Litmanen Jari: Litmanen 10Kustantaja: Tammi
Kansi: Jaanis Kerkis
Sivuja: 297
Mistä sain kirjan: oma ostos
Jari Litmasen omaelämäkerta Litmanen 10 löytyy varmasti ja toivottavasti monestakin tämän joulun paketista. Se on jämäkkä tietopaketti Litmasen urheilu-urasta ja samalla huippu-urheillijan elämästä.
Litmanen 10 oli lukupiirikirja, ja myönnän suoraan, etten olisi sitä ikinä lukenut ilman sosiaalista pakkoa. Taas on kuitenkin syytä kiittää rakasta piiriä, joka aika ajoin haastaa ylittämään totutut rajansa. Montako urheilijaelämäkertaa olen koskaan lukenut? Siis oikeasti. En yhden yhtäkään. En siis osaa verrata tätä mihinkään aikaisemmin lukemaani.
Mitä sitten tiedän jalkapallosta? Enpä paljon muuta, kuin että pallon perässä juostaan ja pallo yritetään saada vastustajan maaliin. Penkkiurheilijaurani on talviurheilupainotteinen: talviolympialaiset, hiihdon MM-kisat ja Keski-Euroopan mäkiviikot. Siinäpä ne. Televisiosta ei lapsuudessani tullut juuri muuta kuin John Wayne-länkkäreitä, Dallas ja urheilua. Miten keskipohjalainen maalaistyttö voisikaan tietää mitään jalkapallosta, kun lumi pyyhki peltojen yli puoli vuotta putkeen ja joukkuepelien ykkönen oli tietysti pesäpallo? Vasta aikuisiässä olen ruvennut seuraamaan jalkapallon MM-kisoja ja jopa nauttinut näkemästäni.
Onneksi Lahdessa ymmärrettiin rakentaa sisähalli, jotta tämä toinen 70-luvun lapsi, Jari Litmanen pääsi potkimaan palloa 3-6 tuntia päivittäin kesät talvet. Loppu on historiaa.
Vaikka kirjan lukeminen oli minulle välillä aika työlästä, kuten tietotekstin lukeminen minulle aina on, opin kirjasta paljon. Opin, millaista intohimoa huipulle pääseminen vaatii. Opin myös, millaista sinnikästä harjoittelua huipulle pääseminen vaatii. Opin jalkapallosta kaiken, mitä maallikolta voi toivoa. Lisäksi opin tuntemaan ihmisen nimeltä Jari Litmanen.
Joissain arvosteluissa on moitittu sitä, että Litmasen kirja ei päästä kovin lähelle Litmasen persoonaa. Totta onkin, että värikkäimmät jutut kuullaankin kirjaa varten haastateltujen valmentajien, ystävien tai pelikavereiden suusta. Litmasen itsensä kertomana tapahtumat kerrotaan hyvin pelkistetysti, ja kaiken keskipisteenä on jalkapallo.
Siitä huolimatta kirjan lukemisen jälkeen minulle tuli sellainen olo, kuin tuntisin Litmasen henkilökohtaisesti, ja jos en aiemmin ole Litmasen urasta paljon ymmärtänyt, niin nyt olen Litmas-fani. Miehen urheilulliset meriitit ovat kiistattomat, mutta huikean uran lisäksi ihastuin Litmasen persoonaan. Hän ei missään vaiheessa moiti kirjassa ketään, vaikka uralla on ollut myös vastoinkäymisiä. Hän toteaa asiat rauhallisesti, kuvaa voitot ja tappiota, menestyksen ja loukkaantumiset reilusti ja muistuttaa lukijaa aika-ajoin siitä, että kaikki koettu kuuluu ammattilaisjalkapalloon.
Litmanen ei kerro yksityiselämästään mitään suuria paljastuksia, vaan kaikki maininnat läheisistä ihmisistä ovat hyvin arvostavia ja kiitteleviä. Hän ei myöskään ole missään vaiheessa tuonut perhettään tai läheisiään julkisuuteen. Kuningas Litmanen on varmasti kuningas jalkapallossa, mutta elämään ja menestykseen hän suhtautuu nöyrästi, ja julkisuuteenkin kunnioitusta herättävän terveesti.
Lukupiirissä moitiittiin sitä, että kirjassa oli toistoa. Moni asia kerrottiin ensin lyhyesti, ja sitten siihen paneuduttiin tarkemmin. Toisteisuus selittyy kirjan tekotavasta, jossa Litmanen on sanellut muistelmansa nauhuriin ja sitten korjannut puhtaaksikirjoitettua tekstiä. Lukupiiriläiset olisivat kaivanneet myös rakennetta, jossa Ajaxin vuosia olisi painotettu vielä lisää sekä sivumäärältään että hehkutukseltaan, koska noihin aikoihin sijoittuvat Litmasen menestyksekkäimmät vuodet.
Olisin itsekin kaivannut vielä lisää menestyshypetystä, koska kirjasta oikeasti opin myös, kuinka poikkeuksellisen lahjakas Litmanen on ja kuinka poikkeuksellista on nousta Suomesta jalkapallon huipulle. Tarkemmin ajatellen ylenmääräinen hehkutus ei ehkä kuitenkaan sopisi Litmasen tyyliin. Litmanen syntyi työläisperheeseen, jossa harrastettiin jalkapalloa, ja jalkapallosta tuli hänenkin harrastuksensa, intohimonsa ja uransa. Litmanen on ollut onnekas, koska hän on saanut toteuttaa suuren unelmansa ja päämääränsä ja noussut jalkapallossa maailman huipulle. Kirjan perusteella väitän, että hän myös ymmärtää, kuinka onnekas hän on ollut. Se tekee Litmasesta nöyrän kuninkaan.
