Matti Rönkä: Yyteet

Matti Rönkä: Yyteet, 2017
Kustantaja: Gummerus
Kansi: Jenni Noponen
Sivuja: 251
Mistä sain kirjan: oma ostos


Matti Rönkä on suomalainen kirjailija, jonka tuotantoa en ole aiemmin lukenut ollenkaan. Nyt hänen uutuutensa Yyteet tuli valituksi lukupiirikirjaksi ja huomasin suorastaan ahmivani sitä. Teksti oli nopealukuista ja kirjan idea - romaani työelämän tuntemattomista sotilaista - kantoi mukavasti loppuun saakka.

Yyteet-kirjan päähenkilö on Ville Koskela, reilu ja konstailematon it-firman esimies. Hänellä on alaisinaan muun muassa sellaisia työntekijöitä, kuin hermoileva Riitta Oja, kiukkuinen Lahtinen ja yrmeä Lehto. Firman myyntimiehenä häärää muuan yritteliäs ja kiero kauppamies, Rahikainen.

Kun firman omistaja ja toimitusjohtaja Kaarna päättää siirtyä eläkkeelle, firma joutuu uuden pomon, Lammion, käskyvaltaan ja uudet tuulet alkavat puhaltaa. Kukapa ei olisi työelämässä kokenut tätä: Käytävän seinille oli saman tien teipattu isoja julisteita, joissa kuvailtiin uusia ryhmiä ja prosessien kulkua. Plakaattien vieressä oli isoja arkkeja ja pikkupöydillä keltaisia muistilappuja ja kyniä. Seinälehtiin oli tarkoitus kirjata kysymyksiä ja parannusehdotuksia ja merkata oletettuja kipupisteitä. Niitä sitten purettaisiin työpajoissa, reaktioryhmissä ja kehitystelakoissa. (S. 54)

Kun työpaikalla aletaan puhua yltiöpositiiviseen sävyyn muutoksesta mahdollisuutena, voi olla aivan varma, että kohta tekee kipeää. Niinpä näidenkin työelämän sotilaiden firmassa aloitetaan tietysti yt-neuvottelut. Kuinka firman käy? Kuka selviää naarmuitta, kuka kaatuu, kuka haavoituu? Pystyvätkö paikalle saapuvat täydennysmiehet, Rocca ja Suzy, pelastamaan firman?

Rönkä pyörittelee Tuntemattoman sotilaan perusideaa vetävästi ja raikkaasti. Tietysti tutuimmat sanonnat ja tapahtumat on säilytetty, mutta ne on siirretty varsin osuvasti nykytyöelämään. Koska olin juuri nähnyt uusimman Tuntemattoman sotilaan elokuvaversion, kaikki oli tuoreena mielessäni ja sivut kääntyilivät nopsasti ja huomasin hymähteleväni hyväksyvästi lukiessani.

Kirja ei varsinaisesti ole mukavuusalueellani, sillä maailma, jossa liikutaan - pieni it-firma ja sen keikkuminen raa'an markkinatalouden aalloilla - kuulostaa äkkiseltään liian miehiseltä meningiltä. Myös kirjailijan käyttämät päälausevirkkeet (tai jopa yhden sanan mittaiset virkkeet) alkoivat jossain vaiheessa tökkiä, vaikka tietyllä tavalla heijastelivatkin miehistä murahtelua tai yrittivät vakuuttaa dynaamisesta strategiasta. Pakko on silti myöntää, että kokonaisuutena kirja teki vaikutuksen.

Erityisesti ihastuin Vanhalaan, joka laukoo sanaleikkejään ja puujalkavitsejään  kerrassaan vastustamattomaan tyyliin. Hänen hihityksensä sulatti sydämeni. Niin, ja voiko Ville Koskelasta olla pitämättä?

Lukupiiriläisille - joista suurin osa on julkisen sektorin tuntemattomia sotilaita - kirja tarjosi aimo annoksen yrityselämän sanastoa ja kvartaalitalouden lainalaisuuksia. Arviot teoksesta olivat hyvin positiivisia, varsinkin, kun kirja innosti meitä siteeraamaan Tuntematonta ja vertaamaan kirjaa myös uuteen elokuvaan. Keskustelu oli vilkasta ja innostunutta, ja lukupiirin sympatiat jäivät ehdottomasti kaikkien tuntemattomien sotilaiden puolelle.



Blogeissa teosta on luettu jonkin verran: Kulttuuri kukoistaa, Tuntematon lukija, Tuijata.Kulttuuripohdintoja ja Tarukirja. Kirsin Book Clubissa  kirja on myös ollut lukupiirikirjana - suosittelen lukemaan blogiarvion. Helmetin vuoden 2018 lukuhaasteeseen kirja sopii kohtiin  17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa ja 27. Kirjassa on samaa sukupuolta oleva pariskunta (ei kylläkään pääasiana).