvästi vaativa laji, ja sitä varten on oikeataan olemassa myös tuo aiemmin lukemani Myllyviidan teos.  

Kiitos maratonin emännälle lukumaratonin järjestämisestä! Oli ihana olla mukana tällaisella rennolla meiningillä. Sain pari keskeneräistä kirjaa luettua ja bloggaamiseenkin vähän taas intoa.

Nähdään pian!

Lukumaratonilla luetut kirjat: 

Sofi Oksanen: Puhdistus (290 sivua)

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija (äänikirjan kuuntelua 1,5 tuntia)

J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta (10 sivua)

Katja Myllyviita: Peace! Selviytymisopas nuorten vanhemmille (45 sivua)

Bell Hooks: Rakkaus muuttaa kaiken (10 sivua)

Lukumaratonin yhteenveto

Tämän kesän ensimmäinen Blogistanian kesälukumaraton on ohi. On aika koota tunnelmia ja laskea sivumäärät.

Luetut kirjat

1. Rudyard Kipling: Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista, 106 sivua

2. Henryk Sienkiewicz: Bartek Sankari,  50 sivua

3. Björnstjerne Björnson: Leonarda, 41 sivua

4. Mauri Kunnas: Rikun, Roopen ja Ringon seikkailut

5. Siri Kolu: Me Rosvolat, 10 sivua

6. Anni Kytömäki: Kultarinta, 60 sivua

Luettuja, tai osittain luettuja, kirjoja oli kuusi, sivuja kertyi yhteensä 266.

Hyvin meni...

Sain luettua neljä kirjaa kokonaan ja osia kahdesta muusta. Kolme kirjaa oli ulkomaalaisia ja kolme kotimaisia. Kaikki kolme ulkomaista olivat nobelistien kirjoittamia, joten sain pisteitä Joken 14 nobelistia -haasteeseen. Sienkiewiczin Bartek Sankari kertoi sodasta, joten sain pisteen myös Suketuksen Ihminen sodassa -haasteeseen. Kaikkinensa olin tyytyväinen luettujen kirjojen määrään ja laatuun.

Vai menikö?

En enää koskaan lue lukumaratonia mökillä, jossa on ketään muita kuin minä. Hyvistä suunnitelmista huolimatta istuin rantavahtina, kokkasin yhdeksälle hengelle, saunotin vauvan, touhusin mökkitouhuja, joita on pakko touhuta. Koboni kertoo synkkää tilastoa: lukuaikani koostui keskimäärin 11 minuutin pituisista pätkistä. Vasta yöllä pääsin lukemaan rauhassa.

Lukeminen on kivaa

Lukeminen maistui silti hyvältä. Herkuttelin suklaalla,  salmiakilla ja kahvilla. Kävin välillä kannustamassa Blogistanian muita lukuhulluttelijoita. Nautin hyvistä tarinoista. En vaihtaisi harrastustani mihinkään - ja maratoonaan takuulla uudestaankin.

P. S. Koska mökkiolosuhteissa kirjoitan näitä tekstejä puhelimella (joka taas heitti keskeneräisen tekstin eetteriin) tai iPadeillä, teen linkitykset vasta myöhemmin. Kuvakin on heittäytynyt väärään paikkaan.

Blogistanian lukumaraton 19.6.2014 - nyt se alkaa

Luettua elämää on mukana Blogistanian kesälukumaratonilla. Lukumaratonin ohjeet ja mukana olevat blogit voi käydä kurkkaamassa Anna minun lukea enemmän -blogista.

Lukeminen alkaa nyt ja päättyy 24 tunnin kuluttua. Tähän kirjoitukseen päivitän lukutunnelmia ja luetut sivut. Tervetuloa seuraamaan kulttuurisuoritusta!

Kello 15.10 näppäilen lukulaitteeltani auki ensimmäisen sivun Rudyard Kiplingin novellikokoelmasta Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista. Ympärillä häärää viisi lasta, eikä suunnittelemastani lukurauhasta ole tietoakaan. Näillä mennään...

Kello 18.10 olen suhteellisen tyytyväinen maratoonaaja. Lukurauha löytyi laiturinnokasta, jossa on niin kylmä, ettei sinne kukaan muu eksy. Intialaisissa tunnelmissa on oma viehätyksensä Suomen suvessa. En malttanut lopettaa novellikokoelmaa, vaan olen lukenut sitä nyt koko ajan.

Kello 23.10 päätin Kiplingin novellikokoelman edelleen tyytyväisenä. Kirja oli nautinnollista luettavaa ja ansaitsee kunnon arvion aikanaan.

Lukemiseen kului Kobon tilastojen mukaan 4,8 tuntia ja luin keskimäärin 11 minuuttia kerrallaan. Tämä on säälittävää, mutta niin totta lasten kanssa maratoonatessa.

On kulunut 8 tuntia siitä, kun aloitin Kiplingin 106-sivuisen kirjan. Olen tässä lukusessioiden välissä ruokkinut lapsia, imettänyt, ollut rantavahtina, pedannut petejä ja lukenut iltasatuja. Ja nyt alan lukea seuraavaa kirjaa... Mikä se on? Kohta se selviää...

Iltasatukirjaksi valikoitui Mauri Kunnaksen Rikun, Roopen ja Ringon seikkailut (kokoelmateos, jossa on kaikki neljä Riku, Roope ja Ringo -kirjaa) sekä yksi luku Siri Kolun Me Rosvolat -kirjaa, noin 10 sivua.

Kello 01.10 uni painaa silmiä, joten kohta varmaan nukahdan. Aloitin Henryk Sienkiewiczin Bartek Sankarin, joka kertoo puolalaismiehen sotasankaruudesta Saksan-Ranskan sodassa 1870 - 1871. Sankari Bartekista tulee mieleen Sven Tuuva.

Nautin tästäkin vanhasta kirjasta, joka ei ole kuin noin 50-sivuinen pienoisromaani. Todennäköisesti luen kirjan nyt loppuun ja jatkan aamulla maratonia uudella kirjalla. Tähän mennessä luettuja sivuja on kertynyt vaivaiset 156 sivua.

Huomenta! Maraton jatkui aamunsarastuksen yli. Luin sittenkin noin kello 03:een. Sienkiewicz loppui ja aloitin Björnstjerne Björnsonin Leonarda-näytelmää, joka ei mitenkään ehtinyt temmata mukaansa.

Ennen nukahtamista kävin vielä tsemppauskierroksella muiden maratoonareiden blogeissa. Hyvin tuntuu lukeminen sujuvan ympäri Suomea.