Litmanen 10 on arvioitu ainakin Kirjavinkit-blogissa sekä Kirjan vuoksi -blogissa. Suosittelin kirjaa jo aiemmin joululahjaksi 6-100-vuotiaille pojille. Linkitän myös Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Litmas-haastatteluun, joka tiivistää hyvin kirjan hengen.
Kuittaan kirjalla pisteet kahteen haasteeseen: toinen on tämän vuoden suururakkani Kirjan vuosi 2015 -lukuhaaste, kohta 22. Muistelmateos tai elämäkerta ja toinen on Les!Lue!-blogin elämäkertahaaste.
Olipa hieno kirjoitus ja aloin itsekin miettiä, milloin olen lukenut jonkun urheilijan elämäkerran tai muistelmat. Vastaus on en milloinkaan. Ehkä pitäisi joskus. Litmanen on tuttu (siis nimenä), mutta hän on tosiaan onnistunut pitämään henkilökohtaisen elämänsä poissa julkisuudesta.
VastaaPoistaIhastuin miehen tyyliin ja persoonaan, vaikka kirja ei ole mitenkään erityisen värikäs tai vetävä. Nöyrä, rauhallinen elämänasenne välittyi. Opin myös tosi paljon jalkapallosta ja luulenpa, että olen jopa innostunutkin siitä. Litmanen on kuningas.
PoistaTämä kirja kiinnostaa, Jari teki Ajaxissa niin hienon uran, mutta kuten kirjoitat poika oli myös sinnikäs harjoittelija.
VastaaPoistaJokke, luulenpa, että arvostaisit Litmasta entistä enemmän tämän luettuasi. Ymmärsin HS:n haastattelusta myös, että kirjan kirjoittamisprosessi on ollut Litmaselle yksi sinnikkyyden paikka sekin. Edelleenkin hän harrastaa jalkapalloa, kuten on omien sanojensa mukaan tehnyt pienestä pitäen.
PoistaTämä tuntuu hyvältä valinnalta varmasti monen pojan joulupakettiin! Kiitos mukavasta arviosta <3
VastaaPoistaKyllä tämä olisi täsmävalinta moneen pukinkonttiin. Kirjan päähenkilö on läpeensä esimerkillinen tapaus, ja ainakin minusta hän olisi mitä suositeltavin idoli kenelle tahansa pojalle.
PoistaEnpä taida minäkään olla lukenut yhtään urheilijaelämäkertaa. Ei nyt ainakaan tule mieleen, vaikka kuinka yritän pinnistellä. Kirjamessuilla tämä teos tuli ekaksi tietokirjaraadissa ja sinunkin kertomasi perusteella tämä vaikuttaa olevan onnistunut. Minusta on hienoa, että Litmanen ei liikoja yksityiselämästään puhele. Kunnioitettava juttu.
VastaaPoistaLitmasella on hyvin terve asenne mediaan ja julkisuuteen. Hän on hyvin tarkka sanomisistaan ja kehuu lähipiiriään, eli ei halua loukata ketään, muttei myöskään nosta itseään millään muotoa sankariksi. Teot puhuvat puolestaan.
PoistaSuosittelen kirjaa melkoisena tietopakettina, jos vähänkään on jalkapallon kanssa tekemisessä tai siitä kiinnostunut.
Kiitos, Elina, lämpimästä ja vakuuttavasta suositustekstistä. Olen aikanaan lukenut Zlatan-elämäkerran ja fanitan sen pohjalta sinnikästä kiukkupussia, joka loistaa taidoillaan ja persoonallaan. Särmikäs Zlatan kertoo nimenomaan Litmasesta erityisen arvostavasti. Eli taitaa seuraava lukulistani fudaajaelämäkerta olla Litmanen. Jalkapallolähetyksissä (siis välillä katson EM- ja MM-otteluita) olen lämmennyt asiantuntevalle ja huumorintajuiselle kommentaattori-Litmaselle, mikä on rikkonut aiempia ennakkoluuloja yksitotisesta potkijasta.
VastaaPoistaLuulenpa, Tuija, että pitäisit Litmasen kirjasta. Se ei ole mitenkään värikäs tai räiskyvä, vaan enemmänkin rehti ja tasainen. Oikeassa elämässä Litmanen on ilmeisesti eloisampi persoona, ja muiden kuin itsensä kertomana tästä kirjastakin niin voi päätellä. Itsestään kertoessaan hän keskittyy tekemiseen, eli jalkapalloon. Haastattelun perusteella muisteleminen on ollut työläs prosessi, mutta sinnikkyydellä sekin tuli tehtyä. Se tuli tehtyä myös omaa persoonaa mitenkään erityisesti nostamatta.
PoistaHeh, minäkään en ole lukenut yhtään ainoaa urheilijaelämäkertaa. Pitäisi varmaan itsekin avartaa maailmaansa ja tarttua johonkin tällaiseen jossain välissä.
VastaaPoistaSuosittelen. Maailma tosiaankin avartui Litmasen muistelmakirjan myötä. Huippu-urheilu on aivan oma maailmansa!
Poista