Hellevi Salminen: Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira

Hellevi Salminen: Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira, 2012
Kustantaja: Otava
Kuvittaja: Erika Kallasmaa
Sivuja: 96
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Hellevi Salmisen pieni kirja Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira on kaikkien koiraihmisten unelmakirja. Kirjassa päähenkilöinä ovat koirat: vanha ja kokenut Pekko sekä pieni pentukoira Täplä. Koirien omistajat, Himmu ja Mamma, hääräävät taustalla, mutta eivät tunnu ymmärtävän aivan kaikkea. Tarina etenee vuorotellen kummankin koiran näkökulmasta, ja lukijaa hemmotellaan lämpimällä huumorilla.

Nappasin kirjan mökkilukemiseksi lapsille. Kaipasin jotain suomalaista tarinaa Harry Potterien keskelle ja tätä kirjaa luettiinkin ääneen automatkoilla. Olin lukenut tästä pari kiittävää blogitekstiä, esimerkiksi Opuscolon arvion, ja niin vain kävi meilläkin, että tarina vei mennessään.

Kirjan alku on aika verkkainen. Koirat muuttavat ihanasta Villa Niitystä kaupunkiin. Varsinkin Pekko ikävöi takaisin maalle. Sillä on ikävä vapautta ja Jänis Joplinia, parasta ystäväänsä. Muotovaliona se tuntee myös hienoista ylemmyyttä pieneen ja innokkaaseen Täplään. Täplästä kun ei koskaan voisi tulla edes kunnollista näyttelykoiraa, koska siltä puuttuu pigmentti. Todelliset koiraihmiset ja asiantuntijat huomaavatkin aina kiitellä Pekkoa, mutta vain pienet tytöt ja japanilaisturistit ihastelevat Täplää. Täplä puolestaan sopeutuu kaupunkiin paremmin kuin Pekko ja kasvaa isommaksi. Se ihailee pyyteettömästi isoa koiraa ja on valmis oppimaan siltä kaiken.

Koirien persoonalliset piirteet ja pienet seikkailut on kerrottu mukavan koiramaisesti, ja samalla perin inhimillisesti. Miltä muuttaminen tuntuu? Miten erilainen onkaan kaupunki verrattuna maaseutuun! Koirapuiston "vapaus" on pettymys: Ei puun puuta missään. Ja vapaus? Missä oli vapaus? Siinä se oli ihmisten vapaus, Pekko ajatteli kiukustuneena, että aitauksessa riisutaan valjaat pois. Eipä ihme, että karkumatka maistuu makoisalta!

Kauneinta kirjassa on Pekkon ja Täplän ystävyys, joka syttyy ja syvenee pikkuhiljaa. Kun Pekko vihdoin kelpuuttaa pienen Täplän kainaloonsa, on lukija aivan myyty. Ylpeä Pekko osoittaa kykynsä "kasvaa koirana". Lukija seuraa koirien ystävystymistä onnellisena, mutta sitten kasvaa myös huoli. Kävipä niin, etten pystynyt itkultani jatkamaan lukemista. Kyyneleet valuivat kaikkien tyttöjen poskilla ja etupenkillä miehet ihmettelivät, miksi tuli niin hiljaista. Onneksi kirjassa on onnellinen loppu.

Erika Kallasmaan kuvitus on sydämellistä. Vaikka kuvat ovat mustavalkoisia, niistä erottuvat selvästi koirien luonteet ja tunnelmat. Ekaluokkalaiset olisivat selvinneet lukemisesta itsekin, sillä vaikka teksti onkin pienikokoista, pisimmät sanat on tavutettu. Onneksi kuitenkin päätin lukea tämän  ääneen, eli sain omankin lukukokemuksen. Kaiken kaikkiaan kirjaa voi suositella paitsi koiraihmisille, oikeastaan aivan kaikille. Mitään ikärajoituksia ei tähän pieneen kirjaan tarvita, mutta sitäkin enemmän suosituksia: lukekaa ihmiset tämä kirja! Se on osoitus kirjallisuuden vaikutuksesta ja voimasta.