Kello 8.30 lapset heräilevät, joten keskimäärin 11 minuutin lukuhetket jatkuvat, kunhan aamupuuro saadaan syötyä. Yöllä oli ihana lukea pari tuntia yhteen putkeen. Maratoonaaminen on kivaa!

Kello 12.15 sain Björnsonin 41-sivuisen näytelmän loppuun. Lukemiseen meni Kobon tilastojen mukaan 1,2 tuntia, mutta en päässyt lukemaan sitä yhtäjaksoisesti. Aamu kului kuitenkin ruuanlaitossa yms. puuhassa, mutta täytynee olla tyytyväinen: on sentään melkein 200 sivua luettua elämääkin saatu kokoon maratonin aikana, kaiken muun elämän keskellä. Ja kolme nobelistia lisätty Jokken 14 nobelistia -haasteeseen. Nyt on yhdeksän eri nobelistia listoilla tänä vuonna!

Viimeiset maraton-tunnit luen Kultarintaa. Ehkä. Ainakin jatkan sitä hetken ajan.

Lukumaratonini päättyy nyt, kello 15.10. Loppukirinä luin vielä 60 sivua Anni Kytömäen Kultarintaa.

Nyt on aika ottaa pienet nokoset ja ryhtyä juhannuksen viettoon. Huomenna teen yhteenvedon maraton-kokemuksesta.

Tänä iltana on kuitenkin vielä juhannustervehdyksen vuoro. Siihen asti - kiitos seurasta ja kannustuksesta!

Lukumaratonin kirjat

Tämänkesäinen lukumaratonini on melkein silkkaa klassikkomaratonia ja syynä on se, että luettavaksi varaamani kirjat ovat suurimmaksi osaksi Projekti Lönnrotista ladattuja ilmaisia kirjoja. Koska en maratoonaa kotona, otan lukemiset mukaan sähköisessä muodossa.

Ainoat painetut kirjat ovat tässä:

1. Anni Kytömäki: Kultarinta

Kytömäen esikoiskirja on hyvässä vedossa. Olen kirjan puolivälissä, joten luen varmaan ainakin pari tuntia pelkästään tätä järkälettä, joka on lukupiirikirjana.

2. Siri Kolu: Me Rosvolat

Siri Koulun vauhdikas ja hauska Me Rosvolat on edennyt yli puolenvälin, joten voi olla, että se päästään loppuun viimeistään huomenna.

3. Timo Parvela: Maukka ja Väykkä rakentavat talon

Uusi iltasatukirja on kauan odotettu Timo Parvelan Maukka ja Väykkä -kirja, jota kaikki lapset haluavat kuunnella.

Koboltani aion lukea satunnaisessa järjestyksessä sitä, mikä tuntuu hyvltä. Esimerkiksi nämä kirjat latasin lukulaitteeseen maratonia varten:

1. Björnstjerne Björnson: Leonarda, näytelmä neljässä tapauksessa

Nobelistin kirjoittama lyhyt näytelmä, jolla kuittaisin yhden kirjailijan nobelisti-haasteeseen. Olen lukenut aiemmin Björnsonilta ainoastaan yhden novellin, mutta siihen ihastuin kovasti.

2. Gustave Flaubert: Yksinkertainen sydän

Flaubertia en ole ennen lukenutkaan, ja tämäkin klassikko on sopivan lyhyt maraton-kirjaksi.

3. Arvid Järnefelt: Heräämiseni

Järnefeltin tuotanto kiinnostaa minua, koska siinä on tiivistettynä 1800-luvun lopun suomalaista aatemaailmaa. Tässä on uskonnollista pohdintaa, joka voi olla liian raskasta luettavaa maratonille,  mutta yritetään.

4. Henryk Sienkiewicz: Bartek Sankari

Ei aavistustakaan, mikä tämä on, mutta vaikuttaa nobelistin kirjaksi lyhyeltä tämäkin. (Voiko muuten juurikaan hankalampaa nimeä olla kirjailijalla! Ei jää ihan heti mieleen tuo kirjoitusasu.)

5. Rudyard Kipling: Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista

Tässä on novellikokoelma, joka toiminee pienenä välipalana isompien kirjojen välissä. Kiplingkin on nobelisti, jolta en ole vielä lukenut mitään.

Aion maratoonata rennolla otteella, sillä tiedän, että lasten kanssa mökkiolosuhteissa lukuaika on pirstaleista. Hyvä jos saan puolen tunnin yhtenäisen lukujakson kerrallaan. Siksi kirjat on valittu lyhyyden perusteella. Jos Kultarinta ei nappaa pikku pätkissä, niin yritän lukea lyhyitä tekstejä.

Kobossa on vielä paljon muutakin, mutta jätän ne yllätyksiksi, joihin tartun, jos siltä tuntuu. Näillä suunnitelmilla aloitellaan. Huomiseen!

Lukumaratonin valmisteluja

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä valmistelujani lukumaratonille, toivottavasti onnistuneeseen suoritukseen:

1. Lukurauhan varmistaminen:

Heti, kun Blogistanian yhteinen lukumaratonpäivä selvisi, aloin varmistella hiljaisuutta ympärilleni. Mies on töissä, joten tarvitsen lapsilleni ulkopuoliset huoltojoukot. (Vapaaehtoisia?)

Kirjabloggaajan vanhemmat ovat tunnetusti osasyyllisiä lukuharrastuksen syntymiseen, joten he saavat mielestäni myös kantaa osavastuun sen lieveilmiöistä. Huoltojoukoiksi pyysin siis äitini (blogini uskollisimman lukijan) ja isäni.

2. Muut lukuolosuhteet:

Lähestyvä juhannus ratkaisi asian. Koska olemme jo keskikesän juhlaa varten kotikonnuillani, luen mökillä. Sänky tai sohva, lukulamppu tai lukulaitteen valo takaavat riittävät olosuhteet. Todennäköisesti luen yöllä niin paljon kuin pystyn ja jaksan, sillä joudun varmasti myös rantavahdiksi päivällä. Mutta nythän ei haeta kesän parasta lukuhetkeä - kunhan vain luetaan niin paljon kuin ehditään, vaikka viiden minuutin pätkissä.

