Martin Waddell: Pikku karhun kootut seikkailut, 2001(Sisältää teokset Pikku karhu ei saa unta, 1988; Mennän kotiin, pikku karhu, 1991; Puuhataan yhdessä, pikku karhu, 1996; Mainiota, pikku karhu, 1999)
Alkuteos: The Little Bear Stories, 2001
Kuvittaja: Barbara Firth
Suomentajat: Riitta Mäyrälä, Raija Mattila
Kustantaja: WSOY
Mistä sain kirjan: mökin kirjahyllystä
Olipa kerran kaksi karhua, iso karhu ja pikku karhu.
Iso karhu oli hyvin iso ja pikku karhu oli aivan pieni.
Onhan meillä mökkikirja ylitse muiden! Se on Martin Waddellin kirjoittama ja Barbara Firthin kuvittama Pikku karhun kootut seikkailut, joka sisältää neljä Pikku karhu -tarinaa samoissa kansissa. Kirjan lukeminen on jokakesäinen perinne, ja kyseessä on sellainen käännetty kuvakirja, joka on valloittanut sydämeni yhtä varauksettomasti kuin kotimaiset kuvakirjat yleensä tekevät. Yhtä valloitettuja ovat kaikki lapsenikin.
Lyön vetoa, että jokainen, joka on yhdenkään Pikku karhu -tarinan lukenut, on menettänyt hänelle sydämensä. Kirjojen vilpittömyys ja viisaus on vertaansa vailla.
Isolla karhulla on omat puuhansa. Hän siivoaa ja laittaa ruokaa. Mutta hän on myös kirjojen ystävä, joka osaa heittäytyä nojatuoliin istumaan ja lukemaan. Tilaisuuden tullen hän leikkii pikku karhun kanssa, käy retkillä ja opettaa elämää. Pikku karhu -tarinoiden viisaus onkin siinä, että iso karhu on turvallinen aikuinen, joka väsymyksestään huolimatta on lähellä, kun pikku karhu häntä tarvitsee - näinhän vanhempien pitäisi ollakin. Täydellisyyttä ei tarvita, mutta yhteisiä hetkiä kyllä.
Pikku karhu puolestaan saa olla pieni. Hän saa pelätä, hän saa ihmetellä, hän saa temmeltää, hän saa harjoitella taitojaan. Iso karhu ottaa syliin, opettaa lempeästi ja muistaa kehua. Aikuisen ja lapsen molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus huokuvat joka aukeamalta.
Barbara Firthin kuvitus on lempeää ja konstailematonta. Värit hellivät silmää, luovat rauhaa ja hyvää oloa. Luonto on kauniisti kuvattu. Isosta karhusta huokuu turvallisuutta ja lempeyttä, pikku karhusta lapsen aitous, riemu ja luottavaisuus. Kirjan taitto on onnistunut. Teksti ja kuvat ovat mukavasti tasapainossa.
Erityisen kiitoksen ansaitsee ison karhun olemus, joka on sukupuolineutraalisti kuvattu ja nimetty. Hän on iso karhu, ei äiti karhu tai isä karhu. Tämä riemastuttaa lapsia joka kerta, ja jostain syystä myös perheen aikuinen mies muistutti minua tästä tosiseikasta, kun yritin omia ison karhun ja nimittää häntä äidiksi.
Tänä kesänä tosin testasin kuvitusta yksivuotiaalla Antti-vauvalla. Kysyin häneltä, missä on Antti-karhu, ja hän osasi näyttää pikku karhun kuvaa. "Missä on äiti karhu?" jatkoin kyselyä. Hän osoitti isoa karhua. Teki mieli siteerata isoa karhua: "Mainiota, pikku karhu!"
