Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut, 12. painos, 1995
Kustantaja: WSOY, 1919
Kuvitus: Onni Mansnerus
Sivuja: 143




Noita kohensi tulta ja alkoi kertoa.
"Jokin aika sen jälkeen, kun olin lähtenyt Peikkovuorille, kuuli suuri ja mahtava herramme, Julma-Kumma, Kyöpelinvuoren valtias, että Aamuruskonmaan hovissa oli ihmeen ihana kuninkaantytär. Hän päätti kosia tätä kuninkaantytärtä ja tehdä hänestä Kyöpelinvuoren valtiattaren.--"

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut tempaisi sellaisiin satumaailman pyörteisiin, että enpä muista vastaavaa. Tämä kirja on mennyt minulta lapsuudessa täysin ohi ja olen hankkinut sen jossain vaiheessa kirjahyllyyni. Nyt luin sen ääneen lapsille, ja se oli lumoava. Siinä oli taikuutta ja vaaroja, prinsessoja ja prinssejä, noitia, vedenneitoja ja taikakaluja - kaikki hyvän sadun ainekset. Kirja oli vaikea laskea käsistään odottamaan seuraava iltaa. Täydellinen iltasatu siis!

Kirjassa on neljä erilaista kuningaskuntaa: Kyöpelinvuori, Aamuruskonmaa, Satumaa ja Ahdin valtakunta. Ihania impiä on kaksi: Aamuruskonmaan prinsessa Saraste ja Satumaan prinsessa Päivikki, jotka molemmat ovat vankeina. Saraste on Julma-Kumman vankina Suosaarella noitien vartioimana ja suree lähestyviä häitään, joissa hänestä tulisi Julma-Kumman puoliso. Päivikki on Ahdin valtakunnassa jättihummerin ja sahakalojen vartioimana ja ikävöi ihanaa kotimaataan, Satumaata ja suree puolisonsa Meren prinssin kuolemaa.

Onneksi kirjassa riittää myös rohkeita sankareita. Ensimmäinen heistä on ilman muuta Mestaritonttu, joka joutuu Suosaarelle vähän vahingossa ja jollain tavoin ystävystyykin Sammaleisen, eli Suosaaren omistavan noidan kanssa. Pian Mestaritonttu pääsee saaren salaisuuksista perille ja aloittaa Sarasteen pelastusoperaation, johon saa Satumaan prinssin, Yönsilmän, avukseen. Pian pelastusjoukkoihin saadaan myös Aamuruskonmaan kuningas, Sarasteen veli, joka haluaa pelastaa Päivikin.

Pelastajat joutuvat kaikenlaisiin vaaroihin vieraillessaan pelottavissa valtakunnissa. Heillä on apunaan  taikakaluja, joiden avulla prinsessojen pelastamiset voisivat onnistua. Taikakalujen käyttö on kuitenkin vaarallista ja monimutkaista, mutta rohkeus ja rakkaus voittavat vaarat - onneakin tietysti tarvitaan.

Sadun loppu on onnellisin mahdollinen, mutta ennen sitä saavat pienet ja isot lukijat jännittää aika tavalla. Aina kun näyttää siltä, että vaikeudet on voitettu, niin kohta jo uusi vaara odottaa sankareita. Julmia vartijoita täytyy paeta hengenhädässä ja pelastumiset ovat täpäriä.

Kirjan kaunis, vanha kieli viehätti lapsia. Yhdessä mietimme, mitä jotkin sanat tarkoittivat - esimerkiksi paasi, impi, haaksi ja virvatulet. Ihme on, jos ei lasten sanavarasto kasva tällaisia pohtiessa! Kauniit nimet, ihmeelliset olennot ja satumaiset paikat viehättivät jokaista: Saraste, Päivikki, Sammaleinen, Vihervä, Yönsilmä, usvaolennot, kuplatytöt, Haaksilinna, Helmilinna, jne.

Mestaritontun seikkailut on ihana satuklassikko. Taikuutta riittää, ja lapsen mielikuvitus saa sopivasti virikkeitä Onni Mansneruksen kauniista kuvituksesta. Erilaiset valtakunnat vaaroineen ja linnoineen oli hienoa kuvitella eteensä. Juuri tällaisia satuja maailma tarvitsee!

Eräänä iltana auringon vaipuessa aaltoihin laskeutui Aamuruskonmaan kuningas linnansa portaita alas meren rantaan. Viheriät aallot tulivat unisina vyöryen valkoista hietikkoa pitkin, iltatuuli tuuditteli kaunista kaislikkoa, ja laskeva aurinko toivotti heille kaikille hyvää yötä. Se suuteli säteillään aaltojen harjoja ja kaislojen kumartavia päitä.