3. Lukemisen suunnittelu:

Mitä kaikkea haluaisin lukea? Tämä suunnittelun vaihe on ehdottomasti hauskin. Viime vuonna kasasin kirjapinon, tänä vuonna latasin lukulaitteeseeni 10 uutta kirjaa Projekti Lönnrotista. Yksi ainut painettu kirja lähti mukaan juhannusreissulle, ja se on Anni Kytömäen Kultarinta. Niin, ja tietysti lasten iltasatukirja - mikä se sitten ylihuomenna onkaan. Julkaisen kirjalistan vasta huomenna, koska tilanne elää vielä.

4. Ravinto:

Vaikka lukumaraton tarjoaa hengen ravintoa, ei kirjabloggaajakaan - vielä vähemmän hänen perheensä - pelkästään lukemisella elä. Aion hoitaa lasten, heidän huoltojoukkojensa sekä oman tankkaukseni näillä eväillä: puuroa aamulla, etukäteen valmistettuja ruokia lounaaksi ja päivälliseksi, itselle vähän salasuklaata ja kaikille herkkuja välipalaksi. (Herkut ovat silkkaa lahjontaa, jolla lapset ja huoltojoukot saadaan pysymään myötämielisinä kirjabloggaajan harrastukselle.)

Tämä kohta on työläin vaihe. Siksi huominen, eli maratonia edeltävä päivä, kuluu kauppareissulla ja kokatessa. Molemmat ovat maallisia, ikäviä puuhia, mutta mielessähän on jo lukeminen.



Onnistuvatko kaikki neljä kohtaa? Vähän jännittää.

Blogistanian kesälukumaraton lähestyy

Lukumaratonin logo: M. Carole

Tämän kesän ensimmäinen Blogistanian kesälukumaraton järjestetään torstaina 19.6.2014. Kyseessä on jo kolmas kirjabloggaajien yhteinen kesälukumaraton, sillä viime kesänä järjestettiin kaksi maratonia. Historian ensimmäisen kesälukumaratonin raportin voi lukea Kirsin kirjanurkassa ja toisen raportin Hyllytontun höpinöistä. Luettua elämää oli mukana toisella maratonilla.

Lukumaratonin tarkoitus on lukea niin paljon kuin suinkin ehtii ja jaksaa 24 tunnin aikana.

Mitä järkeä tällaisessa lukemisessa on? Ei tietysti mitään, mutta kyse onkin hauskasta tapahtumasta, lukemisen extreme-kokemuksesta ja kaikkien himolukijoiden unelmasta - että saisi vain lukea. Kun mukana on paljon saman alan harrastajia, jotka täällä Blogistaniassa tsemppaavat toisiaan, on ilmassa suuren lukemisjuhlan tuntua.

Viime kesänä mukana oli kymmeniä blogeja ja sivuja luettiin yhteensä yli 50 000. Veikkaan, että tänä vuonna lyödään viime kesän ennätykset. Yhteisiä tunnelmia voi seurata Anna minun lukea enemmän -blogissa, jossa on myös tarkemmat ohjeet osallistumiselle.

Haastan lukijani mukaan lukemaan ja kannustamaan! Huomenna kerron omista lukumaratonvalmisteluistani, ylihuomenna listaan lukusuunnitelmiani ja torstaina päästään itse asiaan - lukemaan!

Lukumaraton paketissa

Elämäni ensimmäinen lukumaraton on nyt paketissa. Sain kuin sainkin luettua tavoitteeni, 400-500 sivua, tarkasti laskettuna 445 sivua.  Mutta ennen kaikkea lukemisessani säilyi ilo koko urakan ajan. Nyt olen myös saanut blogattua lukemani teokset: Leena Krohnin Hotel Sapiensin, Jussi Siirilän Sekaisin Kreikasta ja John Galsworthyn Omenapuun. Kaikki kirjat olivat hyviä valintoja lukumaratonkirjoiksi. Hotel Sapiens suorastaan räjäytti tajunnan, Sekaisin Kreikasta oli kevyt välipala ja Omenapuu ihana, vanhanajan rakkaustarina.

Maratonin jälkeen olen lukenut vielä kitalaenpuhdistusnovellistini Nawal El Saadawin novellikokoelman loppuun, joten bloggaan senkin lähipäivinä. Eeva Tikan novellikokoelma Pythonin yö on vielä kesken, mutta odottaa tuossa houkuttelevana lukijaa.

Maratonin aikana oli hauska käydä kannustamassa muita maratoonareita ja kerätä luettavien, mielenkiintoisten kirjojen listaa. Haluan ehdottomasti olla tällaisissa tempauksissa mukana jatkossakin - jos ei muuten niin ainakin kotikatsomossa kannustamassa.

Hys, äiti lukee nyt! -blogissa on yhteenveto koko Blogistanian kimppalukumaraton II:sta. Toisella kierroksella oli mukana 38 blogia ja yhteensä luettuja sivuja kertyi 30 935, joten ensimmäisen yhteismaratonin sivumärä ylittyi. II maratonin kirjalista on huikea: 168 kokonaisteosta ja novelleja päälle. (Nämä kaikki on listattu Hys, äiti lukee nyt! -blogissa.) Myös yksittäisten maratoonareitten lukemat sivumäärät olivat ällistyttäviä: monella ylittyi tuhannen sivun raja.

Oli ilo olla mukana tällaisessa Blogistanian yhteistempauksessa! Blogini päivittäinen kävijämääräennätys meni rikki maratonpäivänä ja kommentteja ja kannustusta tuli paljon - suurkiitos niistä!

John Galsworthy: Omenapuu

John Galsworthy: Omenapuu, 9. painos, 1970
Alkuteos: The Apple Tree, 1916
Suomentaja: ?
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 112
Mistä sain kirjan: ostin kirjaston poistomyynnistä


John Galsworthyn Omenapuu tarttui mukaani kirjaston poistomyyntikärrystä eurolla. Lukumaratonin kirjapinoa laatiessani muistin, että kirja olisi pinooni sopivan ohut ja mukavasti  erilainen kirja - rakkauskertomus, kuten takakansi lupaa.

John Galsworthy (1867-1933) oli englantilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1932. Hänen pääteoksensa on moniosainen Forsytein taru, jota en ole lukenut. Siinä Galsworthy kritisoi englantilaisen yläluokan elämäntapoja ja -asenteita. Tarun pohjalta vuonna 2002 tehtyä tv-sarjaa muistaakseni jonkin verran seurasin, kun sitä esitettiin Suomessa. Nyt kyllä syttyi polte kirjan lukemiseen, niin vangitsevaa oli tämän pienoisromaanin kerronta.

