Martin Waddell: Pikku karhun kootut seikkailut, 2001(Sisältää teokset Pikku karhu ei saa unta, 1988; Mennän kotiin, pikku karhu, 1991; Puuhataan yhdessä, pikku karhu, 1996; Mainiota, pikku karhu, 1999)
Alkuteos: The Little Bear Stories, 2001
Kuvittaja: Barbara Firth
Suomentajat: Riitta Mäyrälä, Raija Mattila
Kustantaja: WSOY
Mistä sain kirjan: mökin kirjahyllystä
Olipa kerran kaksi karhua, iso karhu ja pikku karhu.
Iso karhu oli hyvin iso ja pikku karhu oli aivan pieni.
Onhan meillä mökkikirja ylitse muiden! Se on Martin Waddellin kirjoittama ja Barbara Firthin kuvittama Pikku karhun kootut seikkailut, joka sisältää neljä Pikku karhu -tarinaa samoissa kansissa. Kirjan lukeminen on jokakesäinen perinne, ja kyseessä on sellainen käännetty kuvakirja, joka on valloittanut sydämeni yhtä varauksettomasti kuin kotimaiset kuvakirjat yleensä tekevät. Yhtä valloitettuja ovat kaikki lapsenikin.
Lyön vetoa, että jokainen, joka on yhdenkään Pikku karhu -tarinan lukenut, on menettänyt hänelle sydämensä. Kirjojen vilpittömyys ja viisaus on vertaansa vailla.
Isolla karhulla on omat puuhansa. Hän siivoaa ja laittaa ruokaa. Mutta hän on myös kirjojen ystävä, joka osaa heittäytyä nojatuoliin istumaan ja lukemaan. Tilaisuuden tullen hän leikkii pikku karhun kanssa, käy retkillä ja opettaa elämää. Pikku karhu -tarinoiden viisaus onkin siinä, että iso karhu on turvallinen aikuinen, joka väsymyksestään huolimatta on lähellä, kun pikku karhu häntä tarvitsee - näinhän vanhempien pitäisi ollakin. Täydellisyyttä ei tarvita, mutta yhteisiä hetkiä kyllä.
Pikku karhu puolestaan saa olla pieni. Hän saa pelätä, hän saa ihmetellä, hän saa temmeltää, hän saa harjoitella taitojaan. Iso karhu ottaa syliin, opettaa lempeästi ja muistaa kehua. Aikuisen ja lapsen molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus huokuvat joka aukeamalta.
Barbara Firthin kuvitus on lempeää ja konstailematonta. Värit hellivät silmää, luovat rauhaa ja hyvää oloa. Luonto on kauniisti kuvattu. Isosta karhusta huokuu turvallisuutta ja lempeyttä, pikku karhusta lapsen aitous, riemu ja luottavaisuus. Kirjan taitto on onnistunut. Teksti ja kuvat ovat mukavasti tasapainossa.
Erityisen kiitoksen ansaitsee ison karhun olemus, joka on sukupuolineutraalisti kuvattu ja nimetty. Hän on iso karhu, ei äiti karhu tai isä karhu. Tämä riemastuttaa lapsia joka kerta, ja jostain syystä myös perheen aikuinen mies muistutti minua tästä tosiseikasta, kun yritin omia ison karhun ja nimittää häntä äidiksi.
Tänä kesänä tosin testasin kuvitusta yksivuotiaalla Antti-vauvalla. Kysyin häneltä, missä on Antti-karhu, ja hän osasi näyttää pikku karhun kuvaa. "Missä on äiti karhu?" jatkoin kyselyä. Hän osoitti isoa karhua. Teki mieli siteerata isoa karhua: "Mainiota, pikku karhu!"
Ikisuosikkikirjallamme oli tarjota pienen pieni yllätys vielä näin vuosien tuttavuuden jälkeenkin: Melkein kiljahdin onnesta, kun etsin tietoa kirjailijasta ja luin, että hän on kotoisin Belfastista. Vaikka kirjailija onkin pohjoisirlantilainen, niin tutulle saarelle pääsin Martin Waddellin kauttakin.
