Alkuteos: HHhH, 2010
Suomentaja: Taina Helkamo
Kustantaja: Gummerus
Kansi: ?
Sivuja: 344
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta
Laurent Binet'n HHhH on historiaa ja nykypäivää, faktaa ja fiktiota. Se on tätä kaikkea sellaisena vyyhtinä, että lukukokemus nousee aivan omaan luokkaansa. Yritän selittää asian Binet'n omaan tyyliin, sekoittamalla faktaa ja fiktiota lukemiseni edistymisestä. Yritän tehdä lukemistani näkyväksi, samoin kuin Binet tekee kirjoittamistaan näkyväksi. Binet nimittäin kuvittelee häpeämättä jotain siihen, mihin hänen tietonsa eivät riitä ja hämmästelee totuutta siinä, missä hänen mielikuvituksensa ei olisi ikinä pystynyt tuottamaan mitään vastaavaa.
Etukäteen tiesin kirjasta Ompun blogin kautta. Reader, why did I marry him -blogissaan Omppu väitti HHhH:n luettuaan lukeneensa vuoden 2015 parhaan kirjan. Kirjan kansi ja nimi kuitenkin viittavaat historiaan. HHhH, jonka merkitys tulee saksankielisestä lauseesta Himmlers Hirst heisst Heydrich, kuuluu suomeksi jotensakin näin: 'Himmlerin aivot ovat nimeltään Heydrich'. Tekisi mieli lisätä viideskin h, joka kirjan nimestä tulee mieleen: hyytävää.
Mutta hetkinen. Voiko historiaa käsittelevä tietokirja olla vuoden paras lukukokemus ihmiselle, joka lukee maailman parasta kaunokirjallisuutta? (Sillä ajattelen Ompusta juuri näin, että hän lukee maailman parasta kirjallisuutta ja kirjottaa siitä niin kiinnostavasti, että olen varma, että kaikki ihmiset lukisivat pilvin pimein kirjoja, jos joskus lukisivat hänen bloggauksiaan.) Uteliaisuuteni heräsi Ompun kirjoituksesta. Se heitti kirjan suoraan lukulistani kärkeen, ja lainasinkin sen heti, kun sain sen kirjastosta käsiini.
Lukeminen kuitenkin venyi. Luin ensin Terhi Rannelan Fraun melkein yhdeltä istumalta. Kirja kertoo Reinhard Heydrichin salamurhasta samalla, kun se kertoo Lina Heydrichista, hänen vaimostaan. "Vuoden paras kotimainen kirja", hehkutin huhtikuussa - enkä ole parempaa kotimaista edelleenkään tavannut tänä vuonna. Kesä kului kesäkirjoja, melko kevyitäkin, lukien. (Tai no, eräs Franz Biberkopf 1920-luvun Berliinistä puski väliin.) Vasta syyskuun alussa tartuin HHhH:hon.
Kuten olin aavistellutkin: elämäni meni sekaisin. Tämä on tietysti liioittelua, sillä hoidin ruuanlaitot ja pyykit, kuten aina teen. En jättänyt mitään oikean elämän velvollisuuksia tekemättä vaikuttavan kirjan takia - lukeminenhan on vain harrastus. Sen sijaan heittäydyin jokaisessa sopivassa hetkessä Prahaan, ja kun kirjan sivut hupenivat, huomasin itkeväni pyykkejä levittäessäni ja se kaikki tuntui niin turhalta, kun SS-joukot piirittävät prahalaista kirkkoa, eikä kenelläkään sisällä piileskelevistä ollut toivoakaan selvitä hengissä. Ehkäpä yksi ruuanlaittokin myöhästyi ja lapseni kaivoivat kaapista leipää, koska äiti luki. Se on pientä siihen nähden, että samaan aikaan toisaalla satoja tuhansia, ehkä jopa miljoona tai kaksi, lasta kaasutettiin hengiltä. Itkin tsekkien kohtaloa, itkin juutalaisten kohtaloa: miten 6 miljoonaa ihmistä saatettiin tappaa keskellä Eurooppaa vain 70 vuotta sitten? Binet kertoo, miten se tehtiin. Se voidaan tehdä uudestaan missä vaan.