Omenpuu on ilmestynyt englanniksi vuonna 1916 ja suomennettu ilmeisesti vuonna 1926. (Suomentajaa ei tässä Kirjallisuutta kouluille -sarjassa ilmestyneen painoksen etulehdellä kerrottu, eikä Googlekaan tuonut valaistausta.) Joka tapauksessa kieli on hyvin kaunista ja vanhaa, oikein henkevää kaunokirjallista luettavaa. Luin tämän kirjan lukumaratonini loppuhuipentumana noin kello 02-04 yöllä ja nautin kokemuksesta valtavasti.

Tarina alkaa, kun englantilaiseen yläluokkaan kuuluva Ashurstin pariskunta lähtee englantilaiselle maaseudulle retkelle hopeahääpäivänään. Frank Ashurst jättää vaimonsa maalaamaan maisemaa ja kuljeskelee ympäriinsä, kunnes huomaa maiseman tutuksi. Muistot palautuvat hänen mieleensä. Hän on nuorena opiskelijana kokenut samoissa maisemissa ensirakkauden talontyttöön. Ja millainen onkaan tuon rakkauden tarina! Lukijan sydän on pakahtua nuorten rakastavaisten salaisissa kohtaamisissa. Mutta kuinka se vielä pakahtuukaan tarinan edetessä!

Nuori Ashurst ja 17-vuotias Megan on kuvattu herkästi ja aidosti. Rakkaus on viatonta ja kaunista - kuten nämä nuoretkin ovat. Englantilainen maaseutu on puhkeamassa kesäiseen kukoistukseensa ja ilma on sakeanaan huumaavia tuoksuja. Eipä ihme, että puhtaat sielut löytävät toisensa. Onko romanttisempaa kohtaamispaikkaa kuin puutarha omenapuiden kukkiessa: Tummissa, liikkumatomissa puissa oli lukematon määrä umppuja ja kukkia pehmeinä ja epämääräisinä vironnut elämään hiipivässä kuunvalossa. Ashurstilla oli omituinen tunne, että hänellä oli seuraa, ikäänkuin miljoonittain valkoisia perhosia tai henkiä olisi asettunut tumman taivaan ja vielä tummemman maan väliin aukoen ja sulkien siipiään hänen silmiensä korkeudella. -- Samassa Ashurst näki hänet aivan lähellään - näki hänen tumman hahmonsa ikäänkuin osana pienestä puusta, hänen valkoiset kasvonsa kuin osana sen kukkasista.

Enpä muista milloin olisin viimeksi lukenut "umpuista"! Kylläpä teki hyvää! Tunteiden ja luonnon kuvaus on tässä kirjassa vanhanaikaisen sopusointuista ja kaunista. Koko luonto heijastelee íhmisen sisäisiä tuntoja: Hän kuuli käen kukkuvan  ja mustarastaan viserryksen, näki vinot päivänsäteet, omenankukat, jotka olivat seppeleenä kehystäneet tytön päätä. - Ashurst nousi vanhalta puunrungolta ja lähti pois puutarhasta; hän tunsi tarvitsevansa avaria kenttiä, vapaata taivasta selvitelläkseen uusia tunteitaan.

Kirja osoittautui pieneksi, koskettavaksi helmeksi. Sielukas kirja, jota voi suositella aivan kaikille!

Jussi Siirilä: Sekaisin Kreikasta

Jussi Siirilä: Sekaisin Kreikasta, 2008
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 112
Mistä sain kirjan: hankin lahjaksi sukulaistytölle



Hyvä lukija, tällaista elämäni on. Tervetuloa mukaan. Pelastusliivit löytyvät istuimen alta ja oksennuspussit lehtitaskusta.

Jussi Siirilän Sekaisin Kreikasta kertoo 12-vuotiaan Mayan Kreikan-matkasta. Kirja on Mayasta kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa, ja siitä on ilmestynyt jo toinenkin osa, Barrikadikesä, josta pidin kovasti. Koska siskollani on 10- ja 12-vuotiaat tytöt, joita haluaisin innostaa lukemaan (ketäpä en haluaisi innostaa lukemaan), hankin kirjan nuoremmalle lahjaksi. Toivon hartaasti, että molemmat lukevat kirjan ja ehkä alkaisivat seurata sarjaa, jolle toivon paljon jatko-osia. Koska olemme käyneet siskontyttöjen kanssa yhdessä Rodoksella, odotin tältä kirjalta myös aitoja kreikkalaistunnelmia.

Sekaisin Kreikasta -kirjassa Mayan perhe, eli insinööri-isä, taiteen maisteri  -äiti ja Maya, matkustavat Ateenan lähelle Glyfadaan lomailemaan. Heti loman ensimmisenä päivänä käy selväksi, että kontrollifriikki isä ja taiteilijasieluinen äiti ovat pahasti törmäyskurssilla. Isää harmittaa kreikkalaisten leväperäisyys ja äiti vain ihailee huolettomasti kaikkea. He alkavat käydä toistensa hermoille, ja ennen kuin Maya huomaakaan, he ovat lyöneet vetoa siitä, pystyykö isä heittäytymään nautiskelijaksi ja äiti ottamaan matkanjohtajan velvoitteet hoitaakseen. Maya seuraa aluksi kauhuissaan asioiden kehittymistä, mutta ottaa sitten ohjat omiin käsiinsä ja alkaa toimia.

Mayasta ei voi olla pitämättä. Hän on reipas ja järkevä, mutta osaa myös heittäytyä seikkailuun. Hän on mukava sekoitus vanhempiensa parhaita puolia. Lisäksi hänellä on kaverinaan kreikkalaispoika Kostas, jonka kanssa päivät kuluvat iloisesti rannalla ja jonka apua Maya tarvitsee pelastaessaan perhettään.

Siirilä on kirjoittanut kirjaan hykerryttävää tilannekomiikkaa. Komiikka perustuu Mayan vanhempien hahmoihin, mutta myös kreikkalaisten ja suomalaisten erilaisuuteen. Kirjassa seikkaillut karjalaistätien joukko sen sijaan ei minua paljon naurattanut, ja voi olla, etteivät nuoretkaan välttämättä saa heistä paljon irti. Hauskuus ei kuitenkaan ole pelkän kohelluksen varassa, vaan sitä syntyy myös terävästä sanailusta ja Mayan havainnoista, joita Siirilä ripottelee juonen sekaan: Sivumennen sanoen, isän katoamisen jälkeen ruokavaliomme on muuttunut leivospohjaiseksi.

