Kustantaja: WSOY
Kansi: Timo Kelaranta ja Martti Ruokonen, (päällyksen kuva Michel Nashin perheen arkistosta)
Sivuja: 331
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta
Bando militar número cinco.
Sotilaskäsky numero viisi
Ilmiannot, niiden lajia ja sisältöä katsomatta, voi tehdä viranomaisille kaikissa asevoimien ja sotilaspoliisin yksiköissä ja kasarmeissa. Tiedot käsitellään luottamuksellisesti. Jokainen ilmiannon tehnyt henkilö nauttii sotilas- ja siviiliviranomaisen erityistä suojelua ja hienotunteisuutta. (S. 106.)
Auli Leskisen Petojen aika sijoittuu Chileen, vuosiin 1973 - 1990. Kaikki alkaa sotilasvallankaappauksesta 11.9.1973, jolloin kenraali Augusto Pinochet syrjäytti Chilen vasemmistohallituksen ja sosialistipresidentti Salvador Allenden. Maa syöksyi mielivaltaan, jossa äärioikeistolainen sotilasjuntta alkoi puhdistaa maata vääristä aatteista. Keinot olivat perusteelliset: teloituksia, kidutuksia, vankileirejä. Vasemmistohallitusta kannattaneet ihmiset ja heidän perheensä joutuivat silkan terrorin uhreiksi. Kirjaan on siroteltu uuden hallinnon julistamia, puistattavia sotilaskäskyjä, joiden sisältö kertoo järjestelmällisten petojen ajasta.
Leskisen esikoisteos on vaikuttava kirja. Kirjailija tuntee aiheensa ja antaa sen osua. Mietin monta kertaa lukiessani, miten kirjailija osaakin kirjoittaa niin suoraan, mutta mässäilemättä, kamalistakin asioista ja miten valmista voi kaunokirjallinen ilmaisu olla jo esikoisteoksessa. Mutta tarinahan on valmis, koska se on liian totta ja se täytyy kertoa juuri siksi.
Vaikka kirja on fiktiivinen, se on totta - niin totta kuin ihmisten kyky julmuuteen on. Kauhu ajaa ihmiset nurkkaan, ja he yrittävät selvitä parhaan kykynsä mukaan. Myöhemmin tulee syyllisyys siitä, että jää henkiin tai paljastaa nimen, oikean tai keksityn, kenen vaan.
Tapahtumia kerrotaan vuorotellen Michelin ja Michelin tyttöystävän, Cristina Rojasin, näkökulmasta. Välillä äänen saa myös Cristinan veli, Ramón. Cristinan isä tunnetaan vasemmistolaisena, joten Rojasin perhe joutuu vainotuksi. Ramón saa turvapaikan Suomesta, ja sitä kautta romaaniin tulee kytkös myös Suomeen. (Suomalainen avustustyöntekijä nouseekin pienessä kohtauksessa päättäväiseksi sankariksi.)
Cristinan, selviytyjän, osa on vaikea, mutta ainoa, mitä jää jäljelle. Cristinojen tarinat täytyy kertoa, jotta tällaista ei tapahtuisi koskaan enää. Ikään kuin ei tapahtuisi nytkin, juuri nyt, kun kirjoitan tätä, kun joku jossain saa rangaistuksen vääristä mielipiteistään. Voiko silmittömästä väkivallasta toipua? Miten selviää ihminen, miten selviää kokonainen kansa? Tähän pitäisi suomalaisillakin olla vastauksia.
Viime syksynä luin Terhi Rannelan kirjan Punaisten kyynelten talo, joka kertoi Kambodzan punakhmerien ajasta. Rannelankin kirjan taustalla on todellisen henkilön järkyttävä kohtalo. Suomalaiset naiskirjailijat ovat tarttuneet vaikeisiin aiheisiin, silmittömään väkivaltaan, johon ihmiset pystyvät vallanhimossaan. Sofi Oksasen Puhdistuksen jalanjäljissä on syntynyt väkevää kirjallisuutta.
Jos en aiemmin, niin silloin päätin kirjoittaa sinusta. On paljon mitä en sinussa tunne. Olet elämän puun rungosta riuhtaistu oksa jonka joku uskoi piilottaneensa. Kun oksan haamun loihtii esiin ja panee paikalleen, voi nähdä sen hohtavat ääriviivat. Voi ymmärtää sen, että historia ei ole välttämättömyys. Se olisi voinut mennä toisin. (S. 327.)
Auli Leskinen oli Petojen ajalla ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2013. Kirja on luettu blogeissa P. S. Rakastan kirjoja, Mari A:n kirjablogi, Kulttuuri kukoistaa, Kirja joka maasta ja Lumiomena. Toivoisin kirjalle paljon lisää lukijoita.