Kirjasta oli vaikea päästää irti. Tutustuinhan jo kirjan ensi sivuilla Josef Gabcikiin, slovakkiin, joka makaa kapealla rautavuoteella Prahassa ja kuuntelee ulkoa kantautuvaa raitiovaunun kirskuntaa. On vuosi 1942 ja hän on hypännyt laskuvarjolla Böömin ja Määrin protektoraattiin, entisen Tsekkoslovakian alueelle ja hänellä on tehtävä. Hänen on murhattava Prahan teurastaja, Reinhard Heydrich, yksi natsi-Saksan tehokkaimmista upseereista, Himmlerin luottomies, joka parhaillaan pohtii, miten juutalaiset saataisiin tapettua mahdollisimman tehokkaasti. Nyt hän puhdistaa määrätietoisella otteellaan protektoraattiaan isänmaallisista tsekeistä, ja heitä onkin teloitettu tai lähetetty tuhoamisleireille jo tuhansittain.
Binet esittelee Gabcikin, mutta tekee samalla selväksi, että hän ei voi tietää, kuuleeko Gabcik raitiovaunut. Mikä oli raitiovaunun numero? Mistä suunnasta se tuli? Vaikka kuinka yrittäisi rekonstruoida historiaa, sen kaikkia yksityiskohtia ei voi tavoittaa. Voiko totuutta enää tavoittaa? Binet'n kerronta on rehellistä ja avointa, täynnä valintoja ja intohimoja, joita hän esittelee lukijalle. Hän kirjoittaa tietokirjaa, eipäs kun hän kirjoittaa fiktiota, ja tulee kertoneeksi, kuinka tarkinkin historiankirjoitus lipsuu fiktion puolelle.
Tuon tuostakin Binet eksyy sivupoluille, tutkimaan pakkomielteisesti jotain mitätöntä yksityiskohtaa. Kohta hän kuitenkin palaa aiheeseen ja lupaa lukijalle: Mutta nyt minä keskityn siihen mihin pitikin. Vastedes en anna enää minkään häiritä minua. Musta Mercedes kiitää pitkin maantietä kuin käärme, minä näen sen. (S. 264.) Ja niin näkee lukijakin.
Lopulta Gabcik on hyvästeltävä, ja toinenkin sankari, Kubis, on hyvästeltävä. Mutta tämänhän tiesin jo aloittaessani kirjaa: eihän tässä hyvin käy. Binet kuitenkin muistuttaa myös heistä, joista ei tullut historiallisia sankareita, mutta jotka menettivät henkensä yhtä kaikki tämän tarinan ympärillä, historiassa. Minun pitäisi keittää perunat nälkäiselle perheelle. Entäs jos olisimme eläneet 1940-luvun Suomessa tai Tsekkoslovakiassa, jos olisimme olleet juutalaisia Saksan valloittamissa maissa, entäs jos olisimme irakilaisia?
Kun katson uutisia, luen sanomalehtiä, tapaan ihmisiä, ystäviä ja tuttavia, ja näen, miten he kaikki taistelevat ja taiteilevat parhaansa mukaan tässä elämän järjettömässä ristiaallokossa, mietin, että elämä on naurettavaa, koskettavaa ja julmaa. Tämä kirja on jokseenkin samanlainen: tarina on julma, sen päähenkilöt koskettavia ja minä naurettava. Mutta minä olen Prahassa. (S. 344.)
Kannattaa lukea sekä Ompun että Suketuksen arviot HHhH:sta. Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2016 lukuhaasteen kohdan 28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja (mies on kiinnostunut historiasta).
Luin tämän keväällä, mutta kirjoittaminen on jäänyt.Itse asiassa olen lukenut kaksi muutakin samaan aihepiiriin kuuluvaa kirjaa ja nekin blogiin tuomatta. Fraun sain luettua ja kirjoitettua. Ehkäpä jossain vaiheessa.
VastaaPoistaAihe on hurja. Toivottavasti saan pian lukea arviosi! Tämä on juuri sitä historiaa, jota ei saa unohtaa.
PoistaMikäs se kolmas kirja on Fraun ja HHhH:n lisäksi? Kiinnostaisi kovin.
Minullakin on jäänyt tämä mieleen Ompun blogista ja olen ajatellut lukea, kun vastaan tulee. Ja näköjään nyt voisi taas katsella tarkemmin, kun sinäkin tästä järähdit :)!