Sekaisin Kreikasta on pirteä ja iloinen kirja, jota luki vallan mielikseen. Nuortenkirjassa ei tosiaankaan tarvitsee olla masennusta tai seksiä - välillä voi nauttia elämästä ja tarttua toimeen. Kreikkalainen tunnelmakin oli aitoa: meri, saari, oliivipuut, fetajuusto, ikuinen historia, tomera kreikkalaismummo (jonka käsivarret ovat kuin joonialaiset pylväät) ja hurjaa skootteriajelua! Siirilä on ujuttanut mukaan myös vakavia aiheita: meressä lilluvat roskat ja raivoisat maastopalot kertovat karua kieltään ihmisten välinpitämättömyydestä. Luonnonsuojelu onkin Maya-kirjoissa toistuva teema.

Siirilä mainitsee myös muutamankin kerran kirjailija Niko Kazantzakisin. Ehkäpä joku nuorikin innostuu joskus lukemaan Kerro minulle, Zorbas -kirjan luettuaan tämän Siirilän hilpeän nuortenromaanin: "Zorbas was here", Kostas sanoo ja ottaa muutaman reiman tanssiaskeleen. En oikein ymmärrä, joten hän osoittaa talon seinässä olevaa kylttiä. Siinä lukee kreikaksi ja englanniksi, että kirjailija Nikos Kazantzakis on asunut täällä ja luonut siinä sivussa tanssipitoisen bestsellerinsä.

Barrikadikesä oli vielä hauskempi ja paljon syvällisempi kuin Sekaisin Kreikasta. Maya-sarjan aloitusosa on kuitenkin jo osoitus siitä, että kepeääkin nuortenkirjallisuutta Suomessa osataan kirjoittaa, ilman että tuloksena on silkkaa hömppää. Maya on virkistävän tavallinen, nuori tyttö, jonka elämä ei ole synkkää ollenkaan. Hiukkasen hän muistuttaa Anni Polvan Tiina-sarjojen sankaitarta, mutta on selvästi nykyaikainen toiminnan nainen. Jään odottamaan sarjalle jatkoa!

Leena Krohn: Hotel Sapiens

Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia, 2013
Kustantaja: Teos
Sivuja: 164
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Sillä onhan jokainen kirja, vähäpätöisinkin, oma paikkansa, ja nimenomaan sellainen, missä näkymättömästä tulee näkyvää.

Luin Leena Krohnin Hotel Sapiensin viimeviikkoisen lukumaratonini ensimmäisenä kirjana. Heti alussa ymmärsin, että kirja oli minulle juuri sopiva maratonkirja. Kirja on luokiteltu scifiksi - genreksi, johon tartun äärimmäisen harvoin. Mutta olihan oloni jo lukumaratonin lähtiäisiksi aivan kummallinen: Joku muu otti lapset vastuulleen. Sain siirtyä toisiin maailmoihin aivan luvan kanssa ja pitkäksi aikaa. Ja todellakin: minusta tuli Hotel Sapiensin asukas. Kirjaan luodusta näkymättömästä tuli näkyvää!

En osaa selittää, miten Krohn sai minut paulohinsa. Luulenpa, että koukuttumiseni oli tässä virkkeessä: Ja pahan parantumattoman taudin kantajia me olemmekin: taudin nimeltä ihmisyys (s. 26). Luin kirjaa aivan lumoutuneena, vaikka kyse on dystopiasta, eikä ihmiskunnasta synny tosiaankaan mitään mairittelevaa kuvaa. Ydinkatastrofin jälkeinen maailma on sumun peitossa, ja Hotel Sapiens on ankea paikka: se on hullujenhuone, sairaala, lääketieteellinen tutkimuslaitos, museo, pakolaisleiri ja evakuointikeskus - kaikkea tätä, koska ihmiskunnasta ei ehkä ole enää mitään muuta jäljellä kuin Hotel Sapiensin asukkaat.

Kaiken yläpuolella ovat Kaitsijat, eli koneet, jotka ovat ottaneet ihmisistä vallan ja elävät omaa elämäänsä: Omat koneemme ohittivat meidät moraalisella tasolla - tuskinpa kuitenkaan mikään huikea hyppy. Koneilta puuttuu kuitenkin ihmisyydestä jotain, jota ne haluavat oppia, ja sen takia epämääräinen joukko ihmislajin edustajia on tarkkailtavana Hotel Sapiensissa. Mutta voiko näiltä asukkailta oppia mitään? Asukkaita huoltaa ja vartioi joukko konenunnia: Kerran heidän ammattikuntansa edusti ihmisille perusinhimillisiä ja samalla yli-inhimillisiä arvoja. Kerran ihmiskunnalle oli olemassa sellaisia käsitteitä kuin synti ja armo, katumus, pelastus ja pyhyys. Näille keinonunnille tuollaiset asiat lienevät yhtä vieraita kuin Kaitsijoillekin. Turha sitä on nurkua, itsekin hylkäsimme ne jo kauan ennen Kaitsijoiden lapsuutta.

Kuulostaako ankealta? Eipä hätää. Krohn on kirjoittanut kirjaansa aimo annoksen kaiken kattavaa ironiaa. Lopulta kirjasta kasvaa satiiri koko ihmiskunnasta ja luin sitä hymy huulilla, välillä jopa ääneen hörähtäen. Hotel Sapiensin asukkaat edustavat ihmislajin koko kirjoa uskomuksineen, oppeineen ja elämänasenteineen: on isännästään itsenäistynyt varjo, kaikenkammosta kärsivä terapeutti, sokea silmälääkäri, ennustajaeukko, Mr. Higgs, Arki-ihminen, Kukkakauppias... Heidän elämäntarinoistaan kerrotaan pieniä välähdyksiä, joissa henkisyys ja materia käyvät taistelua. Elävä Gaussin käyrä sai minut nauramaan ääneen, ja terapeutin pelkojen syttyminen aiheutti kikatuskohtauksen. Herkullista, herkullista tekstiä.

Krohn puhuu selvää kieltä ihmisten vastuusta: --miksi Hotel Sapiens on olemassa? Koska me valitsimme väärin. Emmekä vain yhden kerran vaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kun näin tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, tullaan keikahduskohtaan, leimahduspisteeseen, jonka jälkeen ei enää mitään ole peruutettavissa. Kaiken yllä leijuva sumu on ihmisten itsensä aiheuttaman katastrofin tulos. Meillä on vastuu kaikesta elämästä maan päällä. Inhimillisyys, ihmisyys, laumaan kuuluminen, kaiken elämän suojeleminen: Muistakaa lukijani, urkkijani, mitä vapaus merkitsee. Sitä, että voi valita väärin.