Ikisuosikkikirjallamme oli tarjota pienen pieni yllätys vielä näin vuosien tuttavuuden jälkeenkin: Melkein kiljahdin onnesta, kun etsin tietoa kirjailijasta ja luin, että hän on kotoisin Belfastista. Vaikka kirjailija onkin pohjoisirlantilainen, niin tutulle saarelle pääsin Martin Waddellin kauttakin.
Ihania pikku karhuja taitaa seikkailla useammassakin kuvakirjasarjassa eikä ihme - ovathan pikkuinen nallekarhulapsi ja vähän isompi nallekarhuvanhempi kerta kaikkiaan hellyyttäviä otuksia, joihin lapsena ja vanhempana olemisen voi suloisesti siirtää! Meillä on luettu riekaleiksi toisia, mutta samantapaisia nallekarhukirjoja, ja tutuilta tuntuivat nämäkin :) Ihana kirjoitus!
VastaaPoistaNallet! Kovin paljon inhimillisiä piirteitä niihin saadaan, jos osataan. Hellyttävyys on juuri oikea sana. Nalle-kirjoista voisi vaikka oman haasteensa kehittää. Tämä on meidän ykkössuosikki, aina yhtä suloinen.
PoistaVoi nostalgia! Tätä luettiin meillä niin paljon ja moneen kertaan, kun lapsi oli pieni. Ihanat nallukat.
VastaaPoistaLuin näitä aikanaan siskon lapsille, silloin 2000-luvun alussa ja nyt saan lukea omilleni. Näihin nalletarinoihin ei kyllästy. Olisiko uusintapainoksen aika?
PoistaTämä voisi toimia meidän kaksivuotiaille kirjan ystäville, täytyypä katsoa hyllystä seuraavalla kirjastoreissulla:)
VastaaPoistaTakuulla toimii! Pikku karhu ei saa unta on vähän pelottava, mutta muut osat sopivat jo pienillekin.
PoistaTämä kirja näyttää epämääräisen tutulta; se on ehkä ollut meillä lainassa kirjastosta – tai sitten Barbara Firthin kuvitukset ovat tulleet vastaan jonkun toisen kuvakirjan sivuilla.
VastaaPoistaOmaan lapsuuteeni kuului Else Holmelund Minerikin kirjoittama ja Maurice Sendakin kuvittama Pikku karhun tarinat -kokoomateos, jossa oli samaa herttaista henkeä kuin tässä Waddellin kirjassa tuntuisi olevan, mutta samalla jotain aika jännää ja erikoista.
Näitä Pikku karhu - kirjoja on ainakin yksi lisää, joten luulenpa, että joku niistä on osunut kohdallesi. Firthin muista kuvituksista en tiedä, mutta luulisin näin ilmeikkäiden kuvien piirtäjällä olevan kysyntää.
PoistaGoogletin Minerikin ja olipas samanhenkisen näköisiä kuvia. Tosin näissä kirjoissa ei ole muita hahmoja kuin iso karhu ja pikku karhu, joilla on lämmin yhteys.
Voi mitä ihania nalleja. <3 Kirjoitit niin ihanasti, että aloin toivoa törmääväni tähän kirjaan jossain antikvariaatissa. Pieni kummityttöni tarvitsisi ehdottomasti myös tällaisen suloisen nallekirjan. :)
VastaaPoistaSuosittelen, Sara! Tämä kirja vie aivan mennessään sekä pienet tytöt että pienet pojat. Parempaa kummilahjaa ei olekaan! Toivottavasti näitä löytyy jostain!
PoistaKiitos tästä! Olin jo kokonaan unohtanut ison karhun ja pikkukarhun, vaikka meillä oli joskus vuosi sitten kirkastosta lainassa yksi kirja ja se oli tosi ihana. Myös lasten mielestä! Pitääkin seuraavalla kirjastoreissulla pitää mielessä!
VastaaPoistaIso karhu ja pikku karhu ovat monen ikäisten lasten mieleen. Jotain hyvin inhimillistä tässä kaksikossa on. Kestävät monta lukukertaa!
Poista