VastaaPoistaKyllä tästä kirjasta pitääkin pitää elämää. Minuun tämä kerrontatapa upposi.
PoistaBloggaaminen ei tosiaankaan ole turhaa, hyvät arviota jäävät mieleen. :)
Täällähän on puhuttu minusta. *punaposkinen ja kaino hymiö* *paljon kiitoksia hymiö* *sydänhymiö*
VastaaPoista"maailman parasta kaunokirjallisuuta" - voi hyvänen aika sun kanssas! Pökerryn hetkeksi ja jatkan sitten vielä vähän.
*pökertyy ja herää pökerryksestä*
Nautin Elina kovasti sun tavasta kertoa siitä, miten HHhH tuli osaksi sun arkipäivää. Minusta tuntuu, että tässä avoimesti historiaan liittyvän fiktion roolin tunnustavassa teoksessa historia tuntuu uskottavammalta kuin varsinaisesssa historiankirjoituksessa. Tulee tunne, että näin se menee. Paitsi että seuraavalla tai sitä seuraavalla sivulla Binet kyseenalaista kertomansa ja jotenkin kaikki tuo johtaa siihen, että päässä laajenee ja melkein väittäisin, että tämän kirjan lukeminen on ihmiselle laaja-alaisesti hyödyksi ja saa miettimään, mitä uskomme ja miksi uskomme, kun lehtiä yms. luemme.
Olen harmitellut, että HHhH:sta ei tullut kirjaa, josta ns. kaikki puhuu, vaikka se on todella hieno teos. Ensi vuonna Binet'ltä tulee uusi kirja, joka liittyy mm. Roland Barthesiin ja tunnen kuin nuotioni alkaisi jo viritellä liekkejään.
Ei yhtään painostuksella, mutta oletko lukenut Sinikka Vuolan Replikan. Sitä olen nyt mainostanut vähän joka puolella, koska minusta se oli aika lailla täydellinen, meni niin syviin osiin, että välillä tuntui, että sitä itsekin lukiessa muuttui kirjoituksen virraksi. En ole kokenut vastaavaa pitkiin aikoihin niin totaalisella tasolla. Mainitsen nyt Replikan vaan, koska sekin on kirja, joka on jäänyt monien muiden teosten varjoon, vaikka sen pitäisi olla näyttämön keskellä etualalla spottivaloissa.
Omppu, kiitos vinkistä! Aavistin heti, kun arviosi luin, että tämä on juuri minun kirjani. Rannelan Frau pohjusti tätä hyvin ja olin ihan myyty. Historia tuli todentuntuiseksi juuri näin kerrottuna. (Mies ei tästä tavasta pitänyt, eli se että kirjoittaja toi itsensä ja kiinnostuksensa tässä näkyväksi ja kirjoitti myös fiktiota tutkitun tiedon sekaan, ei hänelle iskenyt, mutta minusta se oli aivan parasta tässä.) Kirja onnistui olemaan koskettava ja vaikuttava, vaikka olikin tietokirja ja täynnä tietoa, vaikka oli myös kaunokirja. Upea kokonaisuus, hieno kerrontatapa. Tuli mieleen Edmund de Waalin Jänis jolla oli meripihkan väriset silmät, joka myös sekoitti historiaa, sukutarinaa, ja kirjalijan omaa elämää.
PoistaOnkohan niin, että tällainen historiankirjoitus on suomalaisille uutta, eikä tähän olla valmiita? Tietokirjat halutaan tietokirjoina ja kaunokirjat kaunokirjoina. Binet'n kirja ansaitsisi paljon, paljon huomiota ja on sitä ilmeisesti Euroopassa saanutkin.
Suosituksestasi tuo Replikakin on nyt listalla. En kestä. Olet varsinainen kirjallisuuden seireeni. Onko sinulla jokin kuudes aisti, jolla lukemisiasi valitset, koska tuntuu, että löydät tosi mielenkiintoisia kirjoja koko ajan.
Binet'n uutuus pitää heti metsästää käsiinsä. Siihen mennessä ehkä opin kirjoittamaan kirjalilijan nimenkin oikein (meinaa kääntyä Bidet'ksi koko ajan). :D On jännittävä nähdä, onko kirjailijan taituruus sidottu tähän historiallisesti kiinnostavaan aiheeseen, vai pystyykö hän kirjoittamaan muistakin aiheista yhtä kiehtovasti.