Krohnin kirkkaaseen dystopiaan on kuitenkin jäänyt särö. Se on toivo, joka lopulta toi myös kyyneleen silmäkulmaani. Ehkä itkin hiukan sitäkin, että upea, viisas kirja loppui. Olisin lukenut tätä paljon lisää, ja tulevaisuudessa varmasti luenkin Krohnin teoksia enemmän. Olen löytänyt yhden uuden lempikirjailijan.

Tänä vuonna olen lukenut kolme kotimaista romaania ylitse muiden: Hannu Väisäsen Taivaanvartijat, Kristiina Harjulan Pispalan kiviä ja nyt tämän Krohnin Hotel Sapiensin. Blogisavujen perusteella muitakin tapauksia on jo ilmestynyt - ja mitähän syksy vielä tuo tullessaan! Miten huikeaa, häikäisevää kaunokirjallisuutta Suomessa kirjoitetaankaan!

Kirjasta on pidetty myös Opuscolossa, Anna minun lukea enemmän -blogissa, Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa ja Ilselässä. Ilselän Minnan tavoin iloitsen siitä, että minuakin odottaa vielä monta lukematonta Krohnia.

Lukumaraton alkaa n-y-t, nyt!

Nyt se alkaa - odotettu ja suunniteltu lukumaraton: 24 tuntia silkkaa lukemista!

Päivitän tähän postaukseen tunnelmiani lukumaratonin aikana:

Heräsin klo 04.15 ja odottelin unta, mutta kun sitä ei tullut, aloitin maratonini klo 04.42. Tartuin Leena Krohnin Hotel Sapiensiin. Täytyy heti hehkuttaa, että ei haittaisi, vaikka en muita pinoni kirjoja edes avaisi tänään, sillä Hotel Sapienskin riittää tekemään lukumaratonistani ikimuistoisen. Olen kirjasta aivan täpinöissäni. Lukemiseni etenee hitaasti, sillä vaikka teoksessa on vain 164 sivua, se on edelleen kesken. Nautiskelen. Niin, tätä kirjaa ei saa tuhlata hotkaisuun.

Olen toki joutunut pitämään taukojakin: imettänyt vauvan ja syönyt viisivuotiaan kanssa kaurapuuron aamupalaksi. Ja nukuinkin vielä kaksi tuntia - ihanaa. Nyt toinen kahdeksanvuotias on herännyt ja istuu jo nenä kiinni Potterissa. Taidan liittyä seuraan lukemaan omaa suosikkiani. Tosin vauva pitää varmaankin taas syöttää. Sitä paitsi mummulassa ei ollutkaan teetä. Apua. Voi olla, että joudun käymään kaupassa, vaikka eilen yritin hoitaa kaikki tällaiset maalliset asiat pois alta. Ehkä kuitenkin muutama sivu kirjaa ennen arjen kutsua...

Klo 12.10 lopetin Leena Krohnin Hotel Sapiensin. Kyyneliin se sitten päättyi. Hieno kirja, yksi tämän vuoden parhaista, ehdottomasti. En olisi uskonut, että scifi saa minut näin haltioitumaan.

Nyt tarvitsen hyvän kitalaenpuhdistusnovellin, eli tartun seuraavaksi Eeva Tikan Pythonin yö -novellikokoelmaan. Mutta sitä ennen käyn syömässä ja annan romaanin vielä hautua.

Klo 17.43 olen lukenut kaksi Eeva Tikan novellia: Pythonin yön ja Aurinko putoaa. Molemmat olivat paljon odotuksiani parempia novelleja - blogisavut eivät ole ylistäneet Tikkaa turhaan. Tartuin siis ensin novellikokoelman niminovelliin Pythonin yö, jossa todellakin oli oikea käärme. Aurinko putoaa -novellissa tosi ja uni sekoittuivat, olisikohan kyse jopa maagisesta realismista. Joka tapauksessa äidin neuloman villapaidan kuva siinä heräsi eloon. (Ja nyt muuten osattiin yhdistää neulominen ja puikot eikä virkkaamista ja puikkoja, kuten Kiltti tyttö -kirjassa.) Päähenkilöt molemmissa olivat lapsia. Eeva Tikkaa haluan ehdottomasti lukea lisää.

Pidin lukemisessa neljän tunnin tauon, koska Thaimaassa asuva serkkupoika tuli vierailulle. Onneksi Hotel Sapiens on jo luettu ja lukumaraton jo sillä lunastanut tehtävänsä. Sitä paitsi nyt on syöty ja juotu kahvit ja vauvakin taas huollettu, joten jatkan seuraavaksi Jussi Siirilän Sekaisin Kreikasta -kirjan loppuun.

Klo 20.40 lopetin Jussi Siirilän Sekaisin Kreikasta -nuortenkirjan. Muutamat hörähdykset se sai aikaan, muttei ollut aivan yhtä hyvä kuin Barrikadikesä. Selvästi Siirilä kuitenkin osaa asiansa, eli naseva sanailu ja tilannekomiikka ovat jo tässä romaanissa hyvässä vauhdissa. Kreikkalainen tunnelma oli mukavan aurinkoinen ja sopivan hössö. Viittauksia Nikos Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas -kirjaankin oli muutama.

Kitalaen huuhtelin nyt kahdella egyptiläisen Naval El Saadawin novellilla: Hänen ylhäisyytensä herra ex-ministerin kuolemalla ja Huntu-novellilla. Hänen ylhäisyytensä herra ex-ministerin kuolema kertoi vanhan, patriarkaalisen maailmankuvan murtumisesta (novelli on vuodelta 1974) ja Huntu kertoi (kai) rakkaudesta.

Seuraavaksi täytyy hoitaa iltapalat ja panna lapset nukkumaan. Todennäköisesti luen heille ääneen Aapelin Koko kaupungin Vinskiä, kunnes saan heidät untenmaille. Sitten jatkan omaa lukemistani joko Galsworthyllä tai Dostojevskilla niin pitkästi kuin jaksan. Välillä voisin lueskella Susiluodon runoja.

Palaan aamulla linjoille, raportoin viimeisestä kirjasta ja lasken lukemani sivut yhteen. Hyvää yötä!