Hellevi Salminen: Hello, I love you

Hellevi Salminen: Hello, I love you, 2013
Kustantaja: Otava
Kansi: Sanna-Reetta Meilahti
Sivuja: 126


Hellevi Salmisen Hello, I love you on tämän kevään uutuus. Löysin kirjan kirjaston nuorten osastolta uutuuskirjojen joukosta. Hiukan epäonnistuneen viihdekirjaviikon jälkeen kaipasin edelleen kevyttä luettavaa. Olen ohittanut kirjaston nuortenkirjahyllyt  vime vuosina aika nopeasti, vaikka ammatin puolesta pitäisi kovastikin pysyä ajantasalla. Toki tiedän, etteivät nuortenkirjat ole välttämättä aihepiireiltään sen kevyempää luettavaa kuin aikuisten kirjallisuuskaan, mutta ne ovat ehkä sivumääräisesti lyhyempiä, ainakin tämä kirja nyt oli.

Hello, I love you on nimensä mukaisesti rakkaustarina. Nimen takana on Doorsin kappale, koska teoksen rakastavaiset pitävät Doors-yhtyeen musiikista ja käyvät Jim Morrisonin haudalla Pariisissa. Kirja kerrotaan suomalaisen Luukaksen näkökulmasta siten, että Luukas on minäkertojana. Tärkeimmät sivuhenkilöt ovat Emmi ja Daniel. Emmi on Luukaksen paras lapsuudenystävä ja oikeastaan myös perheenjäsen, kuin sisko, koska Luukaksen äiti ja Emmin isä ovat nykyisin naimisissa keskenään. Daniel on ranskalainen poika, joka tule kesälomanviettoon Suomeen.

Jossakin vaiheessa lapsuudenystävät ovat kasvaneet, ja Emmi on rakastunut Luukakseen. Mutta kesävieras Daniel on se, jolle Luukaksen sydän alkaa sykkiä. Emmin ja Luukaksen ystävyys joutuu koetukselle, kun totuus Luukaksen homoudesta alkaa paljastua. Luukaksen rakkaus Danieliin on haparoivaa ja eksoottista, kuten ensirakkaus aina on. Daniel kuitenkin tuntuu tietävän, mitä haluaa.

Salminen on kokenut nuortenkirailija, joka on tarttunut muotiaiheeseen eli nuoren seksuaalisen identiteetin löytymiseen. Homouden hyväksyminen ei ole kenellekään helppoa, ei nuorelle itselleen, ei hänen ystävilleen eikä hänen perheelleen: Luukas pelkää tekevänsä syntiä, Emmi on mustasukkainen, eikä Luukaksen isä tahdo hyväksyä ajatusta ainoan poikansa homoudesta.

Kaikki nämä vaikeat aiheet ja tunteet Salminen kertoo minusta turhankin kepeästi. Kirja on äärettömän sujuvasti ja ilmavasti kirjoitettu: kappaleet ovat lyhyitä, kieli on yksinkertaista, sanasto on helppoa ja ajatukset vain raapaisevat jotain pintaa. Oliko tarkoitus kirjoittaa nuorille helppolukuinen kirja vaikeasta aiheesta? Tästä nimittäin selviää lukutaidoltaan heikompikin lukija.

Olisi tietysti hyvä, jos jokainen nuori lukisi tällaisen kirjan ja ymmärtäisi, että rakkaus on aina yhtä koskettavaa ja herkkää, oli sitten kyse heteroista tai homoista. Seksuaalisuudesta on hankala puhua, eikä se tosiaan onnistu tämän kirjan miehiltä, ei isältä eikä pojalta. Toisaalta mietin, että jos kirjan rakkaustarinan pääparina olisi heteropari, eli suomalainen poika ja ranskalainen tyttö, niin olisiko tarina ollut tarpeeksi vetävä kerrottavaksi. Pelkäänpä, että lukemista harrastava nuori kaipaisi juoneen lisää kiemuroita ja tekstiin syvällisempiä ajatuksia. Enkä tarkoita nyt sitä, että kirja pitäisi vetää synkkyyteen ja ahdistukseen, mutta haastetta voisi olla enemmänkin.

Nuoren lukijan kokemus kirjasta oli "soma" blogissa Kirjatut ja filmatut. Kirja on esitelty myös Lastenkirjahyllyssä.