Että sun nyt pitikin mennä mainitsemaan tuo Bidet. Voi apua, tyrskin täällä. Jännittää aika lailla, että miten herra B. (laitan nyt näin, että ei mene väärin :D) tuon toisen teoksensa klaaraa. En nyt muista, koska se on tulossa, mutta keväällä joskus. Hienoa, että Gummerus julkaisee, vaikka edellinenkään herra B:n kirja tuskin on ollut mikään kassamagneetti.
PoistaKiitos kirjallisuuden seireenistä. En osaa sanoa, miten luettavani valitsen. Jossain määrin seuraan ulkomaisia kirjallisuusnettilehtiä ja sieltä kautta tulee jotain. Tuon Replikan Tammi lähetti mulle, en ollut edes pyytänyt. Muuten olisi kestänyt kauemmin, että olisin sen huomannut.
Mukavaa sunnuntaita!
Raplika on nyt lukulistalla. Kiitos, seireeni! ;)
PoistaSehän se blogissasi juuri onkin, että löydät kiinnostavia kirjoja tuolta ulkomailtakin. Aina tulee sellainen olo, että haluaisin tarttua lukemiisi kiroihin heti.
Minulla tämä jäi kesken, ei todellakaan siksi, että kirja olisi huono, vaan siksi, että kirja kosketti niin syvältä. Kun monta yötä näin painajaisia natseista, oli pakko antaa jo itselleen armoa. Toivon, että pystyn tämän vielä loppuun lukemaan, mutta se hetki ei ole nyt.
VastaaPoistaMutta jos kirjan olisin loppuun lukenut, kirjoittaisin siitä varmaan aika samoin kuin sinä nyt.
Hui! Natsipainajaisia tästä voi todellakin saada. Ei herkkähermoisille. Toisaalta taas olisi tärkeä, että ihmiset lukisivat juuri näistä todellisista historian tapahtumista, etteivät ne unohtuisi.
PoistaKyllä tästä sellainen olo tuli, että omaakin kirjoittamistaan voisi vähän avata. Miksi kirjoitan juuri näin ja juuri tässä elämäntilanteessa? Kirjallisuus vaikuttaa ja saa näkemään asioita ympärillä.
Vitsit, tämä odottaa kirjahyllyssä enkä enää malta kauaa, että pääsisin sitä lukemaan! Aihe ei sinällään ole superkiinnostava, mutta historiankirjoituksen problematiikka, joka tässä tuntuu nousevan hyvin pinnalle, kiinnostaa ihan kamalasti.
VastaaPoistaAloita, aloita! Käy vähän kateeksi, että sinulla on tämä jännitys vielä edessä. Sillä jännitystäkin tässä on, vaikka periaatteessa lukija tietää, mikä on lopputulos.
PoistaHistorian kirjoittamisen problematiikka on tässä kirjoitettu esiin, ja silti Binet ehkä vedättää vieläkin kaunokirjallisuuden suuntaan. Aika ovelaa.
Tämä on todella hieno kirja, minustakin viime vuoden parhaita. Sai pohtimaan historiankirjoitusta, tutkimusta, fiktiota ja ihmisyyttä uudesta kulmasta. Binetiltä tulee ensi vuonna uusi kirja suomeksi, en malta odottaa.
VastaaPoistaKäynpäs linkittämäsi sinunkin arviosi. Kirja tarvitisi kovasti lisää huomito, sillä sen verran hyvä se tosiaan on. Pidin historiankirjoituksen avaamisesta ja inhimillisyydestä aivan erityisesti. Vaikuttavaa kerrontaa.
PoistaTällaista lisää!
Minulta on tämä mennyt kokonaan ohi - menenpä varaamaan oitis. Fraussa oli jotain, mikä ei saanut minua innostumaan, googlaamaan tietoja kyllä. Natsit on kaamea & kiinnostava aihe.
VastaaPoistaLuin sen loppuun viime yönä, se ei vaan jättänyt rauhaan. Julma kertomus; samalla totista historiaa, samalla rohkeaa kuvausta kuinka vaikeaa historiallista faktaa on käsitellä ja suodattaa fiktion keinoin - myös ilkikuriseen itsekritiikkiin Binet on taitavasti pystynyt ...
VastaaPoistaMikko