Klo 02.40 heräsin autuaasta unesta, koska poika keppuroi vieressäni ja oli pakko ryhtyä lääkitsemään hänen kasvukipujaan. Olin nukahtanut luettuani lapsille iltalukemiset ja odottaessani, että he nukahtaisivat. Maratonin loppurutistus olisi jäänyt tekemättä ilman herätystä.

Olin niin virkeä, että aloitin saman tien John Galsworthyn Omenapuun, jonka sain päätökseen klo 04.40. Tiukille meni! Sitten luinkin muutaman runon ja kävin puhelimella lukemassa muiden maratoonareiden edistymistä, kunnes nukahdin.

Galsworthyn Omenapuu kruunasi hyvän maratonkokemuksen. Kirja on ilmestynyt englanniksi 1916 ja oli suomennettuna vanhaa, kaunista ja selkää luettavaa. Nautin tästä sykähdyttävästä rakkaustarinasta ja katselin, kuinka ulkona alkoi aamu valjeta.

Maratonkirjani ovat tässä:
Leena Krohn: Hotel Sapiens, 164 sivua
Jussi Siirilä: Sekaisin Kreikasta, 111 sivua
John Galsworthy: Omenapuu, 112 sivua

Maratonnoveliini ovat tässä:
Eeva Tikka: Pythonin yö, 10 sivua
Eeva Tikka: Aurinko putoaa, 5 sivua
Nawal El Saadawi: Hänen ylhäisyytensä herrä ex-ministerin kuolema, 18 sivua
Nawal El Saadawi: Huntu, 5 sivua

Osittain luettu:
Aapeli: Koko kaupungin Vinski, 20 sivua

Sivuja kertyi yhteensä 445, joten tavoitteeni 400-500 sivusta toteutui.

Lukemistani kokonaisteoksista lupaan postaukset ensi viikolla. Nyt siirryn mökkiolosuhteisiin lasten kanssa, joten kirjoitusmahdollisuuksia ja -aikaa ei ole. Pyrin kuitenkin lukemaan nuo novellikokoelmatkin loppuun mahdollisimman pian, sen verran ne jäivät kutkuttamaan.

Maratonkokemus oli hieno, mutta uuvuttava. Seuraavalle maratonille varaudun siten, että järjestän kunnollisen liikuntatauon (lihakset ovat pahasti "maitohapoilla", siis aivan jumissa) ja varmistan teevaraston. Kirjapinon kerääminen oli mukavaa, ja sen kokoamiseen saadut ohjeet oikein hyviä. Joskus olisi ehkä mukava kokeilla yhden ainoa tiiliskiven lukemista maraton-periaatteella.

Lasten kanssa maratoonaaminen on todellista extremeä, eikä olisi onnistunut ollenkaan, jollei mummusta ja papasta sekä siskostani olisi ollut apua. Kuten arvelinkin, lapset lähtivät iltapäivällä serkkulaan ja hylkäsivät oman maratoninsa. Huollettavaksi jäi siinä vaiheessa vain vauva. Kiitokset kuuluvat koko huoltojoukkueelle!

Kiitokset myös kommentoijille kannustuksesta! Tämä otetaan joskus uudestaan.

Lukumaratonin valmisteluja

Lukumaraton II alkaa huomenna, ja olen kaiken pienen touhuilun ohessa kerännyt kirjapinoa. Ai, miten ihanaa!

Pinoon ovat päätyneet seuraavat kirjat:

Kirjastosta:

Leena Krohn: Hotel Sapiens, jota on kehuttu kovasti blogeissa. Kotini on Riioraan luettuani haluaisin tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Tämä on hänen uusimpansa.

Marja-Liisa Dieckman: Metsän poika tahdon olla, joka kertoo Aleksis Kiven lapsuudesta. Tämä on lastenromaani, joten sitä voi lukea myös ääneen. Olen aikaisemmin lukenut Dieckmanin Fredrika rouvan koulu -lastenromaanin, joka kertoi Porvoon tyttökoulusta ja samalla vähän myös Fredrika Runebergista.

Omasta hyllystä:

Jari Tervo: Jarrusukka, jonka voitin Kirsin kirjanurkan arvonnassa. Tämä edustaa kevyttä luettavaa. En ole pitkään aikaan lukenut Tervolta mitään, joten odotan tätä ihan mukavissa tunnelmissa.

Jussi Siirilä: Sekaisin Kreikasta, jonka olen hankkinut siskontytölle 11-vuotislahjaksi. Innostuin Siirilän Barrikadikesästä, joten odotan hauskoja hetkiä. Lisäksi tässä on tapahtumapaikkana Kreikka, jossa olemme viettäneet iki-ihania lomia, viimeksi myös lahjansaaja mukanamme.

John Galsworthy: Omenapuu, joka löytyi kirjaston poistomyynnistä eurolla. Nobelistin pienoisromaani (tai novelli, n. 100 sivua), joka kertoo rakkaudesta.

Herta Müller: Ihminen on iso fasaani, joka on ollut lukulistallani jo kauan. Mülleriä on myös kehuttu blogeissa, mutta en ole tältäkään nobelistilta lukenut vielä mitään.

F. M. Dostojevski: Kirjoituksia kellarista, joka tuli Adlibriksen alennusmyyntipaketissa joskus keväällä (monen muun opuksen mukana). Tämä voi olla liian raskasta luettavaa, mutta katsotaan, miten käy.

Saila Susiluoto: Siivekkäät ja hännäkkäät, joka on ainut runokokoelma pinossani. Tämä valikoitui pinoon hauskan nimensä perusteella. Olen lukenut Susiluodolta jonkin kokoelman aikaisemminkin ja muistaakseni pitänyt siitä, joten odotan varsin mukavaa lukukokemusta.

Kitalaenpuhdistusnovellit omasta hyllystä:

Eeva Tikka: Pythonin yö, joka on myös kirjaston poistomyynnistä eurolla hankittu kirja. Tikka oli viime maratonissa suosittu kitalaenpuhdistusnovellien kirjoittaja. Häntä on kehuttu paljon blogeissa, ja pääsisin nyt tutustumaan hänen tuotantoonsa.

Naval El Saadavi: Herra ex-ministerin kuolema, joka on ollut omassa hyllyssäni vuodesta 1992 - lukematta. Olen saanut kokoelman lahjaksi silloiselta kämppikseltäni ja ihanalta ystävältäni. Egyptiläiskirjailijan novellit tuntuvat ajankohtaisilta.

Nyt kaipaisin vinkkejä, mistä kannattaisi aloittaa ja mitä ehkä jättää suosiolla pois tästä pinosta.


Muut maratonvalmistelut ovat edenneet siten, että isoimmille lapsille on varattuna omat Potterit ja pino kirjaston Banaani-kirjoja luettavaksi. Lisäksi olen varautunut lukemaan viisivuotiaalle kuvakirjoja ääneen. Yhteislukemisena on varmaankin myös Aapelin Koko kaupungin Vinski, jota on luettu iltakirjana viime aikoina.

Yritin koota kirjapinoni kokeneiden maratoneriden vinkeistä. Edellistä maratonia seurasin tiiviisti kotikatsomosta, minkä vain kotitöiltä ehdin. Ilmeisesti paras tyyli on vetää maraton alle 200 sivun romaaneilla ja mahdollisimman erilaisilla romaaneilla. Joukossa pitää ehdottomasti olla kevyitä kirjoja. Kitalaenpuhdistunovelleita pitää olla mukana jo minihaasteen takia, mutta niillä on varmasti tehtävänsä myös edellisestä romaanista irrottautumisessa.

Yritän aloittaa huomenaamulla mahdollisimman aikaisin. Yritän myös päivittää blogiani mahdollisimman usein. Olen kuitenkin mummolassa, jossa nettiyhteys on äärettömän hidas. Se ehkä vähentää kiusausta vierailla muiden maratoonareiden sivuilla, mutta vaikeuttaa ja hidastaa omaakin päivitystäni.

Lupaan kuitenkin tehdä maratonista myös yhteenvedon ja blogata luetut kirjat mahdollisimman pian. Kesälukumaratonin yhteistulokset ilmestynevät aikanaan Hys, äiti lukee nyt! -blogiin. Saapa nähdä, ylittyykö edellisen maratonin sivumäärä! Jos hyvin käy, oma osuuteni sivumäärästä voisi realistisesti arvioiden kohota ehkä 400-500 sivuun. Tämä kuitenkin edellyttää monen osan loksahtamista kohdalleen (kuinka vauva viihtyy mummun kanssa, kuinka viisivuotias viihtyy papan kanssa, kuinka ruokahuolto seitsemälle hengelle saadaan toimimaan). Joka tapauksessa olen innolla mukana!

Tsemppiä myös jokaiselle muulle maratoonarille!

Blogistanian lukumaraton II lähestyy!

Blogistanian lukumaraton II järjestetään 24.7.2013.

Mistä oikein on kyse?

Sanotaanko vaikka näin: kyseessä on lukemisen extreme-laji, jossa on tarkoituksena lukea kirjoja niin paljon kuin sielu sietää.

Lukumaratonin säännöt kuuluvat näin:

1. Lukuaikaa on yksi vuorokausi eli 24 tuntia, ja kaikki tuona aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.

2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim. aloitus 24.7. klo 18.00 ja lopetus 25.7. klo 18.00.) Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 

3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa. 

4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 

5. Lukumaratonista saa mielellään kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja varsinkin maratonin kuluessa. 

6. Lukumaratonin hastagina somessa on #lukumaraton.

Blogistanian lukumaraton II:n ohessa on tarkoitus järjestää ainakin kitalaenpuhdistusnovellit-minihaaste - kuten I maratoninkin aikana tehtiin. Eli jokaisen luetun romaanin jälkeen luetaan novelli, jolla "kirjallinen kitalaki" puhdistuu edellisen teoksen jäljiltä, ja pääsee taas aloittamaan uuden romaanin mieli virkistyneenä.

Blogistanian ensimmäinen kimppalukumaraton järjestettiin 10.7.2013, ja siihen osallistui 25 blogia. Silloin blogeissa luettiin yhteensä 20 173 sivua - nähtäväksi jää, ylittyykö tuo määrä tällä kertaa. Kimppalukumaratonin idea on kotoisin Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä -kirjablogikirjasta, ja tapahtumasta uutisoitiin myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. Hieno kooste tuolloin luetuista kirjoista on ilmestynyt Kirsin kirjanurkassa. Siellä on myös lista I maratoniin osallistuneista blogeista. Kannattaa käydä blogeissa kurkkaamassa, miten maratoniin valmistauduttiin, miten se sujui ja mitkä jälkitunnelmat siitä jäi. Itse vierailin I maratonin aikana  varmaankin kymmenessä blogissa kannustamassa ja ihailemassa maratonareiden sinnikkyyttä. Uusia kirjavinkkejäkin tuli roppakaupalla. Upea tapahtuma!
 

Pienten järjestelyjen jälkeen pääsen minäkin osallistumaan tähän Blogistanian historian II lukumaratoniin. Kun osallistumismahdollisuus selvisi minulle, aloin tietysti heti suunnitella kirjapinoja ja miettiä yksityiskohtia. Tosiasia kuitenkin on, että vastuullani on myös neljä 5 kk- 8-vuotiasta lasta, joten mitään huimaavaa lukutahtia en aio tavoitellakaan. Rintaruokinnassa oleva vauva vaatii omat taukonsa ja viisivuotias ei vielä osaa lukea itse. Luulenpa, että luen päivän aikana ääneenkin jonkin verran. Tyttäreni, jotka täyttävät huomenna 8 vuotta, haluavat myös osallistua. Heidän haaveenaan on lukea Harry Pottereitaan koko päivä. Ehdotin, että haemme heille myös kirjaston Banaani-kirjoja vinot pinot, sillä he tuskin jaksavat lukea tiiliskiviään kovin kauaa yhteen putkeen. Heitä kuitenkin innostaa hirveästi ajatus, että he saavat lukea vaikka yöllä niin kauan kuin vain jaksavat. (Pelkäänpä, että lukumaratonpaikaksi valikoitunut mummula ja lähellä sijaitseva serkkula voivat viedä voiton lukemisesta.)

Lukumaratonille osallistujan ei tarvitse pitää blogia. Osallistua voi kuka vaan - kuten lapsetkin kovasti suunnittelevat. Nyt Blogeja on ilmoittautunut 24, ja ilmoittautua voi edelleen Hys, äiti lukee nyt -blogiin!, jonne ilmestyy aikanaan myös kooste Lukumaraton II sujumisesta. Lista toki elää koko ajan, sillä uusia blogeja varmasti vielä ilmoittautuu ja joitain saattaa yllättäen pudota pois. Toivottavasti kuitenkin itse pääsen suunnitelmien mukaisesti osallistumaan.

Tervetuloa seuramaan lukumaratonin valmisteluja ja sujumista Luetussa elämässä! Kaikki mukaan lukemaan!